KotiIlmiöitäAutomekaanikkoja ja spandex-asuja Pyynikin kesäillassa 

-

Automekaanikkoja ja spandex-asuja Pyynikin kesäillassa 

Astun ulos täyteen pakkautuneesta linja-autosta ja olen täynnä energiaa. Nyssen määränpäänä oli Pyynikki ja ensimmäistä kertaa järjestettävä Festivaali-festivaali. Festivaali oli määrä järjestää ensimmäisen kerran 2021, mutta korona oli eri mieltä. Nyt olisi kuitenkin vihdoin show time. Pyynikinharjulla musiikki soisi kaksi päivää, itse olin paikalla niistä ensimmäisen. 

Olin päättänyt metsästää festareilta tsemppaavia ja uuteen elämäntilanteeseen sopivia lauseita tuoreille opiskelijoille. Itsekin kun uudenkarhean opiskelijan saappaissa olen. 

Kissa spandex-puvuissa 

Selvitin heti alkuun, missä sijaitsee Pispala-niminen lava. Pispalassa aloittaisi 15 minuutin kuluttua bändi nimeltään Kissa. Yhtyeeltä olin kuunnellut muutaman kappaleen viimeisen viikon aikana. Voin myöntää, että odotuksia minulla ei liikaa ollut. Bändin jäsenten iästä tai ulkonäöstä minulla ei ollut ajatuksen hiventäkään. Pääsin ongelmitta eturiviin, kyseessä ei selkeästi ollut vielä kovin suosittu yhtye. 

Kissa-yhtyeellä oli vanhan rokkiajan meininkiä. Kuva: Emilia Vainionpää

Kello tuli pykälään. Lavalle asteli kasa pinkkeihin, kiiltäviin ja todella kireisiin esiintymisasuihin pukeutuneita rokkitähtiä. Kun ensimmäinen biisi oli ehtoopuolella, olin myyty. Edes huutokauppakeisari Aki Palsanmäki ei kykene näin nopeaan suoritukseen. Keikka tuntui aikahypyltä rokin parhaimpaan aikakauteen ja yleisöä tarkkaillessa mielikuva ei hävinnyt. Kissa-faneilla oli rokkitukat, rokkivaatteet ja rokkifiilis. Itseäni harmitti, kun biisien sanat eivät löytyneet omasta muistilohkostani, en voinut kuin katsoa ja ihailla.  

Mä aion mennä löytöretkelle kohti tuntematonta – Valonnopeudella, Kissa 

Kissarokkailun jälkeen päätin katsella minua ympäröivää Pyynikinharjua, johon festarit oli rakennettu. Pitkin aluetta oli kuin ripoteltuna upeasti pukeutuvia nuoria – sekä jo vanhempia – henkilöitä. Näiden lisäksi ei paljoa koristeita tarvittu, iloinen festarikansa kun toimi riittävinä koristeina.  

Kävijöiden vaatetuksen lisäksi tunnelmaa loivat ympäri aluetta ripustetut värikkäät valot, jotka illan hämärässä pääsivät parhaiten oikeuksiinsa. En voinut kuitenkaan olla huomaamatta tyhjiä tölkkejä, joita lojui maassa pitkin aluetta. Ilmeisesti Festivaalilla ei ollut panttijärjestelyä.  

Automekaanikko hurmasi hymyllään

Pispala-lava klo 20. Lavalle astuu mies, jonka hammashymy ulottuu korvasta korvaan. Nyt ei ole kyse jopa jo ylikulutetusta hammashymy-julkkiksesta, Elastisesta. Kyseessä on suurimmalle kansalle vielä tuntematon Arppa. Miehellä oli päällään vihreä haalari, joka muistutti enemmänkin automekaanikon haalaria, kuin festariesiintyjän garderobista kaivettua asua. 

Soundcheckin yhteydessä artisti kertoi eturivin innokkaille faneille haalarin tarinan. Virheä puku oli ostettu hiljattain kirpputorilta. Tämä sai Festivaali-festivaalin hipster-yleisöltä lämpimän reaktion pepsodent-hymyistä viiksivallua kohtaan. Onhan second hand -shoppailu nyt erityisen in.  

Arppa otti yleisön huomioon sekä soundcheckissä, että keikalla. Kuva: Emilia Vainionpää

Takanani juttelee kaksi miespuolista henkilöä, jotka olivat myös katsomassa Arppaa. Miehet tiedustelivat toisiltaan – ja muilta, lempibiisiä Arpalta. Päädyin mukaan keskusteluun ja ilmoitin omaksi lempibiisikseni Kiertoradat. Ajattelin, että keikan jälkeen näiltä herroilta voisin kysäistä ajatuksia ja tsemppejä uusille opiskelijoille.  

