Hienostuneet drinkit hakevat jalansijaa Jussinkylässä

Vaikka cocktailit ja suomalaisuus samassa lauseessa kuulostaa kummalliselta, niin Tiimassa on silti tupa täynnä arki-iltoinakin

Kiihdytän askellustani koleassa marraskuisessa illassa. Viikonloppu tuntuu olevan vielä ikuisuuden päässä, vaikka onkin arki-ilta. Kello on vasta vähän yli kuusi, mutta voisi yhtä hyvin olla myöhäisilta syksyn synkkyyden takia. Katuvalojen sumeat heijastukset peilautuvat kosteasta asfaltista saapuessani Olympia-korttelin edustalle. Astun ovesta pieneen tuulikaapin kaltaiseen koppiin, jonne hädin tuskin mahtuisi kaksi ihmistä. Siirryn seuraavasta ovesta sisälle hämärään, mutta lämpimään tilaan oven saranoiden ilmoittaessa saapumisestani. Olen saapunut Tiimaan. Vuonna 2017 avattu, kansainvälisestikin palkittu, cocktail-baari on sijoitettu vanhan kellokaupan tiloihin, mistä paikan nimi onkin saanut alkunsa. Nimi ei ole ainoa asia, joka kellokaupasta on jäänyt elämään, sillä seiniltä löytyy erilaisia kelloja muistuttaen paikan historiasta. 

Katseeni kiertää tilan läpi. Huomaan olevani ensimmäinen asiakas. Huoneen nurkassa istuu tyylikkäästi pukeutunut mies läppärinsä ääressä. Hän on Juho Tuppurainen, yksi Tiiman kolmesta perustajajäsenestä. Käyn esittäytymässä, ja kysyn jututtaa häntä. Ei aikaakaan, kun hän liittyy seuraani tiskille, ja ironista kyllä, tilaa itselleen oluen. 

Värikkäiden juomasekoitusten läpimurto tapahtui Yhdysvalloissa kieltolain aikaan vuosina 1920–1933, jolloin alkoholin valmistus ja myynti oli kiellettyä. Tiiman alkuperäinen idea oli perustaa tuohon ajanjaksoon sijoittuva salakapakka hyvien drinkkien ystäville. Suomessa tällainen hienostuneempi juomiskulttuuri on ollut pelkkää utopiaa. Salakapakka konsepti oli hyvä, mutta imagon ylläpitämiseksi täytyi koko ajan toimia matalalla profiililla. Se tuo mukanaan rajoitteita, kun markkinointia ei juurikaan voi tehdä. Ilman markkinointia asiakkaiden houkutteleminen on haastavaa. 

Hedelmäinen valikoima 

Parin viime vuoden aikana Tiima on kuitenkin uudistanut konseptiaan tuomalla teemansa svengaavalle 70-luvulle. Korviini kantautuukin 70-luvun musiikkia kaiuttimista, mutta äänenvoimakkuus on sen verran hiljainen, että huomaan musiikin vasta nyt. Suljetut ovet ovat avautuneet ja Tiima on löytänyt tiensä myös sosiaaliseen mediaan. Koronan tuomien rajoitusten myötä omistajilla on ollut aikaa suunnitella uudistunutta teemaa sekä uusia drinkkejä. Otan listan käteeni ja avaan sen. Jokaisella aukeamalla on oma raaka-aineensa, mistä löytyy yleistä tietoa ja pari drinkkiehdotusta. Nykyisellä listalla raaka-aineina ovat omena, banaani,

inkivääri ja appelsiini. 

Takanani surahtaa mehupuristin päälle. Tuoreet omenat linkoutuvat koneen sisällä päästäen mehun sisältään. Laitteen avautuessa omenan tuoksu hiipii nenääni ja allergiani raakaa omenaa kohtaan aiheuttaa lievää kihelmöintiä nenässäni. Tästä inspiroituneena tilaan itselleni omenadrinkin. 

Saan eteeni tilaamani cocktailin. Se on makumaailmaltaan raikas ja aavistuksen kirpeä. Maistellessa juomaani ensimmäinen asiakas minun jälkeeni astuu sisään. Alle 40-vuotias mieshenkilö, joka kertoo tulevansa pienen porukan kanssa istumaan iltaa.  Mies tilaa itselleen Bloody Martyn. Se on

Tiiman oma versio klassikkodrinkki Bloody Marysta. Utelen mieheltä, miten he päätyivät tulemaan juuri Tiimaan. Mies ei ole itse aikaisemmin käynyt, mutta on kuullut ystäviltään paljon hyvää, joten päätti tulla selvittämään, onko puheilla mitään perää. 

Käännyn takaisin Tuppuraisen puoleen ja kysyn, onko näin arkena yleensä paljon asiakkaita, vai painottuuko ihmispaljoudet viikonlopulle.  

