KotiRepparitSelvin päin opiskelijatapahtumassa –Kiskofest keräsi opiskelijat kiertämään Tamperetta raiteilla 

-

Selvin päin opiskelijatapahtumassa –Kiskofest keräsi opiskelijat kiertämään Tamperetta raiteilla 

Tampereella järjestetään 30.8. ensimmäistä kertaa Kiskofest, joka saa tuhannet opiskelijat liikkeelle eri puolille kaupunkia. Tapahtumaa suunniteltiin jo viime vuodelle, mutta silloisen pahenevan koronavirustilanteen vuoksi tapahtuma jouduttiin perumaan. Tänä vuonna hyppään itse ratikan kyytiin tyypillisesti alkoholijuomien täyteiseen opiskelijatapahtumaan selvin päin.  

Lähdemme matkaan Voionmaan monimediatoimittajaporukalla ja sovimme tapaamispaikaksi Tullinaukiolla sijaitsevan Passion-nimisen baarin, josta ostamme illan ensimmäiset juomat. Kyseinen baari sijaitsee rannekkeiden ja suorituskarttojen hakupisteen vieressä. Suorituskarttoihin merkittyjen baarien tiskeillä oli nähtävillä lista, jolta sai kaikista baareista samaan hintaan tietyt juomat. Kun ostaa juoman, saa leiman suorituskarttaan. Kuudella leimalla saa Ratinanniemen festivaalialueella sijaitsevalta maalialueelta hakea tapahtumasta jaettavan haalarimerkin. 

Suorituskarttaan merkityt baarit löytyivät suurimmaksi osaksi ratikkakiskojen varrelta. Kuva: Inka Linna

Ostan ensimmäisen vesilasini muiden ympärilläni olevien ostaessa esimerkiksi siideriä tai olutta. Yllätyn suuresta ryhmäpaineesta, jota tunsin alkoholin juomista kohtaan. Tapahtuman idean ollessa baarien kiertäminen tuntuu “alentavalta” juoda vettä muiden seurassa. Yritän aluksi kuljettaa lasiani pöytään muiden huomaamatta mutta loppujen lopuksi huomaan, että kukaan muu ei välitä juomavalinnastani. 

Päätämme siirtyä Keskustasta kohti Kalevan suorituspisteitä kävellen. Kalevassa valitsemme pääkadulla sijaitsevien baarien sijasta pienen sivukadulla sijaitsevan Kaltsu-nimiseen kapakan. Kaltsu on tiloiltaan pieni, vain noin kymmenen istumapaikan kokoinen pubi jossa suurimman osan tilasta vie keskelle asetettu biljardipöytä. Ostamme juomat ja asetumme ikkunoiden eteen istumaan. Paikkavalinta on oiva, sillä saamme kokea hienon ilmiön ollessamme saderintaman rajalla – oikealla katsoessa vettä tulee kuin saavista kaatamalla, vasemmalla taas aurinko paistaa lähes kirkkaalta taivaalta.  

Seuraava etappi ei enää olekaan kävelymatkan päässä. Nousemme, tai paremminkin ahtaudumme, ratikkaan numero 3 Sammonaukion pysäkiltä, matkalla kohti Hervantaa. Seison hikisen ihmismassan keskellä ja mietin useaan otteeseen, että mitähän tästä tulee, huojuessani raitiovaunun liikkeiden mukana puolelta toiselle.  

Seurueemme järkytykseksi Hervannan keskustan baarien jonot ulottuvat kymmeniä metrejä ovien ulkopuolille asti ja päädymmekin lähtemään kävelyretkelle noin kilometrin päässä sijaitsevaan Kasi Baariin.  

Opiskelijat odottelivat baariin pääsyä kauniissa auringon paisteessa Hervannassa. Kuva: Inka Linna

Keskustasta kauempana olevalla baarillakin on jonoa ulos asti, mutta etenemme siitä huolimatta nopeaan tahtiin kohti ovia. Jonossa juttelemme takanamme oleville, haalaripukuisille opiskelijoille.  

– Mekin olemme alun perin tutustuneet opiskelijatapahtumassa. Emme ole samalla alalla tai ole edes samalla vuosikurssilla, mutta tällaiset tapahtumat ovat hyvä tapa verkostoitua myös oman alan ulkopuolisten opiskelijoiden kanssa, toteaa violettiin haalariin sonnustautunut nuori opiskelija. 