Tällä keikalla tunnelma ja ilo välittyi heti ensimmäisestä hetkestä alkaen. Jokaisen kappaleen alkaessa yleisö yltyi innokkaaseen huutoon. Ilmeisesti muidenkin kuin minun lempibiisit tuli esitettyä. Arpasta huomasi että hän ei ollut tullut paikalle vetämään rutiinikeikkaa mikkitelineelle. Hän oli tullut esiintymään omille nykyisille (ja tuleville) faneilleen. 

Keikan jälkeen sain rauhassa jututtaa aikaisempia keskustelukumppaneitani, samalla kun Arppa jäi jututtamaan yleisöään. 

Kuva: Emilia Vainionpää

Esa-Pekka ja Vili: Pitää yrittää löytää motivaatio ja jaksaa loppuun asti. Lisäksi on tärkeää käydä kaikissa bileissä ja elää sitä onnellista opiskelija-elämää!

Hei, mistä langasta täytyy ommella jos halajaa sylin täydeltä pelkkää onnea – Paperi hukassa, Arppa 

Festarit vesilinjalla 

Ainoa asia joka näiltä festareilta puuttui, oli perinteinen öykkäröivä festarikansa. Juomapuolen poikkeuksellisella tarjonnalla oli varmasti osaa tähän. Näiltä kekkereiltä ei saanut kossuvissyä tai salmaria. Kojuissa oli tarjolla lähinnä matala-alkoholisia juomia, tai kokonaan alkoholittomia tarjottavia. Vain viini oli yli 2,5%.  

Juomatarjontaa ihmettelemässä oli myös kaverikaksikko Tampereelta. He kertoivat mielellään omia ajatuksia opintojen aloittamisesta ja uuden edessä olemisesta. 

Kuva: Emilia Vainionpää

Sylvi ja Jenny: Muistakaa juhlia, suorittaa ehtii myöhemminkin. Pitää uskaltaa hypätä tuntemattomaan ja tehdä isoja elämänpäätöksiä, jos se sitä vaatii.

Mutta tulee vielä se päivä kun mä puran tän kaiken ja rakennan uusiks, pistän entisen elämän lekalla muusiks – Väistä, Arppa 

Huomaan pikkunälän hiipivän. Siirryn ruokakojuille ja tilaan ranskut, eli ravintola Muusan ranskalaiset. Tarjolla oli Muusan ja HOAXin yhteistyössä tehtyjä ruoka-annoksia. Ranskalaiset on kuitenkin aina ranskalaiset. Ääntä kohden vaan, toimii. 

Ohitseni kävelee kaksi nuorta naista, jotka siivoavat festarialuetta. Molemmat nyppivät festarikansan jättämiä jälkiä roskamerestä hieman päitään pyöritellen. Joka puolella on jäteastioita, ja silti siivottavaa riittää. Samalla tunnen itse ehkä lievää paremmuuden tunnetta, olinhan heittänyt ranskalaisboksini roskikseen. Poukkoilin ihmisjoukon läpi kysyäkseni vapaaehtoistyöntekijöiltä tsemppejä opintielle. Lähestyessäni heitä ei päänpudistelusta ollut enää tietoakaan. 

Kuva: Emilia Vainionpää

Suvi ja Sofi: Pitäkää hauskaa, opiskelkaa mutta älkää liian kovaa ja muistakaa siivota jälkenne!

Välipalatarjoilusta energiaa illan hämärtyessä 

Siirryn odottamaan yleisön sekaan Olavi Uusivirtaa, joka on Festivaalin ensimmäisen päivän viimeinen esiintyjä. Keikan alkuun olisi vielä tunti, mutta eturivi on jo täynnä. Tyydyn kolmanteen riviin, tänään se riittää.  

Tällaisena päivänä on syytä lukee jotain helppoo. Olla armollinen, ole armollinen nyt – Sudenkorento, Olavi Uusivirta 

Takanani kaksi naispuolista henkilöä kysyi vierustovereiltaan nälkätilannetta. Kysymyksen kohteena olevat tytöt ilmoittivat, että kyllä mahassa jo kurnii. Kävi ilmi, että kaksikot ovat toisilleen tuntemattomia. Ensimmäinen kaveripari tarjosi ranskalaisannoksiensa loppuja nuoremmille Olavi-faneille. Tytöt olivat silminnähden kiitollisia tästä yllättävästä välipalatarjoilusta, niillähän jaksaisi keikan loppuun saakka. Itseäni tilanne huvitti. Miten suurta onnea voikaan saada kymmenestä nihkeän nahkeasta ranskalaisesta ja valmiiksi kuolatusta haarukasta! 

