– Anarkisti!, huudahtaa yksi opiskelijoista.
Lavalla kävelevälle, vielä hahmoaan etsivälle näyttelijäopiskelijalle heitellään ideoita. Opettaja ehdottaa vanhusta, joka on juuri ostanut uudet kattilat. Opiskelija ei ole enää opiskelija, vaan hän muuntautuu kaikkien silmäparien edessä kyyryselkäiseksi vanhukseksi.
Vanhus kävelee kohti jakkaraa ja istahtaa alas. Nariseva ääni kertoo, millaiset kattilat hän on ostanut. Kaikki tilannetta seuraavat purskahtavat nauruun.
Monologit haltuun
Opiskelijoiden aamun opetus on lähtenyt käyntiin katselemalla videoita, ja niihin pohjautuen tehdään lavalla monologiharjoitus.
Kattilat ostaneen vanhuksen jälkeen lavalle nousee toinen opiskelija. Hänen hahmonsa ottaa kuitenkin aikansa. Ideoita satelee joka puolelta. Kirjastonhoitaja, torikauppias, sotasankari. Monologia varten halutaan äärimmäisen hauska hahmo.
Lopulta linjan opettaja Pauli Poranen keksii täydellisen idean. Vanha mies, joka ei pelkää koronaa. Opiskelija muuntautuu vanhaksi mieheksi ja seuraa opettajan ohjeita. Vanha mies kertoo selvinneensä talvisodasta, jatkosodasta ja koronasta. Hän yskii, haukkuu maskit suohon ja lopulta kuolee näyttämölle. Esitystä seuraa taas naurunremakka.
Kolmas opiskelija nousee lavalle ja etsii hahmoaan. Opiskelijatoverit antavat ideoita. Sarjamurhaaja, tenavatähti, sairaanhoitaja. Mikään idea ei kuitenkaan ole hauska hahmon kannalta. Luovuus ei kuki, ja hetkeksi vaihdetaan toiseen opiskelijaan.
Tällä opiskelijalla on jo hahmo valmiina. Hahmo ei kuitenkaan ole hauska. Opettaja nousee tuolilta ja menee lavalle. Hän neuvoo opiskelijaa ja palattuaan takaisin pöytänsä ääreen lavalla onkin Aarne Juutilainen eli “Marokon kauhu”. Hän pukee ylleen vihertävän sotilastakin ja istahtaa jakkaralle. Opettaja lausuu voimakkaat vuorosanat ja Marokon kauhu toistaa ne perässä.
Jokainen halukas pääsee vuorollaan lavalle. Kun kaikki ovat saaneet oman hahmonsa, on ruokatauon paikka.
Laulamisen iloa
Opiskelijat läähättävät seisoessaan ympäri luokkaa. Opettaja kutsuu äänenavausharjoitusta koirahengitykseksi ja siltä se myös kuulostaa. Opiskelijat myös latelevat vokaaleja ja monimutkaisia kielisolmuja.
Kielisolmujen jälkeen Poranen istahtaa sähköpianon ääreen. Melodiset äänenavaukset pianon säestämänä kaikuvat luokassa. Korkeimmat äänet saavat ihon kananlihalle.
– Enemmän asennetta!, opettaja neuvoo pianon takaa, kun ensimmäistä laulua aletaan harjoittelemaan.
Kun Poranen on tyytyväinen opiskelijoidensa suoritukseen, hän kävelee ikkunan viereen ja nostaa ikkunalaudalta kitaran syleilyynsä. Kappale vaihtuu.
– Liioitelkaa!
Volyymi luokassa nousee, kun opiskelijat noudattavat neuvoa. He eläytyvät railakkaaseen työväenlauluun niin, että laulu loppuu hengästyneeseen nauruun kaikkien pokkien pettäessä.
Poranen aloittaa kappaleen stemmaharjoituksen, ja samalla huikkaa pianon takaa minulle, että opiskelijat harjoittelevat sellaisia kappaleita, joita voisi joskus joutua lavalla esittämään.
Repertuaarista löytyy muun muassa virsiä, suomalaisia, saksalaisia ja venäläisiä työväenlauluja ja jopa Jean Sibeliuksen säveltämä Finlandia. Opiskelijat laulavatkin viimeisenä Finlandian, ja ihoni on jälleen väristyksiä täynnä.
Linja opiskelijan silmin
Voionmaan koulutuskeskuksen näyttelijälinjalla opiskelee innokkaita opiskelijoita, joiden haaveena on tehdä uraa näyttelijänä. Koska Suomessa on paljon hakijoita teatterikorkeakouluun, on Voionmaan koulutuskeskus hyvä vaihtoehto aloittaa alan opiskelu.
27-vuotias Mikaela “Minni” Välipakka on yksi näyttelijälinjan opiskelijoista. Hänen matkansa Voionmaalle on ollut monivaiheinen.
Välipakka on ollut 10 vuotta sitten Komediateatterilla iltakoulussa, mutta jätti sen kesken lukion kirjoitusten takia.
– Päädyin Voionmaalle legioonateatterin kuntouttavavan työtoiminnan kautta, koska löysin siellä näyttelemisen ilon ja palon uudelleen.
Välipakka kertoo, että linjalla pääsee tekemään laajasti kaikenlaista, esimerkiksi akrobatian alkeita, lauluharjoituksia ja improvisaatiota. Linjalla vierailee myös alan ammattilaisia kertomassa työstään. Pienelokuvia tuotetaan yhdessä elokuva- ja tv-linjan opiskelijoiden kanssa.
Välipakan mielestä parasta opiskelussa on ollut se, että on oppinut koko ajan heti ensimmäisestä päivästä alkaen.
– Minun mielestäni on ollut tosi siistiä kokeilla akrobatiaa. Olemme harjoitelleet sen avulla väkivaltakohtauksia ja miten kaadutaan oikein, kertoo Välipakka.
Lopuksi Välipakka antaa vinkkejä tulevalle opiskelijalle.
– Kannattaa rohkeasti hakea. Moni on myös saanut täältä itseluottamusta ja rohkeutta. Omasta epävarmuudesta voi päästä eroon, toteaa Välipakka.
Tanssin taikaa
Opetuksen viimeiset tunnit pyörähtävät käyntiin. Poranen käy tietokoneensa ääreen ja menee Youtubeen. Kaiuttimista alkaa soimaan tangomusiikkia. Koronan takia vain yksi opiskelija saa mennä lavalle kerrallaan.
Opettaja korottaa ääntään musiikin yli:
– Seuraava!
Opiskelija lavalla vaihtuu. Elegantin tangon jälkeen lähtee perinteinen valssi. Opiskelijat pyörivät yksitellen lavalla musiikin tahtiin.
Poranen vaihtaa musiikkia ja foxtrot-tanssin askeleet täyttävät lavan. Lava on hieman koetuksella, kun foxtrotin jälkeen lähtee menevä humppa harmonikkamusiikilla säestettynä. Humpan jälkeen vuorossa on cha-cha ja jive.
Iloinen ja kannustava meininki huokuu oppilaista. Jos jollain opiskelijalla on rytmi hukassa, niin muut auttavat taputtamalla rytmiä.
Pieni väsymys alkaa näkyä opiskelijoista. Seuraavana vuorossa on vielä jenkka. Polvet nousevat kohti kattoa ja oppilaita hengästyttää ja pyörryttää. Onneksi jenkka on päivän viimeinen tanssi.
