Viikonloppuihin rautatieasemilla liittyy monia oletuksia. Halusin tutustua aseman elämään perjantai-iltana ja selvittää, mitä siellä tapahtuu.  

Astun Tampereen rautatieaseman ovista sisään kello 20.06. Tilassa istuu muutama ihminen. Vaikka kello ei ole paljon, voin aistia väsymyksen ihmisten olemuksista. Aulan hämärä valaistus lietsoo väsymystä. Valaistuksen rikkoo R-kioskin logon sininen shokkivalo. Kioskin sisällä loisteputkivalot tyrmäävät luonnottomuudellaan. Kassalla on asiakas. 

Ensimmäinen juna paikalle saavuttuani lähtee kello 20.07. Tarkastan taululta, että juna on Pendolino ja se on matkalla kohti Poria.  

Kello on 20.14. Aulaan ilmestyy vanha mies harmaassa takissa ja pipossa. Hän kantaa sinistä kangaskassia. Roskisdyykkari. Mies tutkii huolellisesti tilan roskakorit. Sitten hän häipyy. 

Robert’s Coffeen vieressä keikkuu mainos piparkakkulattesta. Siitä veloitetaan 4.50€. Kohdassa, jossa ennen myytiin matkalippuja on nyt valkoinen seinä. Seinää koristamassa roikkuu Subwayn mainos, joka hyppää katsojan silmille huutaen: “Sä oot niin ansainnut subin!” 

Rautatieasemalla on tunnelmavalaistus iltaisin.

Raide yksi ja herää kysymyksii 

S-marketille johtavassa asematunnelissa on kuusi ihmistä, kun saavun paikalle. Ensimmäisellä raiteella on juna IC 934, määränpäänään Turku. Junassa on vain yksi matkustaja – sinipaitainen poika, joka on keskittynyt puhelimeensa. Laituri on autio. Vain pariskunta kävelee vähän matkan päässä. Raiteella on myös toinen juna, matkalla Seinäjoelle. Juna on tyhjä.  

Kiinnitän huomiota kahteen mieheen ensimmäisen laturin reunalla. He kävelevät kohti suuria roskalavoja ja jäävät sitten niiden lomaan. Mitä siellä tapahtuu? Mistä he puhuvat? Miesten tiet erkanevat. Toinen kävelee ohitseni polttaen tupakkaa. Hän on vartija. Onneksi tuulen suunta on sellainen, etten ehätä kunnolla haistaa tupakan savua. 

Miesten poistuttua näkyvistä roskalavojen viereen kaartaa auto. Kirkkaat valot vilahtavat silmissäni, kun auto tekee U-käännöksen. Vilkas mielikuvitukseni lähtee laukkaamaan ja kuvittelen kaiken tapahtuneen liittyvän johonkin rikolliseen. Ajatuksella on hauska leikkiä. Varsinkin kun miljöö sopisi hämäräbisneksiin täydellisesti. 

Kun junaa odotetaan 

Palaan asematunneliin ja haistan ummehtuneen hajun. Tunnelissa on muutama läpikulkija ja pari humalaista henkilöä. Tuttu näky rautatieasemalla. Astun raiteille vieviin liukuportaisiin. Ne pitävät tasaista jyskytystä, joka tuo mieleeni junan. Naurahdan sille, että rautatieasemalla on junalta kuulostavat liukuportaat. 

Kello on 20.42. Raiteelle neljä pitäisi saapua juna Helsingistä. Odotellessani junaa saapuvaksi, laiturin ovet avautuvat kitisten ja kaksi poikaa tulee ulos. “Meetsä jonnekin?” toinen kysyy. He jatkavat matkaa minusta poispäin.  

Viereiselle raiteelle saapuu juna, ja raiteelle kaksi toinen. Kiinnitän huomiota siihen, että suurin osa matkustajista on nuoria. Ihmiset poistuvat paikalta, mutta osa jää seisomaan laitureille. Myös Helsingistä tuleva juna saapuu.  

