Paikka, jossa kaikki ystävällisyys katoaa

Koen normaalisti olevani todella lämmin ja empaattinen ihminen. Mutta hetkinen… Olenko sittenkään? Huomaan nimittäin lähes päivittäin joutuvani tilanteeseen, jossa muut ihmiset saavat minut raivon valtaan melko lyhyessäkin ajassa.

Matkustan busseilla erittäin säännöllisesti, ja olen tajunnut ärsyyntyväni yhä useammin siitä, miten muut matkustajat käyttäytyvät niillä kulkiessaan. Koska vaikka haluankin uskoa ihmisistä pelkkää hyvää, se alkaa olla lähes tulkoon mahdotonta julkisissa liikennevälineissä.

Yleisin ongelma on mielestäni siinä, miten kaikkien mielestä vaikuttaa ilmeisen viattomalta ajatukselta laittaa oma laukku tai reppu viereiselle, tyhjälle penkille. Koska mitä pahaa siinä muka olisi? Kyllähän se seuraava matkustaja voi istua jonnekin muualle. Ja kukapa suomalainen ei rakastaisi omaa rauhaansa?

Hyvä on. Hengittelen jälleen kerran syvään ja yritän ymmärtää.

Mutta mitä tapahtuu sitten, kun noin 80% matkustajista toimii samalla tavalla? Yhtäkkiä aamun ruuhkabussi onkin jo lähes täynnä, ja ne jäljelle jääneet kymmenen paikkaa ovatkin ainoat vapaana olevat istuimet. Tai siis olisivat, elleivät nämä koulukirjoja ja läppäreitä kuljettavat salamatkustajat valtaisi niitä.

Kihisen jälleen kerran raivosta, enkä voi kuin toivoa, että muita ongelmia ei tulisi enää vastaan. Joudun kuitenkin pettymään.

Keskioville tien tukkeeksi jääminen, jalat harallaan istuminen, penkillä vääntely ja kääntely, kiljuvat tarharyhmät, sekä vieressä istuvan tyypin herkeämätön tuijotus ovat myös asioita, joita tulee vastaani viikoittain. Enkä voi sietää niistä yhtäkään.

Monet ikkunapaikalla istuvat eivät myöskään vaivaudu kertomaan, että he ovat aikeissa jäädä pois kyydistä seuraavalla pysäkillä. Sen sijaan he vain ponnahtavat ylös penkeiltään heti kun edellinen pysäkki jää taakse, ja poistuvat vaitonaisina ulos linja-autosta. Kiitosta on myöskään aivan turha odottaa.

Henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin eräs tilanne, jossa rohkaistuin kysymään eräältä ikkunan vieressä istuvalta tytöltä, josko hän voisi ystävällisesti siirtää reppunsa viereiseltä penkiltä ja tehdä minulle tilaa. Oletin luonnollisesti kauniin pyynnön johtavan vapaaseen paikkaan, mutta näin ei tietenkään tapahtunut.

Nainen nimittäin vain vilkaisi minua pikaisesti, pudisti päätään, ja jatkoi sitten ikkunasta ulos tuijottamista kuulokkeet korvillaan kuin kukaan ei olisi häneltä mitään kysynytkään.

Olin niin järkyttynyt saamastani kohtelusta, etten osannut muuta kuin tuijottaa häntä monttu auki.

Näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt vain istua hänen reppunsa päälle, ja yksinkertaisesti lakata olemasta mukava ihmisille, jotka eivät sitä ansaitse. Jostain syystä minusta ei kuitenkaan vain ole sellaiseen. Kai minä sittenkin olenkin ihan mukava ja empaattinen tyyppi?

+ lisää artikkeleita

Lila on tamperelainen, kirjailijan urasta haaveileva nainen, jonka mielestä elämä on liian lyhyt viisivuotissuunnitelmien tekemiseen. Hän lukee paljon chick litiä sekä dekkareita, ja on koukussa niin Salkkareihin kuin tosi-tv-ohjelmiinkin.

Tuoreita

Asiakkaan koko aiheutti omat haasteensa: Tiina Saarivuori kengittää shetlanninponeista shirehevosiin

Lapsesta asti heppahullusta Tiina Saarivuoresta tuli kengittäjä monen mutkan...

Asukkaat pelastivat puutalokorttelin purkamiselta: tällaista on asua satavuotiaassa puutalossa Tampereen keskustassa 

Teksti ja kuvat: Jenna Taipale   Annikin puutalokortteli Tampereen Tammelassa on...

Isoja painoja, magnesiumjauhetta ja kannustusta: Nokian Yrittäjänkadulta löytyy vielä oikea old school -voimailusali

 Teksti: Veeti Pesämaa Kuvat: Annu Kukkonen Yrittäjäkadun voimailutiloissa Nokialla on...

Luontoparatiisiin bussilla: Hervannan Suolijärven luontopolku hurmaa rauhallaan 

Suolijärven luontopolku sijaitsee vain kymmenen kilometrin päässä Tampereen keskustasta....

Luitko nämä?

Voionmaalta ponnistaa uusi räppärisukupolvi: rajat on tehty rikottaviksi

Tampereelta on nousemassa uusi sukupolvi rap-artisteja. Minea Aittokoski eli...

Kaaos elämysten keskellä

Teksti ja kuvat: Joonas Åhman Viime viikkoina on ollut otsikoissa...

Pilvi ympärillämme – pitäisikö kannabis laillistaa Suomessa?

Vihreät teki ensimmäisenä eduskuntapuolueena sunnuntaina 12. syyskuuta päätöksen hyväksyä aloitteen, jonka tarkoitus on kumota kannabiksen...

Koirien vaatteet ovat kalliita, mutta pakollisia: kuvasimme puetut koirakaverit

Pienille koirille vaatteet ovat tarpeen talvikeleillä. Hintaa vaatteille saattaa...

Automekaanikkoja ja spandex-asuja Pyynikin kesäillassa 

Astun ulos täyteen pakkautuneesta linja-autosta ja olen täynnä energiaa....

Asiakkaan koko aiheutti omat haasteensa: Tiina Saarivuori kengittää shetlanninponeista shirehevosiin

Lapsesta asti heppahullusta Tiina Saarivuoresta tuli kengittäjä monen mutkan kautta.  Teksti Saskia Sundström Kuvat Annu Kukkonen  Tiina Saarivuori ja hänen tyttärensä Linda Penttinen kantavat kengitysvälineitä sinisestä...

Asukkaat pelastivat puutalokorttelin purkamiselta: tällaista on asua satavuotiaassa puutalossa Tampereen keskustassa 

Teksti ja kuvat: Jenna Taipale   Annikin puutalokortteli Tampereen Tammelassa on täynnä historiaa. Se ulottuu 1900-luvun alkuun saakka, jolloin puutalokortteli rakennettiin työväen asuinalueeksi. Tämä alue on...

Isoja painoja, magnesiumjauhetta ja kannustusta: Nokian Yrittäjänkadulta löytyy vielä oikea old school -voimailusali

 Teksti: Veeti Pesämaa Kuvat: Annu Kukkonen Yrittäjäkadun voimailutiloissa Nokialla on maanantaiaamuna vakiotreenaajat paikalla. Lämminhenkinen tunnelma kantautuu heti eteiseen asti. Ihmiset naureskelevat toistensa jutuille hymy huulilla...