Kun homma alkaa rullata 

Voionmaan koulutuskeskuksen valokuvauslinjalla pääsee kuvaamaan niin perinteisellä filmikameralla kuin digijärkkärilläkin. Vuosi kansanopistolla auttaa sekä oman tyylin etsimisessä että itsenäisen työskentelyn opettelemisessa. 

Valokuvaus saattaa olla monelle pelkkä harrastus, mutta Voionmaalle alaa opiskelemaan tulleelle Henriikka Salolle se on paljon muutakin. Hän haluaa siitä itselleen ammatin, joten jäätyään ilman korkeakoulupaikkaa, Salo päätti hakea Voitsin valokuvauslinjalle. 

Hänen tavoitteensa oli päästä pois työelämän oravanpyörästä, ja alkaa tekemään jotain, minkä hän kokee oikeasti tärkeänä. 

Salolle merkittävimpiä asioita valokuvauksessa ovat ennen kaikkea tärkeiden hetkien taltiointi sekä erilaisten tunteiden ilmaisu kuvien avulla. 

— Tavoitteeni on oppia lisää erilaisia tapoja ilmaista itseäni. Haluaisin kehittyä siinä vielä entistäkin vapaammaksi, Salo kertoo. 

Hän kokee saaneensa Voionmaalta paljon työkaluja valokuvauksen perusasioiden hallintaan, ja paljastaa myös oppineensa tunnistamaan mitkä seikat ovat hänelle tärkeitä valokuvauksessa. Myös oman tyylin löytyminen on edistynyt huomattavasti. 

Lisäksi Salo kertoo iloitsevansa heidän suhteellisen pienestä ryhmästään, jossa on ollut paljon tilaa keskittyä omiin juttuihinsa. 

— Toisaalta ryhmän koko voi vaikuttaa negatiivisestikin, kun hommia täytyy jakaa ja suunnitella uudestaan jo muutaman poissaolon takia, Salo myöntää. 

Vaikka maailma on digitalisoitunut jo aikoja sitten, liputtaa Salo edelleen analogisen työskentelyn puolesta. Siitäkin huolimatta, että prosessi on huomattavasti hitaampi, ja kaikkien kuvien tulisi olla tarkkaan harkittuja. 

— Tietysti filmikuvaaminen ja kuvien kehittäminen eroaa aika paljon digitaalisesta työskentelystä. Itse koen pimeässä huoneessa vedostamisen olevan kuitenkin todella meditatiivista puuhaa. Se on aina sellainen rauhoittumisen paikka, Salo huomauttaa. 

Hän myös kertoo, että kokee olevansa lähempänä valokuvaa, kun hän pystyy luomaan sen kokonaan itse. Samaa kokemusta ei voi saada pelkän digikameran kanssa työskennellessä. 

Erityisesti käsillä tekeminen on myös osa pimiöön liittyvää viehätystä, minkä lisäksi Salo kertoo inspiroituvansa muun muassa erilaisilla valotusajoilla leikkimisestä. 

Vaikka hänen ensisijainen tavoitteensa on Voitsin jälkeen keskittyä korkeakouluun pääsemiseen ja kuvataiteilijaksi opiskelemiseen, riittää Salolla myös suurempia tulevaisuudensuunnitelmia. 

— Kaikista suurin unelmani olisi omistaa joskus oma taidegalleria, hän sanoo haaveillen.