Aikaisemmin aulassa ollut roskisdyykkari ilmestyy laiturille neljä ja jää tarkastelemaan junia. Mietin, mitä hän oikein tekee täällä. 

Kello 21.00 tulee kuulutus: Seinäjoelle lähtevä juna on korvattu bussilla, joka lähtee 21.10. Poistun asematunneliin ja kuulen kuulutuksen uudelleen. Siitä selviää, että korvauksen syynä on ratakorjaus. 

Asematunnelissa on vain muutamia ihmisiä.

Tampereen asemalla blues 

Palaan aulaan. Kello on 21.08. Paikalla on edelleen vähän ihmisiä. Kuulen ei-niin-kaunista laulua. Käännyn kurkkaamaan olkani yli. Lauleskelija on sekavan oloinen vanha mies, joka istuu sinisen rollaattorin päällä. Jätän lauleskelijan huomiotta ja vaihdan tarkkailun kohteeksi R-kioskin. Kioskissa on nuoria ostoksilla. Peliautomaateilla seisoo lippalakkipäinen mies näpyttelemässä pelikoneen nappuloita. 

Kassalle on tullut sama asiakas, joka oli asioimassa jo silloin, kun tulin paikalle. Myös työntekijä on sama. Huomaan hänen ärsyyntyvän asiakkaaseen. Asiakas ei ymmärrä, mitä työtekijä yrittää hänelle selittää. Työntekijä korottaa ääntään ja kehottaa asiakasta istumaan aulan penkille hetkeksi. 

Aseman ovet kolisevat, kun joku avaa ne. Mies kovaäänisesti jylisevien rullakoiden kanssa pyyhältää ohitseni. Viereisellä penkillä istuva nainen syö kolmioleipää. Yritän arvata sen makua. Veikkaan kanaa, koska pakkauksessa on oranssia väriä. Naisella on myös Bonaqua-juoma pinkillä etiketillä. Olisikohan vadelma? 

Lauleskelija on saanut kaverin, joka näyttää laitapuolenkulkijalta ryysyisissä vaatteissaan, pitkissä hiuksissaan ja nukkaisessa pipossaan. Kaveri menee R-kioskille. Lauleskelija jatkaa lauluaan. Yhtäkkiä hän huutaa: “En jää koskaan kiinni!” 

Asemalta kaikuvat kuulutukset 

Koen oloni tylsistyneeksi. Oletin, että asemalla tapahtuisi enemmän perjantai-iltana. Koronan vaikutus näkyy selvästi: ihmiset liikkuvat vähemmän. Asemalla kuuluu kuulutuksia, joissa muistutetaan, että maskin käyttö on suositeltavaa julkisissa kulkuneuvoissa, ja lisäksi tulee huolehtia hyvästä käsihygieniasta. 

Kello on 21.42. Tilassa on nyt enemmän ihmisiä. Muutamat heistä ostavat junalippuja automaateista. Järjestyksenvalvoja kävelee ohitseni neonkeltaisessa huomioliivissä. Hänen avaimensa kilisevät askelluksen tahtiin. Tulee kuulutus raiteelle kolme saapuvasta InterCity-junasta. Se on tulossa Helsingistä. 

Ravintolavaunun puolella 

Lähden kohti raidetta yksi. Sieltä pitäisi lähteä juna Helsinkiin muutaman minuutin kuluttua. Kello on 21.56. Laiturilla on nuoripari hyvästelemässä. Heidän tiensä erkanevat toisen noustessa junaan. Paikalle saapuu mies matkalaukkuineen. Hän juoksee junan vierustaa etsien oikeaa vaunua. Junan lähtöön on enää pari minuuttia. Minulle nousee pieni paniikki miehen puolesta. Mietin, eikö hän tajua nousta vain johonkin vaunuun ja etsiä oikeaa paikkaa junan sisällä. 

