Possujunalla Särkänniemeen vai Hervantaan?

“Yllätys, possujuna toheloi taas”, “Ratikkahan on tällä hetkellä Jumalasta seuraava”, “Tällä menolla ratikoista ei ole kohta mitään jäljellä kun joka toinen päivä kolaroi, se olisikin mahtava luonnollinen poistuma ratikoille”. Vastaavanlaisia kommentteja löytyy roppakaupalla lisää, kun penkoo paikallista Puskaradio -ryhmää Facebookista.  

Yhtään yleistämättä, vanhempi sukupolvi tuntuu olevan kaikista kriittisintä tätä muuttuvaa ja kehittyvää maailmaa kohtaan. Oli kyse ratikasta, sähköpotkulaudoista tai uusista liikennejärjestelyistä, aina löytyy negatiivista sanomista. Kaikkea uutta on aivan mahdoton hyväksyä. Varmaan olisi vain pitänyt pysyä niissä lankapuhelimissa ja jatkaa suksilla kulkemista paikasta toiseen (kaatosateessa, kymmenen vuoren yli ja piti uida vielä yhden järvenkin läpi, niin ne sanoo). Ennenhän kaikki oli paremmin, ainakin silloin kun ei vielä ollut ratikkaa. 

Noin viikko taaksepäin uutisoitiin ratikan ja bussin kolaroinnista. Onko vaikea arvata, leivottiinko ratikasta siihenkin syyllinen? Kyllä vain. Oman elämänsä ratikka-asiantuntijat riensivät kommentoimaan, kuinka ratikan olisi pitänyt väistää, ja että ratikalla tuntuu olevan päälle ajo-oikeus. Ilmeisesti sen pitäisi siis hypätä raiteilta pois väistääkseen törttöileviä, muropaketista ajokortin saaneita kuskeja. 

Oma mielipiteeni ratikkakeskusteluun on melko voimakas, sillä minulla on kytköksiä ratikoiden tehtaalle, Transtechille. Isäni on töissä kyseisellä tehtaalla, ja olin esimerkiksi näkemässä, kun ensimmäinen ratikka oli juuri lastattu ja valmis lähtemään kohti Tamperetta. Kysyinkin isäni mielipidettä tähän vallitsevaan ratikkanegatiivisuuteen paikallisten keskuudessa. Pitkän luennon jälkeen ratikan teknisistä ominaisuuksista hän kommentoi, että kaikkeen lukemaansa kannattaa suhtautua sopivalla kriittisyydellä, ja tottahan se on. 

Kyllä sillä possujunalla riittää kannattajiakin. Muutaman kerran olen kerennyt jo ratikalla matkustaa, ja joka kerta siellä on saanut istua kuin sillit purkissa konsanaan. Toki olen sattunut hyppäämään kyytiin aina pahimpaan ruuhka-aikaan, mikä selittää ihmispaljoutta.  

Isäni kommentit tukevat minun näkemystäni ratikan positiivista puolista. Mikä on tänä päivänä tärkeä asia, niin ratikat ovat ekologisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi bussit. Ratikat eivät jumita siihen kuuluisaan neljän ruuhkaan ja matka on muutenkin sujuvaa (ellei ajotaidottomat hyökkää kylkeen). 

Tampere on suuri kaupunki, ja niin kuin oletettavaa on, kaupungit kehittyy. Kehitysvastaiset voivat muuttaa maalle, siellä saavat rauhassa suksia menemään ilman pelkoa ratikoista ja muista kehittyneiden kaupunkien hienouksista. Ja niistä hienouksista puheen ollen, kunhan raiteet ovat valmiit ja ympäristö fiksataan kuntoon, tulee Tampereesta varmasti todella kaunis. Jospa ne raiteet vain tulisivat pian valmiiksi, nimimerkillä “evakossa kotoa, koska raiteita valmistetaan juuri asuntoni eteen, eikä se ole mitään hiljaisinta puuhaa”.  Ja ai niin, possujunalla mennään ilmeisesti Hervantaan, koska Särkänniemeen sillä ei vielä pääse.

Nea Mella-Aho
+ lisää artikkeleita
Kuva: Jacky Law
+ lisää artikkeleita

Tuoreita

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo...

“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne....

Pinkkiä feminismiä: Barbie-elokuva näyttää todellisen maailman epätasa-arvon ja joitakuita se harmittaa

Barbie-elokuva on rehellinen feministinen kannanotto, joka tulee tarpeeseen. Elokuvassa...

Voionmaan valokuvauksen opiskelijat harjoittelivat salaman käyttöä Virtojen satumaisissa maisemissa

Starttasimme Tietopinnin edestä ensimmäiselle kuvausmatkalle uneliaissa tunnelmissa jo aamukahdeksalta....

Luitko nämä?

Kävelevien kuolleiden keskellä – tältä kauhu näyttää

Verisiä kasvoja ja luurankoja, perässä juoksevia zombeja, suolenpätkiä ja...

Paikka, jossa kaikki ystävällisyys katoaa

Koen normaalisti olevani todella lämmin ja empaattinen ihminen. Mutta...

Voionmaan valokuvauksen opiskelijat harjoittelivat salaman käyttöä Virtojen satumaisissa maisemissa

Starttasimme Tietopinnin edestä ensimmäiselle kuvausmatkalle uneliaissa tunnelmissa jo aamukahdeksalta....

Kolumni: Koulutusta etsimässä

Kun opinto-ohjaaja käski etsimään itselle kiinnostavan koulutuksen Opintopolusta, olin...

Pilvi ympärillämme – pitäisikö kannabis laillistaa Suomessa?

Vihreät teki ensimmäisenä eduskuntapuolueena sunnuntaina 12. syyskuuta päätöksen hyväksyä aloitteen, jonka tarkoitus on kumota kannabiksen...

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo Werstaan uutta päänäyttelyä. Voitsilaiset ovat olleet mukana tuottamassa päänäyttelyssä esillä olevia lyhytelokuvia.  Näyttely avautui yleisölle 16....

“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne. Avun hakemista voivat hankaloittaa häpeä, maskuliinisuuden rikkoutumisen pelko sekä perinteinen miehen malli.   –En enää tiennyt että...

Pinkkiä feminismiä: Barbie-elokuva näyttää todellisen maailman epätasa-arvon ja joitakuita se harmittaa

Barbie-elokuva on rehellinen feministinen kannanotto, joka tulee tarpeeseen. Elokuvassa käsitellään epätasa-arvoa kääntämällä sukupuoliroolit ympäri. Kolumni on osa Ihan paskaa olla nainen –juttusarjaa.  Maailma on epäreilu....