Taistelu nälkää vastaan 

Syksy on saapunut. Ulkona näyttää ja tuntuu syksyltä, kun taivas on vain harmaata ja sadetta tihkuttaa. Säätä voisi kuvailla masentavaksi, mutta tämä ei välity Pelastusarmeijan puuroaamiaiseen, kun astun sisälle kello 10 aikoihin. Tila on lämpimästi valaistu, seinät ovat värikkäästi maalattuja ja myös kalusteet ovat värikkäitä ja ihmisten keskustelu täyttää tilan, vaikka aamiainen on vasta alkanut. 

Olen tulossa itse testaamaan puuroaamiaisen, mutta myös haastattelemaan Pelastusarmeijan sosiaaliohjaajaa Johanna Suonpäätä. Suonpää avaa enemmän heidän toimintaansa puuroaamiaisella, jota Pelastusarmeija kutsuu yhteisöruokailuksi. Kohderyhmä on myös ruoka-apua tarvitsevat, puuroaamiaisessa on vapaaehtoinen maksu, mutta heidän tavoitteensa on myös tarjota ihmisille, joilla ei välttämättä ole mahdollisuutta käydä esimerkiksi ravintoloissa tai kahviloissa, mahdollisuus päästä kokemaan samanlaisen kokemus.  

— Puuroaamiaisen tavoite on, että jokainen kävijä on arvokas omana itsenään. Saat tulla juuri sellaisena kuin olet, Suonpää kiteyttää. 

Lisäksi hän korosti, että puuroaamiainen olisi aika, jolloin ihminen pystyisi hetkeksi levähtämään ja päästämään irti arjen haasteellisista tilanteista ja murheista.  

— Voi rupatella hetken jonkun kanssa mukavia asioita ja hyväntuulen juttuja. Tai voi olla hetken itsekseen ihan hiljaa ja nauttia ihmisten läheisyydestä, Suonpää kertoi.  

Tämän lähtökohdan kyllä huomasi. Itse syödessä tilasta välittyi yhteisöllisyyden tunteen, oli pieniä porukoita rupattelemassa, yksittäisiä syöjiä hetken rauhoittumis-tuokiossaan ja myös toisilleen tuntemattomia jotka juttelivat niitä näitä. Kaikki tuntuivat olevan virkeällä ja hyvällä tuulella, ja jokainen poikkeuksetta moikkasi iloisesti keittiön väelle lähtiessään. Yli kuullen melkein huomasi ystävyssuhteen muodostumista, mistäs muusta kun niinkin arkisesta asiasta kuin tupakasta kun toinen kysyi toiselta “Poltaks röökiä?” “Juu kyllä”, kuului vastaus. Suonpää kertoikin että ”meistä olisi mukavaa, jos ihmiset ystävystyisivät keskenään. Haluamme luoda ilmapiiriä, jossa on hyvä olla ja voisi kokea yhteistä me-henkeä.” 

Ateriaan kuului tietysti puuro, maidolla ja hillolla, vaalea tai tumma leipä, kananmuna ja tietenkin kahvi. Ruokaa sai lisääkin jos halusi, mutta itse olin tyytyväinen tähän ensimmäiseen tarjoiluun. Hyvä alku päivään. Ruokailijat olivat laajalta ikähaarukalta, vanhempia ihmisiä oli enemmän kello 10 aikoihin, sen jälkeen alkoi tulemaan nuorempia, noin keski-ikäisiä ihmisiä, ja pari arviolta 30-vuoden ikäistä. Kaikki tuntuivat löytävän hyvin juttukavereita ruokailun ääreen ja vanhemmat ihmiset rupattelivat melkein kello 12 asti, jolloin puuroaamiainen päättyy. 

Kun kysyn Suonpäältä, käykö ruokailussa kuinka paljon uusia ihmisiä vai onko useammin samoja asiakkaita, hän kertoo että on niitä jotka käy aina, niitä jotka käy harvemmin, mutta ovat tulleet tutuiksi kumminkin ja sitten myös melkein joka kerta joku uusi asiakaskin. Mutta uusien ihmisten määrä todennäköisesti tulee lisääntymään nykyisen maailman tilanteen takia, mutta myös korona-tilanteen helpottumisen vuoksi.  

— Huomaa, että ihmisten mielissä, korona-aika alkaa helpottamaan ja normaali elämä palautumaan. Kotoa on koko ajan helpompi lähteä ulkomaailmaan ja osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, Suonpää sanoo. 

Ruokapankin työntekijät Jan ja Heikki toimittavat ruoka-avustusta Suomen Punaiselle Ristille.