─ Nämä arki-illat ovat yleensä hiljaisempia, mutta viikonloppuna joutuu valitettavasti käännyttämään ihmisiä ovella, koska tila ei yksinkertaisesti riitä kaikille.  

Kysyntää siis on Suomessakin tällaiselle hienostuneemmalle juomiskulttuurille. 

Tilaan itselleni drinkin, jonka pääraaka-aineena on käytetty inkivääriä. Juoman päällä on liekitetty vaahtokarkki tikun nokassa. Nappaan vaahtokarkin hampaitteni väliin ja vedän tikun pois. Liekitys on tehnyt vaahtokarkista entistä pehmeämmän. Vaahtokarkki yhdistettynä kupariseen kuppiin, johon juoma on tehty, tuo mieleeni leirinuotion. Sinänsä luonnollista, sillä juoman nimi onkin Campfire.  

Vilkaisen ympärilleni ja huomaan, että asiakkaita on pikkuhiljaa saapunut paikalle, ja yli puolet istumapaikoista on täytetty.  

Kansainvälistä verta

Muutaman minuutin päästä kuulen samaisen ulko-oven, josta itsekin tulin, narisevan tuttuun tapaan. Sisään astelevat Etelä-Korealaiset Sangwon Jung ja hänen lapsuudenystävänsä Jongshik Min. Henkilökunta vilkaisee hymyillen toisiaan, ja heidän ilmeistään selvästi näkee, että parivaljakko on ennestään tuttu. Jung on asunut Suomessa jo useamman vuoden, kun taas Min on käymässä Suomessa ensimmäistä kertaa. Matkansa viimeisenä iltana Min on lähtenyt Jungin mukaan tämän suosittelemaan cocktail-baariin. 

─ Täällä Suomessa ilma on niin paljon raikkaampaa kuin kotipuolessa, Min vastaa englanniksi, kun kysyn häneltä mitä hän on pitänyt Suomesta. Kaverukset alkavat miettiä mitä joisivat samalla kun työssäoppimassa oleva Jesse kertoo heille sujuvasti englanniksi eri drinkeistä.

Huomaan juomani loppuneen, ja avaan tällä kertaa appelsiiniaukeaman drinkkilistalta. Valitsen juomakseni Monkey in Space -drinkin. Juoman nimi luultavasti juontaa juurensa drinkin väriin sen ollessa syvän vihreä ja tuoden mieleen avaruuden. Maistan juomaa pillin kautta ja makujen kirjo on kuin vuoristorata. Ensimmäisenä huomaan appelsiinin, mutta pian sitruunan maku siirtyy päällimmäiseksi. Lopuksi häivähdys kaakaota nousee ohimeneväksi hetkeksi pintaan. 

Romanttinen miljöö pareille 

Tuppurainen sanoo minulle, että monet tulevat Tiimaan drinkeille treffien merkeissä. En ihmettele tätä lainkaan. Katseeni jälleen kääntyy muihin asiakkaisiin ja huomaan nytkin ainakin yhden mahdollisesti treffeillä olevan parin. Pariskunta on noin neljässä kymmenissä, ja näen miehen olevan hyvin innoissaan heille juuri saapuneista drinkeistä. Pöytiin jaetut kynttilät valaisevat muuten hämärää tilaa tunnelmallisesti. 

Pujottelen pöytien lomasta treffeillä istuvan parin luokse ja kysyn voinko liittyä heidän seuraansa hetkeksi. Heitä ei näytä haittaavan paikalle saapumiseni yhtään ja he toivottavat minut lämpimästi mukaan seuraansa. He esittäytyvät Mikaksi ja Lauraksi. Mika esittelee minulle juomaansa, jossa on appelsiinin kuoren palanen reunalla koristeena. Hän pyytää minua haistamaan juomaa, ja teen työtä käskettyä. Raikas appelsiinin tuoksu täyttää sieraimeni ja vie minut ajatuksissa jonnekin lämpimään ulkomaille hotelliaamiaiselle. 

─ Tunnen itseni aivan James Bondiksi näin hienon drinkin kanssa, Mika sanoo appelsiinidrinkki korotettuna.

Utelen Mikalta ja Lauralta, kuinka he ovat päätyneet tulemaan tänne tänään. Vaikka molemmat ovat paikallisia, tämä on heidän ensimmäinen kertansa Tiimassa. Mika kertoo, ettei ollut kuullut koko paikasta ennen tätä päivää. Laura sen sijaan sanoo yrittäneensä sisään pari kertaa aikaisemmin, mutta ei ole päässyt, koska paikka on ollut niin täynnä aikaisemmin. He kertovat kuinka ovat sattumalta asuneet samassa asunnossa eri aikoina viereisessä korttelissa. Hämmästyn aidosti, ja mieleeni juolahtaa kuinka tuosta saisi rakennettua romanttisen elokuvan käsikirjoituksen. He kysyvät missä opiskelen ja kerrottuani opiskelevani Voionmaan koulutuskeskuksessa Mikan silmät kirkastuvat, ja hän sanoo käyneensä saman koulun, mutta dokumenttilinjalla. 

