Iloista haukahtelua ja pehmeää pentukarvaa – tätä on arki lemmikkihotellissa

Pitäisikö koputtaa? Jos kuitenkin ovi onkin auki, testaan. Auki on, joten voi marssia omatoimisesti sisään. Ketään ei näy missään, jään siis aulaan odottelemaan. Vasemmalla lasien takana näkyy koppeja, suoraan edessä kiinni oleva ovi ja oikealla puolen on toimisto.  

Ovelle asti kuuluu hirmuista kirkumista ja ulvomista, keskimmäisen oven takaa kuuluu hurja meteli.  

Kirkuminen lakkaa, ja pian ovi aukeaa. Pieni ja suloinen karvapallo kävelee tyytyväisenä palvelijansa kanssa ulos. Ovesta astelee myös paikan omistaja, Kirsi Hautakangas, joka ohjaa aulan oikealla puolen olevaan toimistoonsa odottelemaan. Vielä yksi pieni asiakas pitää palvella (omasta mielestään varmaan kiduttaa), sillä luvassa on kynsienleikkuu. Aivan, löytyi syy aiemmallekin kirkumiselle. 

Ylöjärvellä sijaitseva Lemmikkihotelli Doggies & Kitties hoitaa lemmikkejä hoidon syistä, eläimen rodusta tai koosta riippumatta. Puitteet lemmikeille hotellissa ovat hulppeat. Jokaiselle on oma lasitettu huoneensa, leikkialue ja pihalla aidattu ulkoilualue.  

Hotellin omistaja Kirsi Hautakangas kertoo, että lemmikkejä tuodaan hoitoon monista eri syistä. Osa lähtee ulkomaille lomalle, eikä koiralle ole hoitajaa. Osa ei halua lemmikkinsä olevan yksin pitkiä päiviä, ja tuo sen muiden lajitovereiden luokse viettämään päivää. Osa kärsii pahasta eroahdistuksesta, ja on niin omistajalle kuin naapureillekin valtava helpotus, että yksinään ulvova koira on turvallisessa paikassa hoidossa.  

Hautakangas avaa oven, jossa lukee “koirala”. Ilon haukahdukset kaikuvat suuressa tilassa, jossa on kymmeniä koirahuoneita. 

Yhdessä huoneessa on kaksi vakituista hoidokkia, ja heidät siirretään toimintatilaan josta löytyy agilityputki ja pallomeri. Pallomeri koirille! Kuinka suloista. Suloista oli myös pentukoiran onnellisuus pallomeren palloista. Se valitsi sieltä yhden pallon, sinisen, jota jahtasi minuuttien ajan. Putken läpi ja takaisin, aluetta ympäri hurjaa vauhtia ja taas takaisin putkeen.  

Toinen koirista on hieman ujompi, mutta uskaltautuu haistelemaan. Vaikka pentukoiralla on melkoinen meno ja melske päällä, ehtii hänkin kuitenkin haistelemaan tuntematonta vierailijaa. Niin pehmeä turkki, ihana pentukarva. Miten tämmöisessä paikassa voi työskennellä ilman valtavaa koirakuumetta? 

Kun sininen pallomeren pallo alkaa olla lytyssä ja täynnä pienten naskalihampaiden reikiä, siirrytään takaisin omaan lasitettuun huoneeseen. Vauhtia ja energiaa riittää vaikka muille jakaa, tuhottu pallokin pitäisi saada toiminta-alueelta vielä mukaan.  

Hallia kiertäessä huomio kiinnittyy nopeasti valtaviin Irlannin susikoiriin, joita on kolme yhdessä huoneessa. Poskilihakset ovat kovilla suun meinatessa loksahtaa auki, ja samalla silmät kiiluvat mielenkiinnosta. Kaikki kolme valtavaa karvakuonoa nousevat pällistelemään apposen auki loksahtanutta suuta. Ne ovat kuulemma yhden hotellin työntekijän koiria.  

Toiminta-alueelle on tuotu uusi tuttavuus, pieni ja musta hauva, ehkä joku terrieri. Ohi kulkiessa se kipittää katsomaan, että kuka siellä on, ja pian jatkaa jo touhujaan pallomeren parissa. Pallot vain lentelevät menemään kun pikkuruinen koiruus sukeltaa värikkääseen mereen.  

Ideoita ja inspiraatiota Amerikan suuresta maailmasta 

Inspiraation lemmikkihotellin perustamiseen Hautakangas kertoo saaneensa työskennellessään ulkomailla. Hän muistelee lämmöllä olleensa Amerikassa, Hollannissa, Tanskassa ja Euroopassa hän oli eräässä koirakennelissä töissäkin.  

Nyt saman ketjun hotelleja löytyy useammasta kaupungista. Hän kuvailee näiden olevan edistyneempiä koirahoitoloita, eikä pelkästään koirien säilytyspaikkoja. Tämän hän kertoo tajunneensa Amerikassa ollessaan, kun pääsi laajemmin tutustumaan koiramaailmaan. 

Suomessa asuessaan Hautakangas asui pienessä maalaiskylässä, jossa lähti hioutumaan idea lemmikkihotellista. 2000-luvun alun hän vietti maalaiskylän pienessä koirahoitolassa, jossa alkoi muhia ajatus kunnollisen isosta hoitolasta, joita olisi usealla eri paikkakunnalla, ja kaikki olisivat saman tasoisia.  

“Se on vähän semmoinen villi länsi nämä lemmikkihoitolat, kun ei voi tietää aina minkälainen ja minkä tasoinen hoitola on. Jos olisi tietty standardi, että ihmiset pystyisivät luottamaan siihen, että vaikka hoitoloita on eri paikkakunnilla, niin ne toimivat samalla lailla ja hoito on saman tasoista kaikissa”, kertoo Hautakangas. 