Vertaistuella yli ryhmäpaineesta 

“Memory, your lamp light is burning holes 
Recover the damage, bring it all home 
Follow the bliss just like a summer song 
Please stay there forever, I’ll try to remember 
Come home” 

Näin alkaa Volbeatin Evigt kappale pauhata Kasi Baarin kaiuttimista samalla hetkellä, kun astumme oven sisäpuolelle. Biisin vauhdikas alku kohottaa fiilistä ja huomaamattani jalkani alkaa naputtaa rytmiä lattiaan. Tunnelma sisällä on jonossa seisoskelusta huolimatta iloinen. Mieltäni helpottaa, kun tiskillä huomaan muidenkin tilaavan vettä. Kaveriporukan yleinen hyväksyntä ja suhtautuminen alkoholittomiin juomiin saa itsenikin tuntemaan oloni mukavammaksi ja itsevarmemmaksi valinnassani olla juomatta alkoholia. Siirrymme baarin pienelle terassille juomaan, ennen kuin aloitamme siirtymän takaisin takaisin kohti keskustaa.  

Hervannasta takaisin keskustaan päätämme liikkua Nyssellä ratikan sijaan ja porukkamme valloittaa takapenkit paluumatkan ajaksi. Matka sujuu huomattavasti helpommin kuin menomatka bussin väljemmässä ilmapiirissä.  

Hypätessäni pois menopelimme kyydistä Koskipuiston pysäkillä, jalkani lätsähtävät asfaltille syntyneeseen vesilätäkköön. Hervantaretkemme aikana keskustan alueella on ollut rankka sadekuuro, ja uusi kuuro iskee juuri, kun ehdimme istahtaa seuraavan pysähdyspaikkamme, Paapan Kapakan terassille. Kapakassa seuraamme liittyy lisää väkeä ja siirrymme heidän kanssaan kulman takana sijaitsevaan Henkka-baariin. Tunnelma alkaa kohota ja muutamasta seuralaisestani alkaa näkyä alkoholin vaikutus. Juttu lentää rentoutuneessa ilmapiirissä helposti.  

Henkassa nälkä alkaa kurnia monen seuruelaisemme vatsassa ja päätämme liikkua seuraavaksi kohti Hämeenkadun Mäkkäriä. Iloksemme saamme aterioiden mukana myös ilmaisen hampurilaisen, sillä ravintolan henkilökunta on kiireessä sotkenut tilaukseni. Myös ylimääräinen ruoka katoaa hetkessä ja matka jatkuu eteenpäin.  

Viimeisenä etappina kipaisemme käymään McDonaldsia vastapäätä sijaitsevassa Ale Pupissa, jossa seurueemme muut jäsenet vetävät tarjolla olleet salmarishotit ilmeettöminä naamaan, ja nokka kääntyy kohti Ratinassa sijaitsevaa tapahtuman päätepysäkkiä.  

Ratinanniemeen ihmisiä kerää tapahtumasta saatavien haalarimerkkien haku maalialueelta. Myös pian alkava, Kiskofestin pääesiintyjän, Anssi Kelan keikka, ja jonot alueelle olivat myös sen mukaiset. 

Sisäänpääsyjono festarialueelle oli pahimmillaan jopa satoja metrejä. Kuva: Inka Linna

Emme olleet katsomassa Anssi Kelan esiintymistä, mutta juttelen myöhemmin keikan katsoneiden Jennin, Annin ja Emmin kanssa. 

– Aiemmin esiintyneen Kasmirin keikkaa emme ehtineet näkemään, mutta Anssi Kela oli tosi hyvä, toimii aina. Ylipäätään Kiskofest on kiva uusi tapahtuma ja homma toimi suurimmaksi osaksi aika hyvin. Ratikalla oli hauska päästä rullailemaan! Tytöt totesivat iloisissa tunnelmissa festarialueen laitamilla.  

Tamperelaiset Rauman yliopiston opiskelijat Jenni, Anni ja Emmi Anssi Kelan keikan jälkeen. Kuva: Emilia Vainionpää

Festarialueella käymisen jälkeen päädymme asunnolleni istumaan iltaa ja odottelemaan tapahtuman virallisten jatkopaikkojen avautumista. Nauramme, juttelemme ja kuuntelemme tunnelmaan vievää musiikkia kotini hämärässä jopa pidempään kuin alun perin oli tarkoituksena ennen kuin liikumme kohti seuraavaa kohdetta. Muiden juodessa erilaisista tölkeistä omia juomiaan, itse hörpin mehua lasista –ja taaskaan kukaan ei kiinnittänyt suurta huomiota toisten juomisiin juttelun keskellä. 