Juttelemme vielä hetken koulustani ja kouluni opettajista, mutta pian heidän onkin lähdettävä takaisin kotia kohti, onhan viikkoa vielä yksi arkipäivä jäljellä. Tilaan vielä yhden juoman, banaanista valmistetun Bañanan. Nyt olen käynyt kaikki listan teemasivut läpi. Bañana on maultaan pehmeä ja täyteläinen, mikä varmasti johtuu jugurtista, jota sen tekemiseen käytetään.  

Yläkerran keikkapaikka Olympia vetää asiakkaita myös Tiimaan 

Kuulen viereisestä pöydästä innostunutta ja rempseää puhetta vahvalla murteella. Kiinnostukseni herää ja huomaan viereisessä pöydässä kolme nuorta aikuista. Kaksi miestä ja yhden naisen. Siirryn sulavasti heidän pöytäänsä kysyen, että onko tässä tilaa. Heidän nimensä on Mikko, Susanna ja Janne ja he sanovat, että totta kai tilaa löytyy. Yllätyn kuinka vieraanvaraisia ja ystävällisiä kaikki ihmiset ovat olleet, joiden kanssa olen jutellut. Vahva murre kuului Jannen suusta ja kysynkin heti ensi alkuun mistä päin hän on kotoisin. Hän paljastaa olevansa käymässä Tampereella näkemässä Mikkoa, jonka kanssa ovat tunteneet jo useita vuosia. Alun perin miehet ovat kotoisin Kuopiosta, mistä vahva murrekin on peräisin. Mikon muutettua Tampereelle opiskelemaan hän tapasi Susannan ja nyt pari on ollut jo jonkin aikaa yhdessä. 

─ Me tehtiin niin sanottu kulutusvalinta, kun mietittiin, että juodaanko oluet siellä vai tullaanko tänne, Janne kertoo kysyessäni miten he päätyivät tulemaan Tiimaan. 

He olivat olleet aikaisemmin Pub Artturissa musavisassa, mutta menestystä ei ollut tullut. Tiimaan he olivat tulleet myös siitä syystä, että olivat pian menossa Olympia-korttelin yläkerrassa esiintyvän Aavikon keikalle. Mikko myös paljastaa, että heillä on bändi pystyssä, joka soittaa kokeellista rap-musiikkia. Heidän biisejään löytyy spotifyistakin.

Kolmikko jatkaa keskusteluaan jostain, mutta en pysty keskittymään, sillä olen vajonnut omiin ajatuksiini. Mietin mikä yhdistää Etelä-Korealaisia kaveruksia, keski-ikäistä paria treffeillä ja tätä vieressäni istuvaa opiskelijakolmikkoa. Sama asia, joka yhdistää kaikkia näitä muitakin ihmisiä täällä. Tänne ihmiset tulevat viettämään aikaansa toistensa kanssa ja nauttimaan illasta sivistyneesti uusia ja eksoottisia makuja maistellen. 

Herään ajatuksistani, kun Janne kysyy minulta, lähdenkö heidän mukaansa keikalle. Mikko ehdottaa, että voisin tehdä reportaasin savolaisten yöstä Tampereella. Ajatus houkuttelee, mutta kieltäydyn. He ovat kuitenkin lähdössä keikalle, niin ajattelen lähteväni samalla ovenavauksella. Siirryn kassalle ja pyydän saada maksaa juomani. Päässäni hento ääni kyseenalaistaa päätökseni maistella joka aukeamalta yksi juoma, mutta sivuutan kolkuttavan omantunnon, ja ojennan pankkikorttini kortinlukijaa vasten. Laite piippaa hyväksyvästi, ja siirryn Olympia-korttelin sisäaulaan. Hyvästelen kolmikon, joka vielä yrittää kääntää päätäni heidän seuraansa liittymisestä. Heidän jatkaessa matkaansa Olympian yläkertaan juhlavan punaista mattoa pitkin, itse käännyn ulko-ovelle vielä kerran vilkaistuani Tiimaan. Näen täpötäyden cocktail-baarin täynnä erilaisia ihmisiä erilaisine tarinoineen. Astun ulos hentoon räntäsateeseen, joka kimaltaa kauniisti kaupungin valoja vasten illan alkaessa vaihtumaan yöksi.