Sosiaalisessa mediassa aktivismi on paljon esillä. Annetut lupaukset paremman maailman puolesta eivät kuitenkaan aina konkretisoidu tosielämässä.
Mustat ruudut täyttävät Instagramin. Pikamuotiliikkeen seinällä lukee “pelastakaa maapallo”. Kesäkuussa yritykset vuoraavat itsensä sateenkaaren väreihin.
Nämä kaikki ovat esimerkkejä performatiivisesta aktivismista. Pähkinänkuoressa käsite tarkoittaa kevytmielistä aktivismia, jossa omaa statusta kohennetaan ilman halua oikeasti pistää tikkua ristiin asioiden puolesta.
Ilmiönä performatiivinen aktivismi on suhteellisen uusi, eikä Suomessa se ole hirveästi näkynyt valtavirtakeskusteluissa.
Englannin kielestä ilmiölle löytyy termit “performative activism” ja “slacktivism”. Suomessa asiasta kuitenkaan ei googlaamalla löydy juurikaan tietoa, ja tässä tekstissä käytän ilmiöstä itse englannista kääntämääni termiä performatiivinen aktivismi.
Performatiivinen aktivismi on noussut keskusteluun etenkin Yhdysvalloissa toukokuussa 2020 tapahtuneen George Floydin kuoleman jälkeen. Floyd kuoli, kun poliisi painoi polvella häntä niskasta maata vasten. Tapauksesta nousi Yhdysvalloissa isoja ja laajoja mielenosoituksia poliisivoimissa tapahtuvan rasismin lopettamiseksi.
Mielenosoitukset ja niiden sanoma levisivät maailmalle, ja sen tueksi ihmiset postasivat mustia ruutuja esimerkiksi Instagramiin. Toiminta kuitenkin jakoi mielipiteitä.
Some ja #aktivismi
Jotta voisi ymmärtää, miksi performatiivinen aktivismi jakaa mielipiteitä, on hyvä kerrata, mitä perinteinen aktivismi tarkoittaa.
Aktivismi on tekoja yhteiskunnan arvojen tai asenteiden muuttamiseksi. Aktivismissa voidaan olla jonkin asian puolella tai vastaan. Aktivismia voidaan harjoittaa esimerkiksi mielenosoituksilla, boikoteilla, asiaa tukevan materiaalin julkaisemisella ja yhteistyöllä poliittisten päättäjien kanssa. Sosiaalisen median palveluista on tullut myös uusia ja tärkeitä alustoja aktivismille.
Sosiaalisen median tutkija ja sosiaalipsykologi Suvi Uski kertoo, että aktivismi somessa näkyy käyttäjien oman arvomaailman ja mielipiteiden ilmaisussa.
– Ihmiset pyrkivät vuorovaikutuksessa tuomaan omia arvoja ja mielipiteitä muiden näkyville, Uski tiivistää.
Hyvä esimerkki aktivismin voimasta on vuosina 1945-1970 Yhdysvalloissa toiminut rasismin vastainen kansalaisoikeusliike, jonka johtohahmona oli maailmallakin tunnettu Martin Luther King Jr.
Suomesta voisi mainita syksyllä 2020 paljon otsikoissa ollut ympäristöliike Elokapinan mielenosoituksen. Mielenosoituksessa käytettiin aktivismin apuna kansalaistottelemattomuutta, joka on rauhanomaista lakien rikkomista. Aktivistit istuivat autotiellä tukkien liikenteen.
Passiivista vai aktiivista?
Performatiivisessa aktivismissa taas on kyse aktivismista, jolla yritys tai yksityishenkilö pönkittää omaa egoaan, eikä oikeasti edistä muutosta asian puolesta.
Sometutkija Uski kertoo, että aktivismi voi olla todella tehokasta sosiaalisessa mediassa, jos aktivisti on luita ja ytimiä myöten asian kannalla.
Performatiivisen aktivismin ilmiötä Uski kertoo verrattavan usein vapaamatkustamiseen.
– Ollaan vain vähän mukana, eikä välttämättä olla valmiita tekemään mitään isompia tekoja asian hyväksi. Kuitenkin somessa tykkäyksillä yksilö sitoo edustamansa asiat itseensä, ja tämä voi tuntua osallistujasta konkreettiselta, Uski kertoo.
Tästä hyvä esimerkki ovat juuri mielenosoitukset Yhdysvalloissa rasismia vastaan. Moni näytti tukensa postaamalla mustan neliön Instagramiinsa. Kuinka moni heistä kuitenkaan aktiivisesti puuttuu tilanteisiin, joissa tapahtuu rasismia?
Yrityksistä hyvä performatiivisen aktivismin esimerkki on kesäkuussa vietettävä Pride-kuukausi. Pride-juhlan tarkoituksena on muistuttaa, että yhtäläiset ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Yritykset kuitenkin saattavat käyttää tapahtumaa hyvänä markkinarakona, ilman että ne oikeasti välittävät tapahtuman sanomasta.
Performatiivista aktivismia voi tapahtua myös silloin, kun sosiaalisen median kuluttaja kokee joukkopaineita nähdessään kaikkien muiden sosiaalisen median postaukset jonkin asian tukemiseksi. Silloin haluaa vain näyttää olevansa mukana, jottei erottuisi huonolla tavalla joukosta.
Näkyvyys hyvittää teot
Perinteistä aktivismia arvostetaan, mutta performatiivista aktivismia taas paheksutaan. Uski näkee ilmiössä hyvääkin.
– Esimerkiksi varainkeruut saavat paljon näkyvyyttä ihmisten tykkäyksillä. Vaikka tykkääjät eivät itse lahjoittaisikaan kohteelle rahaa, niin näkyvyydellä tavoitellaan mahdollista lahjoittajaa.
Videosovellus Tiktokissa näkee videoita, joissa huonossa taloudellisessa tilanteessa olevat pyytävät lahjoituksia. Videoilla saattaa olla jopa miljoona tykkäystä, mutta kaikki tykkääjät eivät varmasti lahjoita rahaa. Näkyvyydellä tavoitellaan potentiaalisia lahjoittajia, eikä videon avittamista tykkäyksillä ja kommenteilla pidetä pahana.
Performatiivisen aktivismin ilmiö ei siis ole mustavalkoinen. Yhdysvalloissa, jossa aihe on enemmän pinnalla, on negatiivisemmat mielipiteet. Esimerkiksi rasismia vastaan kamppailevat aktivistit ovat sitä mieltä, että ei voi olla kunnon liittolainen, jos tukee asiaa vain somessa performatiivisella aktivismilla.
Performatiivinen aktivismi tuo näkyvyyttä asioille, joiden puolesta aktiivisesti taistellaan. On kuitenkin käyttäjän itse päätettävissä, alkaako hän aktiivisesti toimimaan niin kuin postaa.
