Opiskelu antaa mahdollisuuden tutustua soluasumiseen

Soluasumisesta on tullut tunnettu asumismuoto Suomessa, erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Edullisuuden lisäksi solussa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin sekä luomaan ainutlaatuisia kokemuksia. Voitsivuoden aikana on mahdollisuus tutustua kyseiseen asumismuotoon Voionmaan koulutuskeskuksen tarjotessa opiskelijoilleen asuntolapaikkoja kahden hengen soluasuntojen muodossa Pirkan Opiskelija-asunnot Oy:n kautta.

Soluasuminen saattaa usein herättää ensiksi negatiivissävytteisiä ajatuksia. Huomasin ainakin itse ajattelevani pääosin negatiivisesti pohtiessani asumista solussa. Tampereen kaltaisesta suuresta opiskelijakaupungista on kuitenkin suhteellisen vaikea löytää edullista, hyvällä sijainnilla olevaa asuntoa. Soluista on hyötyä varsinkin kansanopisto-opiskelijoille, kun suurin osa opiskelija-asunnoista on tarkoitettu vain korkeakouluopiskelijoille.

Soluasuminen on monelle nuorelle ensimmäinen kosketus omillaan asumiseen.

Olin itse yllä mainitussa tilanteessa, kun minulle tarjottiin soluasuntoa. Lopulta otin soluasunnon vastaan ajatellen, että onpahan edes joku paikka missä nukkua. Ja että voin etsiä asuntoa koko ajan, ja muuttaa pois solusta sopivan yksiön löydettyäni. Jatkoin edeltävää ajatustapaa soluasumisesta melkein muuttoon saakka, kunnes loppukesästä sattumalta juttelin perhetutun kanssa, joka on myös asunut solussa omina opiskelija aikoinaan. Hänen positiivisista kokemuksistaan sain uuden asenteen soluasumista kohtaan tällä kertaa ajatellen: jos en ikinä anna sille mahdollisuutta, voiko siitä ikinä edes tulla kivaa? 

Suurin huolenaihe soluasunnossa asuvalle on varmasti tuleva kämppis, ja miten asioista päätetään yhdessä tuntemattoman huonekaverin kanssa. Ideaali tilanne olisi tietenkin, että kämppis olisi saman henkinen ihminen eikä yhteisistä asioista päättäminen johtaisi konflikteihin. 

Muuttaessani soluun sovimme kämppikseni kanssa yleisistä asioista, kuten yhteisessä käytössä olevan keittiön ja vessan kaappitilojen jaosta. Soluasumiseen totuttautuminen vei oman aikansa ja alkuun muun muassa  välttelin aiheuttamasta kovia ääniä, ajatellen etten häiritse kämppistäni. Myöhemmin tajusin, ettei solussa asuminen voi ikinä tuntua kotoisalta, jos jatkuvasti kulkee varpaillaan vältellen normaaleja elämisestä syntyviä ääniä. Olen nyt asunut kämppikseni kanssa reilun kuukauden, ja koen asumisen sujuvan luontevasti. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, vaikka emme juurikaan juttele ja vaihda kuulumisia päivittäin. Toki olisi mukavaa, että kotona olisi henkilö, jonka kanssa voisi jutella melkein kaikesta milloin vain, mutta uskon että, jos itse pysyn avoimena ajatukselle, tilanne voi muuttua vuoden aikana. 

Soluasumiseen kannattaa siis suhtautua niin kuin kaikkeen uuteen, avoimin mielin. Kuka tietää vaikka uudesta kämppiksestä muodostuisikin elinikäinen ystävä, jonka kanssa voitte vanhempana naureskella opiskeluajan kommelluksille. Tai sitten ei, mutta voitpahan ainakin sanoa kokeilleesi soluasumista. Tärkeintä on itse asennoitua tilanteeseen positiivisesti ja antaa asioiden kulkeutua mukana omaan tahtiin matkan varrella.

Sonja Engberg
+ lisää artikkeleita

Tuoreita

Jäätynyt suru opetti elokuvantekoa ja yhteistyötä

"Omasta mielestäni Suomen sisällissota on kansallemme edelleen herkkä ja...

Ei-minä-hahmoista monitasoiseksi sarjaksi – vuoden mittainen oppimisprosessi

Voionmaan nuoret näyttelijäopiskelijat loivat omista ideoistaan kokonaisen draamasarjan –...

Yhteistyö kantaa: Kokkolan AV-tuotanto yhdisti oppilaitokset ja opiskelijat

Kokkolassa toukokuussa järjestetty Uutta osaamista etsimässä -webinaari osoitti konkreettisesti,...

PINNAN ALLA – Opettajan näkökulmia Voionmaan narratiivisen videon työpajaan

Voionmaan narratiivisen videon työpaja tarjosi sukelluksen tarinankerronnan ytimeen. Opettajana...

Luitko nämä?

Psykologialinja antaa pohjan yliopistoon

Voionmaan kansanopiston psykologialinjan lukuvuosi koostuu suurimmaksi osaksi psykologian perusopinnoista....

Kävelevien kuolleiden keskellä – tältä kauhu näyttää

Verisiä kasvoja ja luurankoja, perässä juoksevia zombeja, suolenpätkiä ja...

Yhden voimabiisi on toisen surulaulu: näin musiikki auttaa ihmisiä  

Teksti Saskia Sundström Kuvat Anniina Mäkinen Musiikista on moneen....

Pilvi ympärillämme – pitäisikö kannabis laillistaa Suomessa?

Vihreät teki ensimmäisenä eduskuntapuolueena sunnuntaina 12. syyskuuta päätöksen hyväksyä aloitteen, jonka tarkoitus on kumota kannabiksen...

Lakkoja, pakkasta ja kovaa työtä: Voionmaan lyhytelokuva Siivooja sai ensiesityksensä

Teksti Alma Pajukoski Kuvat: Annu Kukkonen Ilmassa on juhlan tuntua....

Jäätynyt suru opetti elokuvantekoa ja yhteistyötä

"Omasta mielestäni Suomen sisällissota on kansallemme edelleen herkkä ja mielipiteitä jakava aihe. Samalla se osoittaa, kuinka järjettömiä sodat ovat olleet ennen ja kuinka järjettömiä...

Ei-minä-hahmoista monitasoiseksi sarjaksi – vuoden mittainen oppimisprosessi

Voionmaan nuoret näyttelijäopiskelijat loivat omista ideoistaan kokonaisen draamasarjan – hahmot, juonet ja tunteet. Ville Kurjen ohjaama Aina jotain vie katsojan yksinäisyyden, ystävyyden ja kasvamisen...

Yhteistyö kantaa: Kokkolan AV-tuotanto yhdisti oppilaitokset ja opiskelijat

Kokkolassa toukokuussa järjestetty Uutta osaamista etsimässä -webinaari osoitti konkreettisesti, mitä oppilaitosten välinen yhteistyö parhaimmillaan voi tarkoittaa – ennen kaikkea opiskelijoille. Tapahtuma ei ollut pelkkä...