“Yllätys, possujuna toheloi taas”, “Ratikkahan on tällä hetkellä Jumalasta seuraava”, “Tällä menolla ratikoista ei ole kohta mitään jäljellä kun joka toinen päivä kolaroi, se olisikin mahtava luonnollinen poistuma ratikoille”. Vastaavanlaisia kommentteja löytyy roppakaupalla lisää, kun penkoo paikallista Puskaradio -ryhmää Facebookista.  

Yhtään yleistämättä, vanhempi sukupolvi tuntuu olevan kaikista kriittisintä tätä muuttuvaa ja kehittyvää maailmaa kohtaan. Oli kyse ratikasta, sähköpotkulaudoista tai uusista liikennejärjestelyistä, aina löytyy negatiivista sanomista. Kaikkea uutta on aivan mahdoton hyväksyä. Varmaan olisi vain pitänyt pysyä niissä lankapuhelimissa ja jatkaa suksilla kulkemista paikasta toiseen (kaatosateessa, kymmenen vuoren yli ja piti uida vielä yhden järvenkin läpi, niin ne sanoo). Ennenhän kaikki oli paremmin, ainakin silloin kun ei vielä ollut ratikkaa. 

Noin viikko taaksepäin uutisoitiin ratikan ja bussin kolaroinnista. Onko vaikea arvata, leivottiinko ratikasta siihenkin syyllinen? Kyllä vain. Oman elämänsä ratikka-asiantuntijat riensivät kommentoimaan, kuinka ratikan olisi pitänyt väistää, ja että ratikalla tuntuu olevan päälle ajo-oikeus. Ilmeisesti sen pitäisi siis hypätä raiteilta pois väistääkseen törttöileviä, muropaketista ajokortin saaneita kuskeja. 

Oma mielipiteeni ratikkakeskusteluun on melko voimakas, sillä minulla on kytköksiä ratikoiden tehtaalle, Transtechille. Isäni on töissä kyseisellä tehtaalla, ja olin esimerkiksi näkemässä, kun ensimmäinen ratikka oli juuri lastattu ja valmis lähtemään kohti Tamperetta. Kysyinkin isäni mielipidettä tähän vallitsevaan ratikkanegatiivisuuteen paikallisten keskuudessa. Pitkän luennon jälkeen ratikan teknisistä ominaisuuksista hän kommentoi, että kaikkeen lukemaansa kannattaa suhtautua sopivalla kriittisyydellä, ja tottahan se on. 

Kyllä sillä possujunalla riittää kannattajiakin. Muutaman kerran olen kerennyt jo ratikalla matkustaa, ja joka kerta siellä on saanut istua kuin sillit purkissa konsanaan. Toki olen sattunut hyppäämään kyytiin aina pahimpaan ruuhka-aikaan, mikä selittää ihmispaljoutta.  

Isäni kommentit tukevat minun näkemystäni ratikan positiivista puolista. Mikä on tänä päivänä tärkeä asia, niin ratikat ovat ekologisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi bussit. Ratikat eivät jumita siihen kuuluisaan neljän ruuhkaan ja matka on muutenkin sujuvaa (ellei ajotaidottomat hyökkää kylkeen). 

Tampere on suuri kaupunki, ja niin kuin oletettavaa on, kaupungit kehittyy. Kehitysvastaiset voivat muuttaa maalle, siellä saavat rauhassa suksia menemään ilman pelkoa ratikoista ja muista kehittyneiden kaupunkien hienouksista. Ja niistä hienouksista puheen ollen, kunhan raiteet ovat valmiit ja ympäristö fiksataan kuntoon, tulee Tampereesta varmasti todella kaunis. Jospa ne raiteet vain tulisivat pian valmiiksi, nimimerkillä “evakossa kotoa, koska raiteita valmistetaan juuri asuntoni eteen, eikä se ole mitään hiljaisinta puuhaa”.  Ja ai niin, possujunalla mennään ilmeisesti Hervantaan, koska Särkänniemeen sillä ei vielä pääse.

 

Teksti: Nea Mella-Aho

Kuva: Jacky Law

Aiheeseen liittyvää