Ruoka-apua ammattilaisten ja vapaaehtoisten voimin

Myös Suomen Punaisen Ristin Tampereen osaston vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Kaisa Kuuppo kertoo avun tarpeen noususta. Tampereen SPR alkoi jakamaan ruoka-apua 2019 vuonna ja tuon vuoden syksyllä ruoka-avun hakijoita oli noin 60 – 80 yhdellä jakokerralla. Sitten alkoi korona ja vuoden 2020 keväästä hakijamäärät alkoivat nousta pikku hiljaa noin kolmeen sataan hakijaan per jakokerta. Siitä eivät ole hakijamäärät enää tippuneet vaan ne ovat vakiintuneet korona-ajan määriin.

Tämä oli tietenkin ennen tämän hetkistä maailman tilan myllerrystä, ja sen näkee myös hakijamäärissä.  

— Nyt tänä syksynä meillä on monta kertaa ollut yli 450 hakijaa, eli nyt on tehty kaikkien aikojen ennätyksiä tänä syksynä, ja se kasvu on tullut nopeasti, Kuuppo kuvailee nykyistä tilannetta.  

Hänen mukaansa keväästä saakka on tullut myös paljon Ukrainalaisia ruoka-avun hakijoita, mutta nyt heidän määrät ovat tippuneet, kun muut kunnat ovat lopettaneet heidän matkustamisen tukemisen.  

— Nyt tällä viikolla saatiin tietää, kun meillä oli yhtäkkiä 150 ihmistä vähemmän, eli meillä oli vain 320 hakijaa, Kuuppo kertoo uudesta tilanteesta.  

Ruoka-avun jonossa oli silti tavattavissa ukrainalaisia odottamassa ruoka-apua, mutta heitä oli arviolta enää noin 20 jonon alussa, suurin osa vanhempia ihmisiä, mutta myös pari perhettäkin.  

Suomen Punaisen Ristin toimintaan on onneksi riittänyt vapaaehtoisia pyörittämään kasvanutta toimintaa. Ruokakassien pakkaaminen ja  jakaminen tehdään pelkästään vapaaehtoisvoimin ja SPR:n työntekijät ovat vain taustatukena. Ja vapaaehtoisia tulee kokoajan lisää, silläkin viikolla kun olin haastattelua tekemässä oli ollut 5 uutta yhteydenottoa vapaaehtoistyöhön. Kuuppo arvelee, että heillä on kohta 200 vapaaehtoista listoilla, joista osa tulee joka viikko ja osa käy auttamassa harvemmin. Ukrainan sodan syttyminen vaikutti tähän paljon myös.  

— Silloin viime keväänä se teki ihan tämmöisen avun vyöryn tänne, meille tuli todella paljon uusia vapaaehtoisia ihan kaikkeen toimintaan, Kuuppo sanoo. 

Tehokas ja toimiva ruoka-avun tarjoaminen vaatii keskitetyn logistiikkakeskuksen. 

Pelastusarmeija ja Suomen Punaisen Ristin ruokajakelu ovat pieni osa kaikesta ruoka-avun tyyppisistä palveluista Tampereella. Laajempaa kokonaisuutta lähden selvittämään Ruokapankista, missä ruoka-apua koordinoidaan ja hallitaan Tampereella. Ruokapankki on Tampereen Ev.lut.seurakuntayhtymän Nekalassa sijaitseva ruoka-avun logistiikkakeskus, joka keskitetysti kerää ja käsittelee kaikki kauppojen ja ruokateollisuuden lahjoittamat hävikkituotteet.

Ruokapankin rakennus on suuri, uudenoloinen varastohalli, jossa toimintaa tuntuu riittävän. Yhdessä päässä lajitellaan tuotteita ja pakataan niitä pakettiautoihin jakoa varten, keskiosassa löytyy annospakkauskeittiö, jossa voidaan jäähdyttää ja pakata kouluilta ja muilta ammattikeittiöilta tullut ruokahävikkiä annospakkauksiin ja lopuksi rakennuksen toisessa päässä kaksi vapaaehtoista jaottelee tuotteita Puoti-noutopaikkaan valmiiksi asiakkaille. Ruokapankilla minua odottaa ruoka-avun asiantuntija elintarvikeavun koordinaattori Marja Palkonen.  

Ruokapankki on myös huomannut avun tarpeen lisääntyvän, mutta heidän tilastoissa on myös laskun merkkejä korona-ajan huippulukemista. Palkonen kertoo, että 2019 vuonna oli 7000 avustusta kuukaudessa, mutta sitten tuli 2020 ja pandemia, jolloin avustukset nopeasti tuplaantuivat. 2021 vuonna avustukset kerkesivät laskea hieman, mutta nyt lukemat ovat taas nousseet 12000 avustukseen kuukaudessa. Kuitenkin määrät ovat laskeneet korona-ajasta.  