Juna lähtee ajallaan kello 22.00. Ainoat matkustajat taitavat olla nuorenparin toinen puolisko sekä juuri ja juuri kyytiin ehtinyt mies. Juna ammottaa tyhjyyttään sen poistuessa kaukaisuuteen. 

Viereisellä raiteella on juna. Seison ravintolavaunun kohdalla. Ravintolavaunussa istuu kaksi pariskuntaa. Kassalla seisoo asiakas. Hän ostaa kahvia – olettaisin. Hän saa nimittäin oranssin take-away-mukin.  

Junat ovat lähes tyhjiä ja laitureilla ei ole juurikaan ihmisiä.

Ilmas sen haistaa 

Vanhassa asematunnelissa vastaan tulee taas sama roskisdyykkari. Kello on 22.19. Astun ovista tunnelin toiselle puolelle. Lämmin ilmavirta puhaltaa läpi. Tilassa on makeantunkkainen haju, jossa on jotain tuttua: se on matkustuksen haju. Sama haju on lentokentillä. Kuvittelen olevani ulkomailla. Ajatuskupla poksahtaa, kun laittamani käsidesin haju leijailee nenääni. 

Saapuvia tai lähteviä junia ei ole tiedossa hetkeen. Päätän suunnata kohti R-kioskia. Lauleskelija on vieläkin samassa paikassa. R-kioskilla on tarjous: neljä suklaapatukkaa hintaan 2.50€. Tarjouksen uhrina ostan suklaat.  

Vastaani kävelee kaksi sekavan oloista nuorta miestä. Toisella on kädessään huumeneula, toisella irtotupakkaa. Vasta ensimmäiset näkemäni huumeiden käyttäjät. Lieneekö korona karkottanut muut? Miehistä sen enempää välittämättä haukkaan suklaapatukkaa. Twixt-suklaan keksipohja murenee suuhuni. En kuitenkaan ehdi maistaa muuta, kun makuelämyksen pilaa käsidesin ällöttävä alkoholin lehahdus. 

Reittini reittisi kohtaa 

Raiteelle viisi on saapumassa juna. Laiturilla vastassa on roskisdyykkari. Jo neljäs kerta kun tiemme kohtaavat. Juna saapuu raiteelle. Vr:n työtekijä huutaa jollekin, että ensimmäisessä vaunussa on joku harmaatakkinen. Päättelen työntekijän äänensävystä, että kyseessä on häirikkö.  

Ihmisiä matkalaukkuineen poistuu junasta. Kiinnitän huomiota siihen, että harvalla on kasvomaski. Jään seuraamaan erästä matkustajaa, jolla on mukanaan kontrabasso. Katselen, kun hän kuljettaa soitinta rappusia alas. Onneksi kotelossa on pyörät helpottamassa liikuttamista.  

Roskisdyykkari viihtyy asemalla myöhään.

Aikataulu on viisarin suomaa 

Aulan liikkeet ovat menneet kiinni. Vieressäni istuva, sekavalta vaikuttava mies avaa suunsa. Hän tiedustelee, koska seuraava juna lähtee etelään. Vastaan. Hän pohtii, pitääkö lippu ostaa automaatilta. Sitten hän kysyy käytänkö nuuskaa. En osaa pitää kysymystä erikoisena – olenhan rautatieasemalla perjantai-iltana. Kello on 23.14. Tulee kuulutus: Kolariin menevä juna on saapunut poikkeuksellisesti raiteelle kolme. 

Laiturilla kolme on muutama ihminen. Myös roskisdyykkari on paikalla. Matkustajia nousee junaan. Sähkötupakan makea savu leijuu ilmassa, kun joku kävelee polttaen ohi. Junan ikkunassa ovat isä ja pieni poika. Laituri tyhjenee. Kello on 23.50. Junan pitäisi lähteä. 

Juna lähtee yhdeksän minuuttia myöhässä. Kello on 23.59. Poistuessani laiturille jää vain koirankakkapussi ja roskisdyykkari. 

Teksti ja kuvat: Iida Koivisto

Aiheeseen liittyvää