Koulukiusaajat eivät välitä uhrinsa taustatekijöistä valitessaan kohteitaan. Tämän sai huomata myös harvinaisesta sairaudesta kärsivä Miika, jota alettiin riivata yläasteella.
Koulukiusaaminen on Suomessa yhä valitettavan yleistä. Pelkästään Tampereella lähes kuusi prosenttia yläasteopiskelijoista kertoo kokeneensa kiusaamista vähintään kerran viikossa.
Vaikka uhriksi saattaa valikoitua melkein kuka tahansa, on yksi yleisimmistä syistä jonkun erilaisuus. Oli kyse sitten hammasraudoista tai oudosta hiustyylistä, niin jollain tapaa muusta porukasta poikkeavalla on aina suurempi riski joutua kiusaamisen uhriksi.
Tämän on kokenut henkilökohtaisesti Voionmaan koulutuskeskuksessa monimediatoimittajaksi opiskeleva Miika Kekki, joka oli ala-asteella saadessaan tietää sairastavansa Marfanin oireyhtymää.
Mistä on kyse?
- Marfanin oireyhtymä on periytyvä sairaus, johon liittyy yleensä sydämen, verisuonien, luuston ja muiden elinten muutoksia.
- Oireisiin voi kuulua selkärangan vinoutta, rintakehän epämuotoisuutta, alaraajojen kipua ja heikkoutta, nivelten yliliikkuvuutta sekä raajojen liikakasvua.
- Joillakin oireet ovat lähes huomaamattomia, mutta toisilla ne saattavat hankaloittaa elämää huomattavasti.
- Suomessa Marfanin oireyhtymää sairastaa arviolta noin 500-1000 ihmistä.
- Marfaniin on olemassa lääkitys ja tarvittaessa leikkausapua, mutta selkeää parannuskeinoa siihen ei löydy.
Kehonkuva alkaa muuttua
Kun Kekki sai ensimmäistä kertaa kuulla sairaudestaan, ei asia juurikaan hetkauttanut häntä. Kaikki kuitenkin muuttui, kun yläaste alkoi. Vaikka koulutoverit ja opettajat tiesivät hänen sairaudestaan, ei sillä ollut merkitystä. Kekkiä alettiin kiusata, ja hänen kramppejaan vähäteltiin. Myös kipujen takia tulleita poissaoloja pidettiin lintsaamisena, mikä vain lisäsi bensaa liekkeihin kiusaajien silmissä.
“Ulkonäköäni nälvittiin paljon. Olin jo silloin yli kaksi metriä pitkä, mikä vaikutti myös kävelyyni. Näytin ehkä hieman hassulta”, Kekki sanoo. Hän kertoo myös, että hänen on ollut vaikea löytää kunnolla istuvia vaatteita. Jopa pluskokoiset t-paidat jäävät usein pituussuunnassa liian lyhyiksi.
“Tämä kaikki on aiheuttanut paljon haasteita omaan kehonkuvaani. Varsinkin nuorempana tuli mietittyä jatkuvasti sitä miltä näytän, kun vaatteetkaan eivät istuneet kunnolla”, Kekki toteaa.
Häpeä ja pelko hälvenee
Vaikka yläaste oli vaikeaa aikaa Kekille, oli hän iloinen päästessään lukioon. Se tarkoitti uutta alkua ja mahdollisuutta aloittaa puhtaalta pöydältä. Samaan aikaan häntä kuitenkin jännitti tuleeko uudessakin koulussa sanomista hänen ulkonäöstään.
“Tein äidinkielen tunnille esitelmän itsestäni ja sairaudestani. Se otettiin tosi hyvin vastaan, eikä kukaan koko lukion aikana kommentoinut olemustani. Kaikki olivat päinvastoin todella kannustavia ja mukavia”, Kekki sanoo pirteästi.
Positiivisen lukiokokemuksen jälkeen hänen ei ole enää tarvinnut pelätä kiusatuksi tulemista. “Ehkä myös ikä on auttanut siinä”, Kekki sanoo. “Nyt osaan jo vähän kyseenalaistaa muiden käytöstä ja laittaa tarvittaessa vastaankin.”
Kekki kuitenkin kertoo, että tulee edelleen tuntemattomien ympärillä helposti miettineeksi mitä hänestä ajatellaan. Erityisesti jos joku sattuu katsomaan häntä normaalia pidempään. Silloin vanhat haamut palaavat helposti kummittelemaan.
Voionmaan koulutuskeskuksesta Kekki mainitsee lopuksi, että hän tuntee olonsa hyväksi tullessaan kouluun. ”Se on tuntunut mukavalta ja hyväksyvämmältä paikalta. Ihan niin kuin oma soppi kaiken keskellä.”
Lähteet: Mannerheimin lastensuojeluliitto, Terveyskirjasto, Yle