— Luulen että tämä koko vuosi tulee olemaan yhteensä semmoinen noin 150000 meiltä lähtenyttä avustusta, kun pandemiavuodessa oltiin jossakin 161000 avustuksessa, Palkonen arvioi.  

Hän lisää, että avun tarpeen nousu näkyy erityisesti isoilla toimijoilla kuten Suomen Punaisen Ristin ruokajakeluissa, joihin on helpompi useimpien ihmisten mennä, mutta koko määräisesti avustukset ovat laskenut heidän päässä verrattuna vuoteen 2020. 

Ruoka-avun piirissä on monenlaisia toimijoita

Palkonen kertoo Ruokapankin toimittavan ruoka-avustusta 53 eri jakajalle ja 13 seurakuntien omille ruokapysäkeille sekä Ruokapankin tiloissa olevalle Puoti-noutopisteelle. Suurimpia yksittäisiä avoimia jakopisteitä, mihin kuka tahansa voi mennä, ovat esimerkiksi SPR, ViaDia, Tampereen baptistiseurakunta, ja Jeesus Cafe, mutta on myös toimijoita, joilla on kävijäkuntansa kuten Päivätoimintakeskus Pähee, yksinhuoltajaäidit, ja vanhuksille suunnattuja kolmannen sektorin toimijoita, jotka järjestää muutakin toiminta ja heillä on ruokajakoa siinä samassa. Kun toimijoita on näin monipuolisesti, niin kaikille ei tule tismalleen samanlaista ruokaa. 

Ruoka-avun lahjoittajat ovat tietenkin kaupat, jotka lahjoittavat ruokaa jonka päiväys on lähestymässä, mutta myös elintarviketeollisuudelta tulee suuria lahjoituksia, jos ruoka paketeille on sattunut jotain valmistuksessa.  

— Elintarviketeollisuudelta tulee terminaaleista päiväysruokaa, jonka pakkaukselle on tapahtunut jotain, eli se kone on saattanut tehdä esimerkiksi jonkun painauman siihen, tai päiväykset on päättymässä, tai niillä on tullut ylituotantoa, ja niitä tulee sitten lava kaupalla, Palkonen kertoo. 

Mitä ruoka-apu sisältää vaihtelee myös senkin mukaan mitä hävikkituotteita on saapunut Ruokapankkiin ja mitä on pystytty ostamaan, mutta karkeat arvion Palkonen pystyi kertomaan. Näin yleisesti ruokapussiin yritetään sisällyttää perus ruoanvalmistus tavaraa kuten kaurahiutaleita, pata-aineksia ja kananmunia, mutta myös valmisruokia sekä Ruokapankin itse pakkaamiaan ruoka-annoksia, leipää ja levitettä, jokin maitotaloustuote tai mehu, hilloa, keksejä ja harvakseltaan kahvia 2-3 kertaa vuodessa.  

Liha loistaa tuosta poissa ollaan ja sen puutteesta Palkonen kertoikin, kun kysyin mitä he erityisesti tarvitsevat.  

— Meillä on puutetta lihasta, kananmunista, maidosta, siis semmoisesta perusruuasta on puutetta. Tähän on vaikuttanut hävikin vähentyminen. Kun elintarviketeollisuuden kustannukset ovat lisääntyneet Ukrainan sodan syttymisen jälkeen, kaupat ovat yrittäneet minimoida hävikin. Mutta tuleva hävikki ei ole kilomääräisesti laskenut, vaan perusruoka ja erityisesti liha on poistunut, mutta myös kasvisproteiini, jota välillä tuli enemmän, on myös vähentynyt.

Palkonen toisaalta pohtii myös, että olisi hirveän epäekologista, jos lihaa joutuisi hävikkiin, koska sen tuottaminen on niin kallista. Lisäksi Palkonen kertoi, että kohta on myös puutetta rahasta, kun loppuvuosi lähestyy, sillä Ruokapankki joutuu kuitenkin ostamaan paljon lisää ruokaa jaettavaksi ruoka-apuna.

On myös tullut lisää hävikkiryhmiä, kun Ruokapankki on lisännyt tietoisuutta siitä että mitä voi lahjoittaa. Esimerkiksi aurinkorasva on tämmöinen, jolla on suuri vaikutus kesällä etteivät ihmiset palaisi auringossa ja joka tuotteena on suhteellisen kallista. Joitakin tuotteita ei kannata kuitenkaan pakata ruokakassiin, sillä lopullisesta ruoka-avun vastaanottajaa ei voi tietää.  

— Esimerkiksi hygieniatarvikkeet me jaetaan täältä meidän omasta Puodista, täällä se on eri tilanne, Palkonen kertoo.

Kauppa, mihin ei tarvitse tuoda lompakkoa

Ruokapankin Puoti onkin melko uusi asia, se tuli toukokuussa vuoden vanhaksi.  Puoti nimensä mukaisesti muistuttaa normaalia pientä kauppaa, mutta tuotteista ei tarvitse maksaa.  

