Possujunalla Särkänniemeen vai Hervantaan?

“Yllätys, possujuna toheloi taas”, “Ratikkahan on tällä hetkellä Jumalasta seuraava”, “Tällä menolla ratikoista ei ole kohta mitään jäljellä kun joka toinen päivä kolaroi, se olisikin mahtava luonnollinen poistuma ratikoille”. Vastaavanlaisia kommentteja löytyy roppakaupalla lisää, kun penkoo paikallista Puskaradio -ryhmää Facebookista.  

Yhtään yleistämättä, vanhempi sukupolvi tuntuu olevan kaikista kriittisintä tätä muuttuvaa ja kehittyvää maailmaa kohtaan. Oli kyse ratikasta, sähköpotkulaudoista tai uusista liikennejärjestelyistä, aina löytyy negatiivista sanomista. Kaikkea uutta on aivan mahdoton hyväksyä. Varmaan olisi vain pitänyt pysyä niissä lankapuhelimissa ja jatkaa suksilla kulkemista paikasta toiseen (kaatosateessa, kymmenen vuoren yli ja piti uida vielä yhden järvenkin läpi, niin ne sanoo). Ennenhän kaikki oli paremmin, ainakin silloin kun ei vielä ollut ratikkaa. 

Noin viikko taaksepäin uutisoitiin ratikan ja bussin kolaroinnista. Onko vaikea arvata, leivottiinko ratikasta siihenkin syyllinen? Kyllä vain. Oman elämänsä ratikka-asiantuntijat riensivät kommentoimaan, kuinka ratikan olisi pitänyt väistää, ja että ratikalla tuntuu olevan päälle ajo-oikeus. Ilmeisesti sen pitäisi siis hypätä raiteilta pois väistääkseen törttöileviä, muropaketista ajokortin saaneita kuskeja. 

Oma mielipiteeni ratikkakeskusteluun on melko voimakas, sillä minulla on kytköksiä ratikoiden tehtaalle, Transtechille. Isäni on töissä kyseisellä tehtaalla, ja olin esimerkiksi näkemässä, kun ensimmäinen ratikka oli juuri lastattu ja valmis lähtemään kohti Tamperetta. Kysyinkin isäni mielipidettä tähän vallitsevaan ratikkanegatiivisuuteen paikallisten keskuudessa. Pitkän luennon jälkeen ratikan teknisistä ominaisuuksista hän kommentoi, että kaikkeen lukemaansa kannattaa suhtautua sopivalla kriittisyydellä, ja tottahan se on. 

Kyllä sillä possujunalla riittää kannattajiakin. Muutaman kerran olen kerennyt jo ratikalla matkustaa, ja joka kerta siellä on saanut istua kuin sillit purkissa konsanaan. Toki olen sattunut hyppäämään kyytiin aina pahimpaan ruuhka-aikaan, mikä selittää ihmispaljoutta.  

Isäni kommentit tukevat minun näkemystäni ratikan positiivista puolista. Mikä on tänä päivänä tärkeä asia, niin ratikat ovat ekologisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi bussit. Ratikat eivät jumita siihen kuuluisaan neljän ruuhkaan ja matka on muutenkin sujuvaa (ellei ajotaidottomat hyökkää kylkeen). 

Tampere on suuri kaupunki, ja niin kuin oletettavaa on, kaupungit kehittyy. Kehitysvastaiset voivat muuttaa maalle, siellä saavat rauhassa suksia menemään ilman pelkoa ratikoista ja muista kehittyneiden kaupunkien hienouksista. Ja niistä hienouksista puheen ollen, kunhan raiteet ovat valmiit ja ympäristö fiksataan kuntoon, tulee Tampereesta varmasti todella kaunis. Jospa ne raiteet vain tulisivat pian valmiiksi, nimimerkillä “evakossa kotoa, koska raiteita valmistetaan juuri asuntoni eteen, eikä se ole mitään hiljaisinta puuhaa”.  Ja ai niin, possujunalla mennään ilmeisesti Hervantaan, koska Särkänniemeen sillä ei vielä pääse.

Nea Mella-Aho
+ lisää artikkeleita

Tuoreita

Ei-minä-hahmoista monitasoiseksi sarjaksi – vuoden mittainen oppimisprosessi

Voionmaan nuoret näyttelijäopiskelijat loivat omista ideoistaan kokonaisen draamasarjan –...

Yhteistyö kantaa: Kokkolan AV-tuotanto yhdisti oppilaitokset ja opiskelijat

Kokkolassa toukokuussa järjestetty Uutta osaamista etsimässä -webinaari osoitti konkreettisesti,...

PINNAN ALLA – Opettajan näkökulmia Voionmaan narratiivisen videon työpajaan

Voionmaan narratiivisen videon työpaja tarjosi sukelluksen tarinankerronnan ytimeen. Opettajana...

Psykologialinja antaa pohjan yliopistoon

Voionmaan kansanopiston psykologialinjan lukuvuosi koostuu suurimmaksi osaksi psykologian perusopinnoista....

Luitko nämä?

Kävelevien kuolleiden keskellä – tältä kauhu näyttää

Verisiä kasvoja ja luurankoja, perässä juoksevia zombeja, suolenpätkiä ja...

Lähiöpubirakkauden lähettiläät Vesa, Matti ja Topias: ”Muistoja pubiin on, mutta niitä ei parane kertoa”

Reportaasissa seuraamme Lapin Akan arkea aamun verran. Pääsemme juttelemaan...

Yön hiljaisuudessa töiden tekeminen ei ole aina idyllistä

Yö laskee horisontin ylle ja kaupunki vajoaa pimeyteen. Hiljalleen...

Vanhan puuhuonekalun kunnostus — näillä ohjeilla onnistut

Vanhoissa kalusteissa on uniikkia kauneutta, ja pitkän elämän elänyt...

Valokuvauslinja opetti näkemään toisin: ”Uusia ideoita, uusia kulmia” 

Luovuus ja valokuvaamisen ilo pääsevät valloilleen opiskelijoiden yhteistyössä.  Tiukka aikataulu...

Ei-minä-hahmoista monitasoiseksi sarjaksi – vuoden mittainen oppimisprosessi

Voionmaan nuoret näyttelijäopiskelijat loivat omista ideoistaan kokonaisen draamasarjan – hahmot, juonet ja tunteet. Ville Kurjen ohjaama Aina jotain vie katsojan yksinäisyyden, ystävyyden ja kasvamisen...

Yhteistyö kantaa: Kokkolan AV-tuotanto yhdisti oppilaitokset ja opiskelijat

Kokkolassa toukokuussa järjestetty Uutta osaamista etsimässä -webinaari osoitti konkreettisesti, mitä oppilaitosten välinen yhteistyö parhaimmillaan voi tarkoittaa – ennen kaikkea opiskelijoille. Tapahtuma ei ollut pelkkä...

PINNAN ALLA – Opettajan näkökulmia Voionmaan narratiivisen videon työpajaan

Voionmaan narratiivisen videon työpaja tarjosi sukelluksen tarinankerronnan ytimeen. Opettajana seurasin läheltä, kuinka opiskelijat ottivat haltuunsa sekä visuaalisen ilmaisun että narratiivisen ajattelun perusteita. Työpajan keskeinen tehtävä...