Lähtöähellyksen ja sähellyksen päätteeksi jatkoille pääsemme vihdoin puoli kahdentoista aikoihin. Sammutan asuntoni valot ja mietin siivoavani jättämämme jäljet myöhemmin tullessani kotiin – tämän huomaan myöhemmin suureksi virheeksi.  

Kiskofestien viralliset jatkot on jaettu järjestettäväksi muutamassa eri baarissa. Kylmästä ulkoilmasta on helpottavaa päästä sisälle ja musiikin pauhu alkaa jymistä korvissa heti ovesta sisään astuttaessa. Jatkoilla alkoholittoman juoman tilaaminen alkaa jo tuntua normaalilta baarimikonkin hymyillessä minulle iloisesti tilausta tehdessäni. Aika kuluu nopeasti tanssien, laulaen ja toisten korvaan huutaen tullakseen kuulluksi musiikin yli. Valot välkkyvät ja ihmisten tullessa ja mennessä aika lensi nopeasti pitkälle aamuyön puolelle. Jatkoilla huomaan alkoholin vaikutuksen selvästi monesta ympärilläni olevasta. Huomaan kauempana haalaripukuisten tyttöjen pitelevän ystäväänsä pystyssä hänen omien jalkojensa antaessa alta ja tunnen myötätuntoa tyttöjä kohtaan. Näky saa minut onnelliseksi valinnastani seurata tapahtumaa itse osallistumatta alkoholin juomiseen.  

Jatkobaari Ilonan tanssilattian tunnelmavalaistus. Kuva: Inka Linna

Eroan seurueemme viimeisistäkin jäsenistä Ilonan ulkopuolella puoli kolmen jälkeen aamuyöllä. Pitkän ja raskaan mutta antoisan päivän päätteeksi askellan vakain askelin kohti kotiani pieni hymynkare huulillani. Ilta on kaiken kaikkiaan onnistunut ja tiesin ettei aamulla ollut huono-olo odottamassa herättyäni uuteen päivään.  

+ artikkeleita

Kirjoittaja on Espoosta kotoisin oleva monimediatoimittajalinjan opiskelija, joka on kiinnostunut kirjoittamisesta sekä radio- ja tv-medioiden kanssa toimimisesta. Hän on muuttanut Tampereelle elokuun alussa ja yrittää tutusta kaupunkiin pikkuhiljaa syksyn aikana. Journalismin lisäksi hän on kiinnostunut valokuvauksesta ja liikkuu paljon luonnossa urheilun ja rauhoittumisen merkeissä

TUOREIMPIA

Automekaanikkoja ja spandex-asuja Pyynikin kesäillassa 

Astun ulos täyteen pakkautuneesta linja-autosta ja olen täynnä energiaa. Nyssen määränpäänä oli Pyynikki ja ensimmäistä kertaa järjestettävä Festivaali-festivaali. Festivaali oli määrä järjestää ensimmäisen kerran 2021, mutta...

Hienostuneet drinkit hakevat jalansijaa Jussinkylässä

Vaikka cocktailit ja suomalaisuus samassa lauseessa kuulostaa kummalliselta, niin Tiimassa on silti tupa täynnä arki-iltoinakin Kiihdytän askellustani koleassa marraskuisessa illassa. Viikonloppu tuntuu olevan vielä ikuisuuden päässä,...

Yö Kalevan Prismassa on kuin joulun taikaa

Yöt 24h Prismassa ovat kuin joulun taikaa ympäri vuoden. Ketkä käyvät Kalevan Prismassa öisin? Kiireinen perheenisä voi löytää vauvanruokaa, bileistä palaava opiskelija salaattia ja kaveriporukka...

Iloista haukahtelua ja pehmeää pentukarvaa – tätä on arki lemmikkihotellissa

Pitäisikö koputtaa? Jos kuitenkin ovi onkin auki, testaan. Auki on, joten voi marssia omatoimisesti sisään. Ketään ei näy missään, jään siis aulaan odottelemaan. Vasemmalla lasien...

SUOSITUIMPIA