Keikka oli yhtä energinen ja villi kuin aina, syynä lienee menevä lavashow ja tarttuvat kipaleet. Uusivirta liikkuu lavalla kuin gepardi savannilla. Esiintyjä siirtyi silmänräpäyksessä lavan toiselta puolelta toiselle ja sieltä yleisöön. 

Kuva: Emilia Vainionpää

Uusivirta syöksyi keikan aikana yleisömeren sekaan kaksi kertaa, päivällä esiintynyt Arppa omalla keikallaan kerran. Molempien esiintyjien lavojen vieressä oli ohjeistus: no crowd surfing. Näille artisteille ei sääntöjä aseteta. Palatessaan yleisösurffauksesta Uusivirta otti hörpyn yleisöstä ojennetusta viinipullosta. Rohkea veto, ajattelin. Itse en tuntemattoman viiniä, enkä välttämättä niitä ranskalaisiakaan, maistaisi. 

Illan viimeiset hitaat, solisteina festarikansa 

Uusivirta ilmoitti yleisölle keikan viimeisinä hetkinä äänentoiston lakkaavan todennäköisesti toimimasta klo 00:00 jälkeen. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, kaupunginjohtajalta oli kysytty lupa soittaa klo 01:00 saakka. 

Oli johtajan siunaus tai ei, äänentoisto lakkasi toimimasta kesken Nuori ja kaunis-kappaleen, tasan keskiyöllä. Yleisö lauloi kaikesta huolimatta biisin loppuun. Uusivirta bändeineen poistui lavalta tunnelmallisen yhteislaulun jälkeen. Festareilla äänihuulensa rikki huutanut yleisö ei hievahtanutkaan, vaan toivoi kovaäänisesti encorea.  

Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä. Huuda sun äänihuulet rikki ja poikki – Nuori ja kaunis, Anna Järvinen, Olavi Uusivirta 

Hetken kuluttua illan viimeiset esiintyjät palasivat lavalle, solisti hyssytteli yleisön hiljaiseksi. Seuraavaksi laulettaisiin laulu, jonka kaikki varmasti osaisivat. Festareiden ensimmäinen päivä päättyi yhteislauluun, Kalliolle kukkulalle. 

Kuva: Emilia Vainionpää

Kalliolle, kukkulalle  

Rakennan minä majani  

Tule, tule tyttö nuori  

Jakamaan se mun kanssani 
 

+ artikkeleita

Kirjoittaja on parkanolaissyntyinen, nykyisin tamperelaistunut nuori nainen, joka opiskelee monimediatoimittajalinjalla Voionmaan opistossa. Toimittelija hän on ollut syntymästä saakka, mutta toimittajan työ on hänelle uutta. Landelaisuus pysyy lähellä sydäntä, vaikka hän asuukin nykyään kaupungissa. Hänen mielestään on tärkeää löytää huumoriarvoa arkisistakin asioista.

TUOREIMPIA

Ruokaa budjetilla – savutofukiusaus

Tekeekö mielesi jotain halpaa ja nopeaa syömistä? Lasketko viimeisiä kolikoita kauppareissua varten? Ruokaa budjetilla -reseptisarjan tarkoituksena on ratkaista arjen ongelmia jakamalla maukkaita, helppovalmisteisia, sekä opiskelijan...

Selvin päin opiskelijatapahtumassa –Kiskofest keräsi opiskelijat kiertämään Tamperetta raiteilla 

Tampereella järjestetään 30.8. ensimmäistä kertaa Kiskofest, joka saa tuhannet opiskelijat liikkeelle eri puolille kaupunkia. Tapahtumaa suunniteltiin jo viime vuodelle, mutta silloisen pahenevan koronavirustilanteen vuoksi tapahtuma...

Voitsilla yhteisöllisyys korostuu päätösten kautta

Voionmaan oppilaskunnan puheenjohtaja Iida Kopra toivoo tuoreilta voionmaalaisilta kommunikaatiota ja yhteistyötä. Toimikunnat luovat yhteisöllisyyttä ja ehkäisevät syrjäytymistä.  Kansanopistot ja koulutuskeskukset ovat tunnettuja poikkeuksellisesta yhteisöllisyydestään. Niin myös...

Tampere in black and white

Veera Lintula opiskelee Voionmaan koulutuskeskuksessa valokuvauksen ammattitutkintolinjalla. Hänen katukuvauskurssilla toteutuneen kuvasarjan nimi on ”Tampere in black and white. Ordinary people.”

SUOSITUIMPIA