Kun esiintyminen virtaa verissä, eivät vastakkaiseen suuntaan puhaltavat tuuletkaan voi kääntää kurssia. 

Moni näyttelemisestä kiinnostunut suuntaa katseensa suoraan kohti teatterikorkeakoulua, vaikka sinne pääsee vain aniharva. Voionmaan koulutuskeskuksessa näyttelemistä opiskelevan Juha Yli-Viikarin tilanne on kuitenkin toinen, sillä hän ajautui alalle jopa hieman vahingossa. 

— Entinen tyttöystäväni kävi myös aikoinaan näyttelemiseen suuntautuneen kansanopiston, jossa häntä opetti ohjaaja Antti Lattu. Myöhemmin, noin 6-7 vuotta sitten, tuo sama ohjaaja kaipasi erääseen kesäteatterituotantoonsa miesroolia, ja jotenkin minä nousin siinä esiin. Vaikka olimme siis tavanneet vain kerran aikaisemmin, Yli-Viikari kertoo nauraen. 

Elämä heitteli Yli-Viikaria välissä sinne sun tänne, mutta näyttelemistä kohtaan syntynyt kipinä ei ikinä täysin sammunut. 

Yli-Viikari kertoo, että hän on aina ollut jossain määrin kiinnostunut esittävästä taiteesta. Jo ennen näyttelemistä hän oli innostunut musiikista ja hänellä on edelleen kotikaupungissaan Jyväskylässä bändi nimeltä Soup Pulling Machine, jonka kanssa hän keikkailee aina silloin tällöin. 

— Onhan keikkalavalla esiintyminenkin tietyllä tapaa roolissa olemista, ja sitä kautta myös näytteleminen alkoi ehkä kiinnostaa. Ylipäätään se, että voi hetken aikaa olla itsensä ulkopuolella, on mielestäni inspiroivaa, Yli-Viikari pohtii. 

Noin vuosi sitten muun muassa rakennuspeltisepän hommia tehnyt Yli-Viikari päätti, että hän haluaa nyt tehdä jotain erilaista. Oli aika alkaa taas puhaltamaan siihen vanhaan kipinään, joka oli jäänyt takaraivoon kytemään. 

Niinpä Yli-Viikari alkoi selvittää millaisissa kansanopistoissa hän voisi harjoitella näyttelemistä, ja sattui sitä kautta myös kuulemaan erään tuttunsa ystävän opiskelleen aiemmin Voitsilla. Ja niin liekki leimahti lopulta täyteen roihuun. 

Voionmaan näyttelijäkoulutukseen kuuluu muun muassa kohtausharjoittelua, improvisaatiota, teatteri- ja elokuvasivistystä, puheilmaisua sekä kehonhuoltoa. Opetus tapahtuu pääasiassa päivisin, mutta torstaisin esitetään näytelmiä tai tehdään vierailuja. Myös yhteistyöt elokuva-alan opiskelijoiden kanssa ovat mahdollisia, ja niiden myötä voi osallista esimerkiksi talon sisäisten mainos- ja tilausvideoiden tekemiseen. 

Tällä hetkellä Yli-Viikarin koulupäiviin kuuluu kuitenkin jo ennestään tuttua asiaa, eli näytelmään valmistautumista. Hän on nimittäin yksi Dostojevskin romaaniin perustuvan Rikos ja rangaistus -näytelmän pääosien esittäjistä. 

— Onhan tämä Voitsilla opiskelu ollut tosi erilaista kuin se kesäteatteri. Täällä työskennellään paljon kameran kanssa sekä tehdään lyhäreitä ja muuta sellaista. Koen kuitenkin, että se tietynlainen jännitys, mikä uusista tilanteista syntyy, kuuluu asiaan ja auttaa jopa parantamaan suoritusta, Yli-Viikari sanoo. 

Hän kertoo myös olevansa positiivisesti yllättynyt siitä, miten tiiviin yhteisön he ovat onnistuneet Voitsilla luomaan. Kaikki ovat yhtä ja samaa porukkaa, riippumatta siitä onko joku 19 vai 40 -vuotias. 

Tulevaisuutta Yli-Viikari ei halua suunnitella liiaksi, mutta kertoo jatko-opiskelun erityisesti taiteen parissa kiinnostavan.