Ratikalla vai bussilla?

Tampereella aloitettiin raitiovaunuliikenne virallisesti tänä vuonna, 2021 elokuussa. Ratikka on herättänyt paljon mielipiteitä paikallisissa asukkaissa, osa on täysillä mukana kaupungin kehityksessä ja osa näkee sen vain muun liikenteen tukkeena. Päätimmekin käydä testaamassa, kumpi on oikeasti parempi; jo pitkään toiminut bussiliikenne vai juuri liikennöinnin aloittanut ratikka.  

Menimme saman matkan, Pyynikintorilta Hakametsän pysäkille (Kalevan Prismalle) ja takaisin, ja mittasimme muun muassa matkan aikaa, odotusaikaa, pysähtymisiä ja kokemusta matkustamisesta ylipäätään. 

Turvallisen tasaista kyytiä ratikalla 

Matka Pyynikintorilta Kalevan Prismalle ratikalla kesti tasan 15 minuuttia. Koska Pyynikintoria pidemmälle raiteita ei vielä ole tehty, on se siis päätepysäkki ja ratikka odotteli pysäkillä jo valmiina seuraavan linjan alkua. Siellä päässä ratikkaa ei siis tarvinnut odotella. 

Liikkeelle lähdettäessä ratikassa oli noin kymmenkunta matkustajaa. Pyynikintorin jälkeen seuraavat pysäkit ovat vasta Hämeenkadulla, ja sieltä kyytiin nousikin kymmeniä ihmisiä, koululaisia, työssäkäyviä, nuoria ja vanhuksia niin paljon, ettei kaikille riittänyt istumatilaa. 

Ratikka jatkoi matkaansa kohti Kalevaa, pysäkkejä keskustan jälkeen on melko tiuhaan, ja jokaiselta nousee kyytiin lisää ihmisiä. Ihmiset seisoivat ja pitelivät kiinni tangoista ja katosta roikkuvista koukuista. Onneksi ratikan kyyti on niin tasaista, ettei seisominen vaadi suurta tasapainottelua ja rystyset valkoisena tangon puristamista. 

Matka Kalevaan taittui siis vartissa. Vaikka pysäkkejä on paljon ja ratikka pysähtyy niistä jokaiselle, pysähdykset ovat nopeita ja sujuvia. Ainoa sujuvuutta hidastava tekijä on matkakorttien leimaus, sillä jokainen leimaa korttinsa sisään tullessaan ja se aiheuttaa jonoa ja ruuhkaa ratikan sisäänkäynneille.  

Matka Kalevasta takaisin Pyynikin suuntaan vastasi täysin menomatkaa. Ratikoita kulkee jo melko paljon, eikä odotusväli siksi ole pitkä. Pysäkillä joutui odottelemaan noin viitisen minuuttia. Koska matkustaminen sattui tapahtumaan ruuhka-aikaan, myös takaisin keskustaan päin mentäessä oli paljon matkustajia kyydissä. Suurin osa jäi kuitenkin keskustan alueella pois, ja ratikka matkasi muutamien matkustajien kera takaisin päätepysäkille, Pyynikintorille.  

Vaikka ratikasta ollaankin montaa mieltä, kyllä sillä riittää myös käyttäjiä. Ainakin ruuhka-aikoina, aamusta iltapäivään ratikan kannattavuus ja käyttöaste on suuri. Kokemus matkasta on positiivinen, ja matkustajamäärät tulevat varmasti lisääntymään entisestään raiteiden ja linjojen lisääntyessä. Matkat, joita ratikalla tällä hetkellä pääsee vielä kulkemaan, ovat melko rajalliset.  

Tutun ja tärisevän bussin matkassa 

Tasaisen ja tuoreen ratikan vastaparina toimivalla linja-autolla samaan matkaan kului aikaa karvan verran alle 20 minuuttia. Pysäkillä kirpeässä, mutta aurinkoisessa syyssäässä ei tarvinnut montaakaan minuuttia seisoskella, sillä bussi oli hieman aikatauluaan edellä. Yllätys oli iloinen, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi.  

Astuin lähes tyhjään bussiin ja pääsin istumaan suomalaiseen tapaan yksin omalle paikalleni. Hämeenkadulla bussi kuitenkin pysähtyi jokaisella pysäkillä, ja istuimet alkoivat täyttyä. Kyyti oli paikoitellen nykivää, kun kuski joutui tekemään äkkinäisiä jarrutuksia. Ihmiset painoivat stop-nappuloita myöhään, ja jalankulkijat juoksentelivat kadulle bussin eteen.  

