Kolumnissaan Juutilainen kertoo muutoksesta omassa suhtautumisessaan suomen kieleen.
Alakoulun vaikeuksista lukion asenneongelmien kautta aina syvään rakkauteen kieltä kohtaan.
Kun vuonna 2019 aloitin lukion, meidän ensimmäinen tehtävämme oli kirjoittaa teksti suomen kielen merkityksestä.
Muistan kirjoittaneeni, että minulla ei oikein ole minkäänlaista suhdetta suomen kieleen. Se ei ole minulle tärkeää, se on ruma ja täysin turha kieli. En osannut ajatella suhdettani kieleen objektiivisesti.
Alakoulussa minulla oli paljon ongelmia äidinkielen kanssa. Kirjoittaminen ei sujunut, mutta lukeminen oli kaikista hankalinta. En edes päässyt toisella luokalla olevista lukutesteistä läpi. Olin onnekseni muissa aineissa sen verran hyvä, että en jäänyt luokalle. Koin häpeää siitä, että en osannut lukea.
Vaikka lopulta opin lukemaan, suuremmat kirjoittamisen ongelmat olivat läsnä vielä lukiossakin. Pilkkusäännöt, yhdyssanat ja muut kielioppisäännöt eivät vain jääneet päähän. Eikä tätä ongelmaa auttanut se, että en huomannut omia virheitäni.
Teiniangsti
15-vuotiaalla Justiinalla oli ehkä hieman angstinen suhde äidinkieleen. En silloin voinut edes kuvitella haaveilevani urasta, jossa suomen kieli on keskiössä.
Minulla oli onnekseni ihana äidinkielen opettaja lukiossa. Hänen avullaan aloin tykkäämään kirjoittamisesta. Hyvällä opettajalla on paljon merkitystä siihen, miten oppilaat kokevat kyseisen oppiaineen. Jos opettajasta ei pidä, tulee myös suosikkiaineestakin helposti pakkopullaa.
Mielipide
Asenteeni on muuttunut näin vuosien kuluessa. Nyt voin sanoa, että rakastan suomen kieltä.
Suomen kieli on alkanut tuntumaan omalta. Yksi syy siihen on musiikki. Nykyään lähes poikkeuksetta kuuntelen suomenkielistä musiikkia. Olen huomannut vasta viimeisen vuoden aikana, kuinka kaunis kieli suomi on.
Upea esimerkki kielellisestä kauneudesta on Pehmoainon uusi albumi Soittorasia. Albumilla suomen jopa hieman tönköstä kielestä tulee notkeaa, hentoa ja kaunista.
Itseilmaisun tärkeys on lähentänyt suhdettani suomen kieleen. Omalla äidinkielellä itsensä ilmaiseminen on helpompaa kuin vieraalla kielellä. Suomen kielessä on laajat mahdollisuudet itseilmaisuun, sillä kielen sanavarasto on hurjan laaja.
Kielellistä kauneutta
Tönkköys ja rumuus on muuttunut kauneudeksi ja sointuvuudeksi. Rakkauden kielenä suomi ei ole niin sulava kuin englanti. Kuitenkaan lause “minä rakastan sinua” ei tunnu niin paljon kuin sanottuna omalla äidinkielelläni.
Kaunein tietämäni rakkauslaulu on suomenkielinen. Samuli Putron kappale Olet puolisoni nyt on herkkä, mutta raadollinen. Se, kuinka laulu kuvaa elämää nähnyttä ja kokenutta rakkautta laittaa sanattomaksi.
Myös ajatus siitä, että muualla maailmassa kukaan ei ymmärrä omaa kieltäni, on tavallaan lohduttava ja tekee siitä ainutlaatuisen. Suomen kieli on kuin meidän oma pieni salaisuutemme.
Kolumnisti Justiina Juutilainen haaveilee toimittajan urasta, vaikka suhde äidinkieleen ei ole aina ollut helppo.
