Pelkkää huvia vai mahdollisuus vaikuttaa? 

Muistan vieläkin elävästi vuoden 2012 Euroviisut. Katselin tuolloin etukäteen osallistujamaiden musiikkivideoita, kun yhtäkkiä eteeni ilmestyi pirteä ja leveästi hymyilevä sanmarinolainen nainen. 

Hänen nimensä oli Valentina Monetta, ja hän lauloi kappaletta nimeltä The Social Network Song, joka nimensä mukaisesti kertoo sosiaalisesta mediasta. Olin itsekin tuolloin vasta opettelemassa Facebookin käyttöä, ja ehkä juuri siitä syystä kyseisen musiikkivideon leikkisyys ja kevyt sanoma saivatkin minut vain lähinnä virnistelemään. 

Sosiaalisen median sisältö oli nimittäin niihin aikoihin juuri sitä, mistä kyseisessä biisissä lauletaan. Hauskanpitoa. Kuvia. Hassuttelua. Huomatuksi tulemista. 

Nykyään tilanne on kuitenkin aivan toisenlainen, ja some on muuttunut ennen kaikkea vahvaksi vaikuttamisen alustaksi. Olen itsekin jo aikoja sitten alkanut kyllästyä pelkkiin biletys- ja meikkivideoihin. Niiden jakaminen somessa ei tunnu palvelevan enää juuri ketään. 

Kun ottaa huomioon sen, miten paljon somessa tulee nykyään vietettyä aikaa, niin haluan ehdottomasti nähdä siellä muutakin kuin ihmisten pakkeloituja naamoja tai asukuvia. Haluan nähdä aitoutta. Rehellisyyttä. Rohkeutta. Jotain mihin voin samaistua tai mikä antaa ajattelun aihetta. Jotain syvällisempää ja merkityksellisempää. 

Oma feedini on nykyään tulvillaan kaikkea sellaista, mitä en vielä 10 vuotta sitten olisi osannut kuvitellakaan sieltä löytyvän. On laihdutuskulttuuria vastustavista kehoaktivisteja, sukupuolenkorjauksestaan puhuvia transhenkilöitä, sekä rasismia vastustavia toimittajia. Nykyajan some on minulle kaikkea muuta, kuin pelkkä viihdetarjonnan keskus. 

Parhaimmillaan tämä näkyy meille kaikille esimerkiksi Mahsa Aminin sekä George Floydin tyyppisissä tapauksissa, missä suuriakin toimijoita (kuten vaikka poliiseja tai virkamiehiä) osataan tarvittaessa kyseenalaistaa. Ilman somea näiden kahden henkilön traagiset kuolematkaan tuskin olisivat levinneet yhtä laajan yleisön tietouteen. 

Näin ollen, tuntuukin melko hämmentävältä katsella nykyajan valossa tuota Monettan vanhaa musiikkivideota ja lallatusta. Enää siitä syntyvän hymyn taustalla ei ole pelkästään viihdytetty olotila, vaan lähinnä tieto siitä, miten paljon pidemmälle noista ajoista on kehitytty. Ja hyvä niin. 

+ lisää artikkeleita

Lila on tamperelainen, kirjailijan urasta haaveileva nainen, jonka mielestä elämä on liian lyhyt viisivuotissuunnitelmien tekemiseen. Hän lukee paljon chick litiä sekä dekkareita, ja on koukussa niin Salkkareihin kuin tosi-tv-ohjelmiinkin.

Tuoreita

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo...

“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne....

Pinkkiä feminismiä: Barbie-elokuva näyttää todellisen maailman epätasa-arvon ja joitakuita se harmittaa

Barbie-elokuva on rehellinen feministinen kannanotto, joka tulee tarpeeseen. Elokuvassa...

Voionmaan valokuvauksen opiskelijat harjoittelivat salaman käyttöä Virtojen satumaisissa maisemissa

Starttasimme Tietopinnin edestä ensimmäiselle kuvausmatkalle uneliaissa tunnelmissa jo aamukahdeksalta....

Luitko nämä?

Aktivismin vapaamatkustajat

Sosiaalisessa mediassa aktivismi on paljon esillä. Annetut lupaukset paremman...

Ovatko miehet vahvoja ja naiset suojeltavia?

Pikkutytöstä asti olen tiennyt haluavani suorittaa intin. Minulle tuli...

Pakokeino elämän paineesta

Stressi on kaikille tuttu tunne, ja monille videopelit ovat...

“Vaalivirkailijana en saa kehottaa ketään äänestämään, mutta toivoisin aktiivisuutta ihan kaikilta”

Nuoret ovat epäaktiivisia äänestäjiä, mutta samalla he työskentelevät vaalitoimitsijoina.   Korona on...

Hyvän historia kääntää ihmiskuvan päälaelleen

Rutger Bregmanin kirjoittama Hyvän historia (Atena 2020, suomentanut Mari Janatuinen) saa aivot...

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo Werstaan uutta päänäyttelyä. Voitsilaiset ovat olleet mukana tuottamassa päänäyttelyssä esillä olevia lyhytelokuvia.  Näyttely avautui yleisölle 16....

“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne. Avun hakemista voivat hankaloittaa häpeä, maskuliinisuuden rikkoutumisen pelko sekä perinteinen miehen malli.   –En enää tiennyt että...

Pinkkiä feminismiä: Barbie-elokuva näyttää todellisen maailman epätasa-arvon ja joitakuita se harmittaa

Barbie-elokuva on rehellinen feministinen kannanotto, joka tulee tarpeeseen. Elokuvassa käsitellään epätasa-arvoa kääntämällä sukupuoliroolit ympäri. Kolumni on osa Ihan paskaa olla nainen –juttusarjaa.  Maailma on epäreilu....