Koronan vaikutus lemmikkihotelliin 

Hautakangas kertoo myös koronatilanteen vaikuttaneen lemmikkihotellin toimintaan. Harva tuleekaan ajatelleeksi, että myös lemmikkihoitolat ja –hotellit kuuluvat matkailualaan, sillä kun ihmiset matkustavat, tarvitaan lemmikeille hoitopaikka. Kun matkailu loppui koronan vuoksi, ei ollut lemmikeillekään hoidon tarvetta. 

“Tämä Ylöjärven toimipistehän aloitettiin 2020 toukokuussa, mikä oli sitä pahinta korona-aikaa, ja se oli näin yrittäjälle todella katastrofaalista”, muistelee Hautakangas. 

Nyt koronan vaikutus ei juurikaan enää täällä näy. Maskit ovat naamalla ja hyvästä käsihygieniasta tietenkin huolehditaan, mutta asiakkaat ovat selvästi jo löytäneet takaisin lemmikkihoitoloihin. Suurimmassa osassa koirahuoneista on asukkaita, tyytyväisenä nukkumassa ja odottamassa palvelijoitaan töistä tai muista menoistaan.  

Pandemian alussa koiranpentujen kysyntä kasvoi valtavasti, kun ihmiset jäivät etätöihin. Ilmeisesti silloin oli aikaa olla pennun kanssa kotona, mutta harva tulikaan ajatelleeksi siinä vaiheessa koiran sosiaalistamista muuhun maailmaan. Tämä lisäsi valtavasti eroahdistuneiden koirien määrää, kun yhtäkkiä pentu jäikin yksin omistajan palatessa töihin. Useat kennelit ovat ilmoittaneet, etteivät anna pentuja “koronakoiriksi” ja syynäävät tarkkaan tulevat omistajaehdokkaat. 

Hautakangas kertoo, että koirabuumi näkyy myös heillä. Lisääntynyt määrä eroahdistuneita koiria, ulvovia ja tuhoavia pentuja. Lemmikkihotellin työntekijöillä on kuitenkin paljon kokemusta eroahdistuneista koirista, ja he voivatkin auttaa koiraa oppimaan yksinoloa. 

Nyt on kuitenkin aika hyvästellä pehmeä pentukarva ja iloiset haukahdukset. Muistoksi sain housuihin tarttuneet koirankarvat ja korviin asti ylettyvät suupielet. Koirilla taisi olla päiväuniaika ja rauhallisina kaikki jäivät makaamaan omiin huoneisiinsa, paitsi se pieni musta hauva, joka edelleen peuhaa onnellisena siellä pallomeressä. 

Nea Mella-Aho
+ lisää artikkeleita

Tuoreita

Luontoparatiisiin bussilla: Hervannan Suolijärven luontopolku hurmaa rauhallaan 

Suolijärven luontopolku sijaitsee vain kymmenen kilometrin päässä Tampereen keskustasta....

Yhden voimabiisi on toisen surulaulu: näin musiikki auttaa ihmisiä  

Teksti Saskia Sundström Kuvat Anniina Mäkinen Musiikista on moneen....

Lakkoja, pakkasta ja kovaa työtä: Voionmaan lyhytelokuva Siivooja sai ensiesityksensä

Teksti Alma Pajukoski Kuvat: Annu Kukkonen Ilmassa on juhlan tuntua....

Ilveksen fysiikkavalmentaja Heli Rekimies tietää, miten urheilijan saa kehittymään

Teksti Veeti Pesämaa. Kuvat: Jenna Taipale Heli Rekimies ohjaa Tammelan...

Luitko nämä?

Maalta Manselle

Tampereella palvelut ovat lähellä, ihmiset ovat mukavia ja julkiset...

Kolumni: Kannabis on laitonta, koska niin on aina ollut

Kannabiksen laillistamisesta ja dekriminalisoinnista on kohistu maailmassa jo vuosikymmenten ajan. Päihde-...

Viinankatkuiset opiskelijabileet ovat väistymässä ⎯ riskikäyttöä esiintyy silti

Kautta aikojen alkoholi ja biletys ovat olleet osa korkeakoulukulttuuria....

Somen vinksahtanut keskustelukulttuuri 

Mikä oikein vaivaa, kun täytyy päästä sanomaan jotain, mitä...

Luontoparatiisiin bussilla: Hervannan Suolijärven luontopolku hurmaa rauhallaan 

Suolijärven luontopolku sijaitsee vain kymmenen kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Silti metsässä sai kulkea rauhassa lokakuun lopun iltapäivänä.  Teksti ja kuvat Inkeri Hannula  Lähden kotoa Tampereen keskustasta...

Yhden voimabiisi on toisen surulaulu: näin musiikki auttaa ihmisiä  

Teksti Saskia Sundström Kuvat Anniina Mäkinen Musiikista on moneen. Musiikinkuuntelulla on lukuisia terveyshyötyjä ja sillä voi vaikuttaa mielialaan.  Syksy on jo pitkällä ja valon määrä...

Lakkoja, pakkasta ja kovaa työtä: Voionmaan lyhytelokuva Siivooja sai ensiesityksensä

Teksti Alma Pajukoski Kuvat: Annu Kukkonen Ilmassa on juhlan tuntua. Puheensorina täyttää tamperelaisen elokuvateatteri Niagaran. Pian saliin laskeutuu hiljaisuus ja päät kääntyvät kohti valkokangasta. Valot...