Pinkkiä feminismiä: Barbie-elokuva näyttää todellisen maailman epätasa-arvon ja joitakuita se harmittaa

Barbie-elokuva on rehellinen feministinen kannanotto, joka tulee tarpeeseen. Elokuvassa käsitellään epätasa-arvoa kääntämällä sukupuoliroolit ympäri. Kolumni on osa Ihan paskaa olla nainen –juttusarjaa. 

Maailma on epäreilu. Elämme todellisuudessa, jossa sukupuolten välillä ei vielä tänäkään päivänä vallitse tasa-arvo. Yhteiskuntamme rakenteet perustuvat sille, että sukupuolet eivät ole samalla viivalla, vaan miehet johtavat ja naisten pitäisi vain pelata seuraa johtajaa -leikkiä. Samaan aikaan naisten tulisi tehdä kaikki aina vielä paremmin ja tehokkaammin kuin miesten, jotta saisimme edes puolet siitä arvostuksesta, mitä miehet saavat. 

“Lapsena olin onnellinen, koska olin tyttö ja sain leikkiä Barbie-nukeilla. Lapsuus oli aikaa, jolloin minulla ei ollut aavistustakaan maailman epäoikeudenmukaisuudesta”, kertoo kirjoittaja. Kuva: Sari Jokelainen.

Eläisimmepä Barbie-maailmassa, jossa asiat olisivat ihan ylösalaisin. Yhteiskuntaa johtaisivat Barbiet yhdessä ja Kenit… noh he eivät ainakaan alistaisi naisia maan rakoon. 

”Älä valita nainen” 

Tänä vuonna julkaistu Greta Gerwigin ohjaama Barbie-elokuva on ollut kaikkien huulilla – niin hyvässä kuin pahassa. Kuullessani, että tällainen elokuva tehdään, olin erittäin innoissani. Olenhan monen muun tavoin leikkinyt Barbie-nukeilla koko lapsuuteni. Odotin elokuvalta ihanaa unenomaista pinkkiä maailmaa, jossa Barbiet ovat kauniita, ja Kenit palvovat heitä. En ollut täysin väärässä.  

Barbie-elokuva oli loppujen lopuksi kuitenkin paljon enemmän, jotain mitä ihmiset eivät osanneet elokuvalta odottaa. Kyseessä on mielestäni tämän vuoden yksi merkittävimmistä teoksista, joka jokaisen pitäisi nähdä. Ihan niin kuin vain jo yleissivistyksen takia!  

Tämä elokuva aukaisi silmäni, ja toivon, että niin kävi kaikille sen katsoneille, etenkin miehille. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että elokuvan tarkoituksena ei ole alistaa tai syrjiä miehiä. Ideana on herätellä ihmisiä todellisuuteen, jossa me naiset olemme kuin elokuvan Ken-nuket. Ja mikäli miehenä katsoit tämän elokuvan ja sinusta tuntui pahalta, hyvä. 

Minna Canthin sanoin: “Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.”

“Naisten pitäisi näyttää näteiltä miehiä varten, mutta ei liian näteiltä, jotta emme aiheuta heille houkutuksia”, sanoo Gloria, yksi Barbie-elokuvan päähenkilöistä. Kuva: Tom Kostet. 

Naiset eivät ole vastuussa miesten huonosta käytöksestä

Upea Margot Robbie näyttelee elokuvassa Barbieta, jolla on pitkät vaaleat hiukset, siniset silmät ja leveä hymy. Hän on se alkuperäinen Barbie, josta kaikki sai alkunsa. Ja kaikella tarkoitan Barbie-maailman tuomia ulkonäköpaineita sekä kaikkea sitä taloudellista voittoa, mitä Barbiesta on aikojen saatossa saatu irti. Elokuvassa Barbie tajuaa, miten hänen avullaan on aiheutettu pikkutytöille ulkonäköpaineita, ettei hän olekaan jokaisen tytön unelmien roolimalli. 

Elokuva kosketti minua. Tuntui, että vihdoin joku oikeasti sanoi asiat kunnolla ääneen, asioita ei piiloteltu eikä vähätelty. Etenkin America Ferreran esittämä Gloria piti voimakkaan puheen siitä, kuinka mahdotonta on olla nainen. 

Tilastojen mukaan joka kolmas suomalaisnainen on joutunut puolisonsa väkivallan uhriksi. Kuva: Tom Kostet.