— Puoti on itse asiassa Suomen ensimmäinen sosiaalinen marketti, Palkonen sanoo. 

Puodin tilan keskellä on hyllykkö, missä on kaikenlaisia tuotteita mitä ei voi pakata ruokajakeluun, toisesta päästä löytyy kylmäkaapit ja seinien hyllyillä on kaikki loput tuotteet mitä kaupasta voisi odottaa löytyvän. Jopa kauppakoritkin on oikealta kaupalta tulleet.  

Puoti on ruoka-avun noutopiste, jonka asiakkaat on ensin tavattu diakonian vastaanotolla. Heidän avuntarve on todettu ja sen syitä on kartoitettu, jotta diakonia pystyisi tarjoamaan lisäapua ja ohjaamaan toisiin palveluihin, mikäli niille on tarvetta.

— Puodista saa siis samanlaisen ruoka-avun, mutta sieltä saa myös itse valita extra-tuotteita. Syy miksi ihmiset valitsevat tulla noutamaan on se, että he saavat kahvipaketin ja vaikka öljyn, koska niitä me ei voida noihin pakkauksiin laittaa sillä meillä ei riitä ne tuotteet, kun on niin iso volyymi mikä lähtee tuolta kassipakkaus linjalta, Palkonen kertoo.

Hän lisää, että kun ihmiset näkevät vaivaa tulemalla Puotiin, niin se vaiva myöskin palkitaan.

Puodista löytyy myös tuoreita vihanneksia.

Tämän pienen ruoka-avun läpileikkauksen käytyä, itselleni jää selvä vaikutelma, että avun tarve on kova, mutta myös auttamisen halu on suuri. Vapaaehtoisista ei ollut pulaa missään ja koko verkosto on suuri, joka sisältää erilaisia auttajia erilaisiin tarpeisiin.

Pelastusarmeija tarjoaa maukkaan aamupalan, mutta myös apua mielelle lämpimänä tapaamispaikkana ja yhteisöllisyyden luojana. SPR pyörittää vapaaehtoisvoimin ruokajakelua sadoille, mutta sieltäkin jonosta löytyi yhteisöllisyyden merkkejä, kun kuulumisia vaihdetaan odotellessa. Ja kaiken takana Ruokapankki koordinoi ja ohjaa apua muille toimijoille, sekä itse paikkaa muiden toimijoiden ulkopuolelle jääneitä alueita.

Mutta kun ruoan hinnat ja muut kustannukset jatkavat kasvuaan sekä maailman tilanne on kaikkea muuta kuin vakaa, yksi asia jäi selväksi; apua auttajille tarvitaan lisää. 

Eetu Myöhänen
+ lisää artikkeleita

Tuoreita

Matka kasvatuksen maailmaan 

Kasvatustieteen peruslinjalla syvennytään vuoden ajan kasvatukseen; eikä vain muiden...

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo...

“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne....

Pinkkiä feminismiä: Barbie-elokuva näyttää todellisen maailman epätasa-arvon ja joitakuita se harmittaa

Barbie-elokuva on rehellinen feministinen kannanotto, joka tulee tarpeeseen. Elokuvassa...

Luitko nämä?

Maalta Manselle

Tampereella palvelut ovat lähellä, ihmiset ovat mukavia ja julkiset...

Vanhemmuus ja opiskelu käsi kädessä 

Opiskelu on osana laajempaa sosiaalista elämää, eikä se ole...

Elokuva- ja tv-linjalla pääsee tositoimiin 

Elokuva- ja tv-linja, tutummin ETV, antaa opiskelijalle tietoa elokuvan...

Tampere in black and white

Veera Lintula opiskelee Voionmaan koulutuskeskuksessa valokuvauksen ammattitutkintolinjalla. Hänen katukuvauskurssilla...

Voionmaa tänään tukee vastuullista journalismia ja sananvapautta

Voionmaa Media on hyväksytty Jusanekin hallituksen syyskokouksessa Julkisen sanan...

Matka kasvatuksen maailmaan 

Kasvatustieteen peruslinjalla syvennytään vuoden ajan kasvatukseen; eikä vain muiden opettamiseen, vaan myös omaan itseensä oppijana. Koulutuksen aikana opitaan myös, ettei kasvatustiede tarkoita pelkkää opettamista,...

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo Werstaan uutta päänäyttelyä. Voitsilaiset ovat olleet mukana tuottamassa päänäyttelyssä esillä olevia lyhytelokuvia.  Näyttely avautui yleisölle 16....

“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne. Avun hakemista voivat hankaloittaa häpeä, maskuliinisuuden rikkoutumisen pelko sekä perinteinen miehen malli.   –En enää tiennyt että...