Arvaamattomat kävelijät ja kaasuttelevat autoilijat hidastivat kulkua huomattavasti, ja lupaavasta alusta huolimatta Kalevan Prismalle saavuttiin myöhässä. Olin mitä onnellisin päästessäni tunkkaisesta bussista ulos raikkaaseen ilmaan potemaan matkapahoinvointiani pois.  

Paluumatka Pyynikintorille sujui merkittävästi paremmissa merkeissä. Varsinainen ruuhka-aika oli jo väistynyt ja ihmisiä oli liikkeellä vähemmän. Allekirjoittanut oli saanut naposteltavaa ja päässyt nollaamaan päätään edellisen matkan kokemuksista. Testiajo numero kaksi alkoi puhtaalta pöydältä. 

Vaikka jouduinkin odottamaan kyytini saapumista liki kymmenen minuutin ajan, luisti taival keskustan suuntaan paremmin. Vain toistakymmentä matkustajaa, miellyttävämpi ja vakaampi reissu, eikä aikaakaan kulunut kuin 16 minuuttia. Kuten ratikkamatkallakin, keskustori houkutti lähes kaikki kanssamatkustajat jäämään pois ja Pyynikintorille matka taittui vain viiden muun kera.  

Erityisen sujuvaa ja jouhevaa ei bussilla kulkeminen ole omien muistikuvieni mukaan koskaan ollut, mutta ennen ei ole Tampere tarjonnut vaihtoehtoista julkisen liikenteen liikkumistapaa. Nyt raitiovaunun saavuttua monet ovatkin vaihtaneet näppärämpään ratkaisuun, ja se näkyykin bussien käyttäjämäärissä.

Nea Mella-Aho
+ lisää artikkeleita
Saga Pessi
+ lisää artikkeleita
Kuvat: Jacky Law
+ lisää artikkeleita

Tuoreita

Matka kasvatuksen maailmaan 

Kasvatustieteen peruslinjalla syvennytään vuoden ajan kasvatukseen; eikä vain muiden...

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo...

“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne....

Pinkkiä feminismiä: Barbie-elokuva näyttää todellisen maailman epätasa-arvon ja joitakuita se harmittaa

Barbie-elokuva on rehellinen feministinen kannanotto, joka tulee tarpeeseen. Elokuvassa...

Luitko nämä?

Opiskelu antaa mahdollisuuden tutustua soluasumiseen

Soluasumisesta on tullut tunnettu asumismuoto Suomessa, erityisesti opiskelijoiden keskuudessa....

Monologiharjoituksia, laulua ja paljon naurua

- Anarkisti!, huudahtaa yksi opiskelijoista.   Lavalla kävelevälle, vielä hahmoaan etsivälle...

Kolumni: Koulutusta etsimässä

Kun opinto-ohjaaja käski etsimään itselle kiinnostavan koulutuksen Opintopolusta, olin...

Possujunalla Särkänniemeen vai Hervantaan?

“Yllätys, possujuna toheloi taas”, “Ratikkahan on tällä hetkellä Jumalasta...

Aktivismin vapaamatkustajat

Sosiaalisessa mediassa aktivismi on paljon esillä. Annetut lupaukset paremman...

Matka kasvatuksen maailmaan 

Kasvatustieteen peruslinjalla syvennytään vuoden ajan kasvatukseen; eikä vain muiden opettamiseen, vaan myös omaan itseensä oppijana. Koulutuksen aikana opitaan myös, ettei kasvatustiede tarkoita pelkkää opettamista,...

Työväenmuseo Werstaan päänäyttelyn lyhytelokuvat ovat voitsilaisten käsialaa

Voionmaan koulutuskeskus on saanut kunnian olla mukana toteuttamassa Työväenmuseo Werstaan uutta päänäyttelyä. Voitsilaiset ovat olleet mukana tuottamassa päänäyttelyssä esillä olevia lyhytelokuvia.  Näyttely avautui yleisölle 16....

“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne. Avun hakemista voivat hankaloittaa häpeä, maskuliinisuuden rikkoutumisen pelko sekä perinteinen miehen malli.   –En enää tiennyt että...