Pinkkiä feminismiä

Elokuva tuntui osin jopa absurdilta. Vaikka aiheet olivat hyvin vakavia ja herkkiä, ne osattiin esittää humoristisella tavalla. Kuulemani mukaan kaikki eivät ole ymmärtäneet elokuvaa, ja sanon vain sen, että se kertoo ehkä enemmän heistä itsestään kuin mistään muusta. Surulliseksi minut tekee etenkin se, etteivät kaikki naisetkaan ole ymmärtäneet elokuvaa. Ehkä he eivät vain tiedosta, että epätasa-arvo ei ole vain naisten seksualisoimista, alempaa palkkatasoamme tai sitä, että meidän ajatellaan olevan aina todella epäloogisia ja tunteellisia. Epätasa-arvo on kaikkea, päivittäistä. Epätasa-arvo on näkyvissä kaikkialla, se on sisäänrakennettuna koko yhteiskuntamme rakenteissa. Se on ajattelumalleissamme, sitä pidetään normina. Se on aina ollut olemassa. Barbie-elokuva muistutti minua näistä asioista. Elokuva muistutti siitä, millaisessa maailmassa elämme, ja mitä kaikkea meidän pitäisi muuttaa.  

Elokuva muistuttaa myös siitä, että voisimme itse vaikuttaa näihin asioihin. Voimme yhdessä muuttaa rakenteitamme. Vain näkemällä ongelmakohdat voimme niitä muuttaa. Elokuvan lopussa Barbien luoja, Ruth Handler auttaa Barbieta tajuamaan, että me emme voi odotella lupaa muuttaa asioita. Me emme voi lähestyä tätä asiaa epävarmasti hymyillen ja puhua hiljaisella äänellä vaatimuksiamme. Meidän pitää vaatia muutosta voimalla ja anteeksipyytelemättä. 

Kolumnisti on nuori toimittajaopiskelija, joka on innoissaan ensimmäisestä kolumnistaan. 

Kokemus naisena kasvamisesta on inspiroinut Voionmaan koulutuskeskuksen toimittajaopiskelijoita kirjoittamaan kokemuksistaan aiheeseen liittyen. Ihan paskaa olla nainen –juttusarja käsittelee naiseutta, ja sitä kuinka vaikeaa on olla nainen yhteiskunnassamme. Tekstit ja kuvat pyrkivät herättelemään lukijan ajatuksia yhteiskunnan epäkohtiin liittyen. 

Teksti: Julia Leinonen 

Kuvat: Sari Jokelainen ja Tom Kostet 

+ lisää artikkeleita

Tuoreita

Matka kasvatuksen maailmaan 

Kasvatustieteen peruslinjalla syvennytään vuoden ajan kasvatukseen; eikä vain muiden...

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo...

“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne....

Voionmaan valokuvauksen opiskelijat harjoittelivat salaman käyttöä Virtojen satumaisissa maisemissa

Starttasimme Tietopinnin edestä ensimmäiselle kuvausmatkalle uneliaissa tunnelmissa jo aamukahdeksalta....

Luitko nämä?

He, jotka loistavat kameran takana

Koulun tiedotuslehden Väinön kuvien takaa löytyy joukko valokuvauslinjalaisia, jotka...

Ovatko miehet vahvoja ja naiset suojeltavia?

Pikkutytöstä asti olen tiennyt haluavani suorittaa intin. Minulle tuli...

“Vaalivirkailijana en saa kehottaa ketään äänestämään, mutta toivoisin aktiivisuutta ihan kaikilta”

Nuoret ovat epäaktiivisia äänestäjiä, mutta samalla he työskentelevät vaalitoimitsijoina.   Korona on...

Kaaos elämysten keskellä

Teksti ja kuvat: Joonas Åhman Viime viikkoina on ollut otsikoissa...

Matka kasvatuksen maailmaan 

Kasvatustieteen peruslinjalla syvennytään vuoden ajan kasvatukseen; eikä vain muiden opettamiseen, vaan myös omaan itseensä oppijana. Koulutuksen aikana opitaan myös, ettei kasvatustiede tarkoita pelkkää opettamista,...

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo Werstaan uutta päänäyttelyä. Voitsilaiset ovat olleet mukana tuottamassa päänäyttelyssä esillä olevia lyhytelokuvia.  Näyttely avautui yleisölle 16....

“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne. Avun hakemista voivat hankaloittaa häpeä, maskuliinisuuden rikkoutumisen pelko sekä perinteinen miehen malli.   –En enää tiennyt että...