Pinkkiä feminismiä: Barbie-elokuva näyttää todellisen maailman epätasa-arvon ja joitakuita se harmittaa

Barbie-elokuva on rehellinen feministinen kannanotto, joka tulee tarpeeseen. Elokuvassa käsitellään epätasa-arvoa kääntämällä sukupuoliroolit ympäri. Kolumni on osa Ihan paskaa olla nainen –juttusarjaa. 

Maailma on epäreilu. Elämme todellisuudessa, jossa sukupuolten välillä ei vielä tänäkään päivänä vallitse tasa-arvo. Yhteiskuntamme rakenteet perustuvat sille, että sukupuolet eivät ole samalla viivalla, vaan miehet johtavat ja naisten pitäisi vain pelata seuraa johtajaa -leikkiä. Samaan aikaan naisten tulisi tehdä kaikki aina vielä paremmin ja tehokkaammin kuin miesten, jotta saisimme edes puolet siitä arvostuksesta, mitä miehet saavat. 

“Lapsena olin onnellinen, koska olin tyttö ja sain leikkiä Barbie-nukeilla. Lapsuus oli aikaa, jolloin minulla ei ollut aavistustakaan maailman epäoikeudenmukaisuudesta”, kertoo kirjoittaja. Kuva: Sari Jokelainen.

Eläisimmepä Barbie-maailmassa, jossa asiat olisivat ihan ylösalaisin. Yhteiskuntaa johtaisivat Barbiet yhdessä ja Kenit… noh he eivät ainakaan alistaisi naisia maan rakoon. 

”Älä valita nainen” 

Tänä vuonna julkaistu Greta Gerwigin ohjaama Barbie-elokuva on ollut kaikkien huulilla – niin hyvässä kuin pahassa. Kuullessani, että tällainen elokuva tehdään, olin erittäin innoissani. Olenhan monen muun tavoin leikkinyt Barbie-nukeilla koko lapsuuteni. Odotin elokuvalta ihanaa unenomaista pinkkiä maailmaa, jossa Barbiet ovat kauniita, ja Kenit palvovat heitä. En ollut täysin väärässä.  

Barbie-elokuva oli loppujen lopuksi kuitenkin paljon enemmän, jotain mitä ihmiset eivät osanneet elokuvalta odottaa. Kyseessä on mielestäni tämän vuoden yksi merkittävimmistä teoksista, joka jokaisen pitäisi nähdä. Ihan niin kuin vain jo yleissivistyksen takia!  

Tämä elokuva aukaisi silmäni, ja toivon, että niin kävi kaikille sen katsoneille, etenkin miehille. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että elokuvan tarkoituksena ei ole alistaa tai syrjiä miehiä. Ideana on herätellä ihmisiä todellisuuteen, jossa me naiset olemme kuin elokuvan Ken-nuket. Ja mikäli miehenä katsoit tämän elokuvan ja sinusta tuntui pahalta, hyvä. 

Minna Canthin sanoin: “Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.”

“Naisten pitäisi näyttää näteiltä miehiä varten, mutta ei liian näteiltä, jotta emme aiheuta heille houkutuksia”, sanoo Gloria, yksi Barbie-elokuvan päähenkilöistä. Kuva: Tom Kostet. 

Naiset eivät ole vastuussa miesten huonosta käytöksestä

Upea Margot Robbie näyttelee elokuvassa Barbieta, jolla on pitkät vaaleat hiukset, siniset silmät ja leveä hymy. Hän on se alkuperäinen Barbie, josta kaikki sai alkunsa. Ja kaikella tarkoitan Barbie-maailman tuomia ulkonäköpaineita sekä kaikkea sitä taloudellista voittoa, mitä Barbiesta on aikojen saatossa saatu irti. Elokuvassa Barbie tajuaa, miten hänen avullaan on aiheutettu pikkutytöille ulkonäköpaineita, ettei hän olekaan jokaisen tytön unelmien roolimalli. 

Elokuva kosketti minua. Tuntui, että vihdoin joku oikeasti sanoi asiat kunnolla ääneen, asioita ei piiloteltu eikä vähätelty. Etenkin America Ferreran esittämä Gloria piti voimakkaan puheen siitä, kuinka mahdotonta on olla nainen. 

Tilastojen mukaan joka kolmas suomalaisnainen on joutunut puolisonsa väkivallan uhriksi. Kuva: Tom Kostet.

