Verisiä kasvoja ja luurankoja, perässä juoksevia zombeja, suolenpätkiä ja jännitysmusiikkia. Ihmiset juoksevat pelosta sekaisin ja kirkuvat. Tästä herääkin vain kysymys, mikä kauhussa ihmisiä kiehtoo?
Kylmä tuuli puhaltaa kasvoihin ja ruskalehdet rapisevat kenkien alla, kun kävelen Särkänniemen porteista sisään. Lokakuisen tuulen lisäksi ilmassa on pirskahtelevaa jännitystä ja kauempaa voi kuulla lasten kiljahduksia naurun lomassa.
Porttien ja karnevaaliviirien jälkeen ei tarvitse kauaa edetä, kun eteen ilmestyy jo ensimmäinen zombi. Sen päällä on valkoinen huntu ja suusta valunut veri on tahrinut kokonaan silkkisen hääpuvun. Se kävelee uhkaavan näköisenä kohti. Pää vinossa, silmät suurena, suu raollaan ja kädet hitaasti liikkuen vierellä. Jos en tietäisi tämän kaiken olevan yhtä showta, juoksisin karkuun ja lujaa.
Hämärä laskeutuu, tunnelma tiivistyy
Paikalle on saapunut runsaasti eri-ikäisiä ihmisiä, ja joukossa on myös pieniä lapsia. Osa nuoremmista eivät kuitenkaan näytä olevan moksiskaan zombeista ja pelleistä, vaan ottavat yhteiskuvia ja nauravat niille.
Pimeä alkaa laskeutumaan hiljattain huvipuiston ylle ja hämäryys vaikuttaa tunnelmaan enemmän. Tunnelmalliset valot ja muiden ihmisten läsnäolo tuovat jokseenkin turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Karmiva karnevaali –tapahtuma ei kuitenkaan ole täällä ensimmäistä kertaa, vaan tämä on jo viides kerta. Viime vuonna karnevaalissa oli noin 30 000 kävijää ja samaa määrää odotetaan myöskin tälle vuodelle.
Vaikka Karmiva karnevaali on järjestetty aiemminkin, on tämä monelle kävijälle ensimmäinen kerta. Muun muassa paikalle saapuneet Lotta Salonen ja Aleksi Raevaara ovat ensimmäistä kertaa tapahtumassa. Lotta ja Aleksi kertovat jännityksen kiehtovan, kun ei tiedä mitä seuraavaksi tulee eteen.
“Kiinnostaa, millä tavalla tämä on saatu toteutettua. Osaan arvostaa uskottavaa ympäristöä ja sitä, kuinka näyttelijät (zombit) lähtevät vaan heittäytymään tähän.” Aleksi sanoo.
Aluetta silmäillessä voi myöskin huomata pääkalloja rivissä kukkapenkissä, autoista nousevaa savua, rikkinäisiä suojaviritelmiä ja luurankoja roikkumassa aidasta. Lavasteiden ja paikan olemusta voi verrata hyvin The Walking Deadiin. Raa´oissa lavasteissa ja yksityiskohdissa ei ole säästelty.
Syvälle juurtunut kauhu
“Kauhu ja pelko on syvässä meissä ihmisissä.” Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä kommentoi.
“Kauhuelämyksiä pääsee yleensä kokemaan harvoin ja ne voi kokea turvallisesti tämänkaltaisessa karnevaali-tapahtumassa. Siksi ihmiset hakeutuvat semmoisiin tilanteisiin.” Seppälä kertoo.
Valonauhan vierustaa pitkin kävellessä vastaan tulee hyvin erilaisia zombeja ja hahmoja. Kädet kahleissa liikkuva, verisen kitaran kanssa horjuva, Annabelle-nukke ja veikeästi virnuileva pelle.
Karnevaalissa on myös tulishow, jossa kaksi esiintyjää esiintyy taitavasti tulen kanssa. Esitys on henkeäsalpaava ja yleisön katseet on kiinnittyneet lavalle. Tulishown edustalla myös eräs zombi kaivaa aivoistaan verta ja maalailee kuvioita sillä lavaan. Näky aivoista puistattaa ja katsetta on vaikea kääntää muualle turvaan, kun takaa ilmestyy verisen ja sahatun laatikon sisällä oleva zombi hymyillen.
Pelon tunteminen voi olla turvallista
Tapahtumaa katsomaan ovat saapuneet myöskin Heli Torkkeli, Oskari Koskinen, Joona Koskinen ja Arvo Koskinen.
“Jännitys tuntuu joltain ja siitä jopa nauttii. Tämä on myöskin turvallinen tapa kokea pelkoa.” Torkkeli sanoo.
Myös lapset sanovat zombipaikkojen olleen kivoja.
Pimeyden laskeuduttua kokonaan, alkaa tulla kylmä. Ihmiset keskustelevat illan tapahtumista tiiviisti ja yleiskuva ulkona näyttää olevan viihtynyt. Chilisuklaakaakao polttelee suupieliä, mutta lämmin muki tuo hieman lämpöä kämmeniin.
Pimeydestä kävelee vastaan kolme keskenään juttelevaa henkilöä, kahdella pääkallonaamarit käsissään. He ovat Sofia Soini, Emma Juuti ja Aino Jäspi. He kertovat karnevaalin kiinnostavan, koska pelko ja kauhu ovat normaalista tunteesta poikkeavaa.
Ehkäpä juuri siksi kauhu kiinnostaakin ihmisiä, koska se on jotain sellaista mitä ei usein normaaleissa olosuhteissa koe. Ainakaan toivottavasti. Voi myöskin olla, ettei adrenaliinia saa helposti arkielämässä, joten kaikki uusi ja jännittävä virkistää ihmismieltä.
Kirjoittaja on Oulusta lähtöisin oleva vapaa-ajan urheilija, podcastaaja, suoratoistopalvelujen kuluttaja, haaveilija ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja, joka opiskelee monimediatoimittajaksi. Sisällöntuotannossa hän haluaa nostaa erityisesti sellaisia näkökulmia, joita ei yleensä tuoda syystä tai toisesta esille.