Kokkolassa toukokuussa järjestetty Uutta osaamista etsimässä -webinaari osoitti konkreettisesti, mitä oppilaitosten välinen yhteistyö parhaimmillaan voi tarkoittaa – ennen kaikkea opiskelijoille. Tapahtuma ei ollut pelkkä seminaari, vaan monialainen oppimisprosessi, jossa eri puolilta Suomea saapuneet opiskelijat ja opettajat rakensivat yhdessä aidon audiovisuaalisen tuotannon.
Kolmipäiväinen kokonaisuus toteutettiin osana AV UP- ja Mediaväylä-hankkeita, ja sen ytimessä oli vahva ajatus: alan tulevaisuus syntyy yhteistyössä. Tämä näkyi niin suunnittelussa, toteutuksessa kuin opiskelijoiden kokemuksissa.
Moninaisuudesta voimaa – oppilaitosyhteistyö käytännössä
Kokkolan Mediakeskus LIMEn virtuaalistudiolta toteutettu livelähetys oli monen oppilaitoksen yhteinen voimannäyte. Mukana olivat muun muassa Tredu, Kpedu, Stadin AO, SASKY, Metropolia ja Turun ammatti-instituutti. Opiskelijat työskentelivät kevään aikana yhteisissä työryhmissä, joissa jokainen toi mukanaan oman oppilaitoksensa toimintatavat ja osaamisen.
Juuri tämä moninaisuus teki yhteistyöstä erityisen merkityksellistä.
Opiskelijat pääsivät näkemään konkreettisesti, miten eri tavoin samaa alaa voidaan opettaa ja toteuttaa. Samalla he oppivat sovittamaan yhteen erilaisia käytäntöjä, käsitteitä ja teknologioita – taitoja, joita tarvitaan työelämässä yhä enemmän.
Stadin ammattioppilaitoksen Arja Seppälä kuvaa prosessia vaiheittaiseksi yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi: “Vaikka hajautettu valmistelu vaati aikaa, prosessi eteni kohti yhteistä lopputulosta ja opetti paljon yhteistyöstä.”
Opiskelijoille aitoja kokemuksia ja verkostoja
Opiskelijoiden näkökulmasta projekti tarjosi ennen kaikkea kokemuksia, joita perinteisessä luokkahuoneessa on vaikea saavuttaa.
Monelle yhteistyö eri oppilaitosten kanssa oli ensimmäinen laatuaan – ja juuri siksi erityisen vaikuttava. Viikon aikana syntyi nopeasti uusia kontakteja, ja osaaminen kasvoi paitsi tekemällä, myös seuraamalla muiden työskentelyä.
Johanna Heikkinen kertoo saaneensa projektista sekä ammatillista osaamista, että rohkeutta: “Sain arvokasta käytännön kokemusta virtuaalistudiosta ja juontamisesta. Projekti lisäsi itseluottamustani uusien asioiden kokeilemiseen.”
Samoin Henriikka Ojala korostaa verkostoitumisen merkitystä: “Halusin oppia uutta ja saada kontakteja alalle. Opin samalla, miten tärkeää yhteistyö ja avoin asenne ovat.”
Faey Suuronen puolestaan nostaa esiin yhteishengen: “Tutustuttiin nopeasti uusiin ihmisiin, löydettiin yhteinen kieli ja olihan meillä myös hauskaa.”
Tekemällä yhdessä, oppien oikeassa tuotannossa
Yksi projektin keskeisistä vahvuuksista oli sen käytännönläheisyys. Opiskelijat eivät harjoitelleet irrallisia tehtäviä, vaan toteuttivat alusta loppuun todellisen tuotannon, jossa jokaisella oli oma selkeä roolinsa. Paikan päällä työskentely teki näkyväksi koko tuotantoprosessin kulun suunnittelusta toteutukseen ja auttoi ymmärtämään, miten eri työroolit ja vastuut kytkeytyvät toisiinsa. Samalla konkretisoituivat live-tilanteiden paine ja niihin reagointi sekä teknologian käytännön soveltaminen osana kokonaisuutta.
Yhteistyö toi mukanaan myös haasteita, sillä eri oppilaitoksista tulleet opiskelijat toimivat aluksi erilaisten käytäntöjen ja työskentelykulttuurien pohjalta. Juuri näiden erojen yhteensovittaminen osoittautui kuitenkin keskeiseksi osaksi oppimista ja auttoi hahmottamaan työelämän todellisuutta. Opiskelijoiden palautteessa esiin nousi lisäksi kehittämistoiveita, jotka liittyivät erityisesti projektin alkuvaiheeseen ja yhteiseen työskentelyyn. He kokivat, että roolitusta voisi selkeyttää alussa, jotta kokonaisuus hahmottuisi nopeammin, ja että yhteiselle vuorovaikutukselle olisi hyvä varata enemmän aikaa. Moni myös toivoi lisää vastaavia käytännön toteutuksia, sillä tekemällä oppiminen koettiin erityisen antoisaksi ja kehittäväksi tavaksi syventää osaamista.
Tunnelmia ohjaamosta. Kuva: Jenna Hilli
Yhteistyön hyödyt näkyvät laajasti
Oppilaitosten näkökulmasta yhteistyö laajentaa ymmärrystä koko alan osaamistarpeista. Kun eri alueiden vahvuudet yhdistyvät, syntyy kokonaiskuva, joka on enemmän kuin osiensa summa.
Kpedun Janne Erkkilä kiteyttää ajatuksen: “Me ei olla toistemme kilpailijoita, vaan voimme tukea toisiamme ja jakaa tietoa.”
Tämä pitäisi näkyä myös resurssien käytössä. Kaikkea ei tarvitse rakentaa jokaisessa oppilaitoksessa erikseen. Esimerkiksi Kokkolan virtuaalistudion kaltaiset erikoisympäristöt voidaan ottaa yhteiseen käyttöön. Samalla yhteistyö tukee kestävää kehitystä ja vahvistaa koko koulutusjärjestelmän laatua.
Petri Männistö kuvaa kokemusta osuvasti: “Kuin oma leirikoulu opettajillekin.”
Tällaiset kohtaamiset synnyttävät luottamusta ja yhteistyötä, jota ei synny yksittäisissä seminaareissa tai etäpalavereissa.
Kohti pysyvämpää yhteistyötä
Kokkolan toteutus oli osa laajempaa Sideburns-verkostoa, jonka tavoitteena on vahvistaa AV-alan oppilaitosten välistä yhteistyötä valtakunnallisesti. Verkosto ei ole yksittäinen hanke, vaan jatkuva toimintamalli, jossa opiskelijat, opettajat ja työelämä kohtaavat.
Yhteinen viesti on selkeä:
yhteistyötä tarvitaan lisää – ja erityisesti opiskelijoiden ehdoilla.
Kun oppilaitokset avaavat ovensa toisilleen, opiskelijat saavat realistisemman, laajemman ja verkostoituneemman oppimiskokemuksen kuin yksin oman oppilaitoksen sisällä olisi mahdollista.
Kokkolan projekti osoitti, että tällainen yhteistyö ei ole vain mahdollista – se on vaikuttavaa, innostavaa ja ennen kaikkea tulevaisuuden kannalta välttämätöntä.