Pinkkiä feminismiä

Elokuva tuntui osin jopa absurdilta. Vaikka aiheet olivat hyvin vakavia ja herkkiä, ne osattiin esittää humoristisella tavalla. Kuulemani mukaan kaikki eivät ole ymmärtäneet elokuvaa, ja sanon vain sen, että se kertoo ehkä enemmän heistä itsestään kuin mistään muusta. Surulliseksi minut tekee etenkin se, etteivät kaikki naisetkaan ole ymmärtäneet elokuvaa. Ehkä he eivät vain tiedosta, että epätasa-arvo ei ole vain naisten seksualisoimista, alempaa palkkatasoamme tai sitä, että meidän ajatellaan olevan aina todella epäloogisia ja tunteellisia. Epätasa-arvo on kaikkea, päivittäistä. Epätasa-arvo on näkyvissä kaikkialla, se on sisäänrakennettuna koko yhteiskuntamme rakenteissa. Se on ajattelumalleissamme, sitä pidetään normina. Se on aina ollut olemassa. Barbie-elokuva muistutti minua näistä asioista. Elokuva muistutti siitä, millaisessa maailmassa elämme, ja mitä kaikkea meidän pitäisi muuttaa.  

Elokuva muistuttaa myös siitä, että voisimme itse vaikuttaa näihin asioihin. Voimme yhdessä muuttaa rakenteitamme. Vain näkemällä ongelmakohdat voimme niitä muuttaa. Elokuvan lopussa Barbien luoja, Ruth Handler auttaa Barbieta tajuamaan, että me emme voi odotella lupaa muuttaa asioita. Me emme voi lähestyä tätä asiaa epävarmasti hymyillen ja puhua hiljaisella äänellä vaatimuksiamme. Meidän pitää vaatia muutosta voimalla ja anteeksipyytelemättä. 

Kolumnisti on nuori toimittajaopiskelija, joka on innoissaan ensimmäisestä kolumnistaan. 

Kokemus naisena kasvamisesta on inspiroinut Voionmaan koulutuskeskuksen toimittajaopiskelijoita kirjoittamaan kokemuksistaan aiheeseen liittyen. Ihan paskaa olla nainen –juttusarja käsittelee naiseutta, ja sitä kuinka vaikeaa on olla nainen yhteiskunnassamme. Tekstit ja kuvat pyrkivät herättelemään lukijan ajatuksia yhteiskunnan epäkohtiin liittyen. 

Teksti: Julia Leinonen 

Kuvat: Sari Jokelainen ja Tom Kostet 

+ lisää artikkeleita

Tuoreita

Onko nainen edelleen vain huora tai pyhimys, kysyy Justiina Juutilainen esseessään misogyniasta

Essee pohtii naisvihan syitä ja seurauksia historiasta 2020-luvulle. Misogynia tarkoittaa...

Vihasin, häpesin, rakastan: Kolumni rakkaudesta suomen kieleen

Kolumnissaan Juutilainen kertoo muutoksesta omassa suhtautumisessaan suomen kieleen.Alakoulun vaikeuksista...

Lähiöpubirakkauden lähettiläät Vesa, Matti ja Topias: ”Muistoja pubiin on, mutta niitä ei parane kertoa”

Reportaasissa seuraamme Lapin Akan arkea aamun verran. Pääsemme juttelemaan...

Luitko nämä?

Vuosi voitsilla

Millaista on opiskella Voitsilla toimittajaksi? Videolla opiskelija Ella Vuokila kertoo...

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo...

Onko nainen edelleen vain huora tai pyhimys, kysyy Justiina Juutilainen esseessään misogyniasta

Essee pohtii naisvihan syitä ja seurauksia historiasta 2020-luvulle. Misogynia tarkoittaa...

Viinankatkuiset opiskelijabileet ovat väistymässä ⎯ riskikäyttöä esiintyy silti

Kautta aikojen alkoholi ja biletys ovat olleet osa korkeakoulukulttuuria....

Psykologian peruslinja tarjoaa hyvät valmiudet jatkokouluttautumiseen

Ihmismieli ja sen toiminta kiehtoo yhä useampia, mutta polku...

Onko nainen edelleen vain huora tai pyhimys, kysyy Justiina Juutilainen esseessään misogyniasta

Essee pohtii naisvihan syitä ja seurauksia historiasta 2020-luvulle. Misogynia tarkoittaa naisvihaa. Naisviha ei aina tarkoita kirjaimellista vihaa naisia kohtaan, vaan rakenteellista vähättelyä tai opittuja ajatuksia....

”Tässä koulutuksessa pääsee edelleen kokeilemaan kaikkea uutta” – VAT-linjan opiskelijat kertovat valokuvan yhteis- kunnallisuudesta

Mikä on valokuvan paikka yhteiskunnassa ja voiko kuvalla vaikuttaa? VAT-linjalla opiskelevien Frida Loisan ja Sene Savolaisen mielestä valokuva voi olla poliittinen tai silkkaa kauneutta. –...

Vihasin, häpesin, rakastan: Kolumni rakkaudesta suomen kieleen

Kolumnissaan Juutilainen kertoo muutoksesta omassa suhtautumisessaan suomen kieleen.Alakoulun vaikeuksista lukion asenneongelmien kautta aina syvään rakkauteen kieltä kohtaan. Kun vuonna 2019 aloitin lukion, meidän ensimmäinen tehtävämme...