Tänä vuonna tapahtuma-ala on ollut vaikeuksissa koronapandemian vuoksi. Tapahtumat joudutaan järjestämään eri tavalla kuin ennen ja rajoituksia on noudatettava. Lähdin katsomaan, millaista on korona-aikana käydä jääkiekkopelissä ja miten rajoitukset vaikuttavat ottelukokemukseen. 

Marraskuisessa pimeässä ja sateisessa säässä astelen kohti Hakametsän hallia. Useita ihmisrykelmiä kulkee kanssani alikulkutunnelin läpi kohti päivän urheilutapahtumaa. Ollessani hallin parkkipaikalla kaivan taskustani kasvomaskin ja asetan sen paikoilleen. Näin tekee myös suurin osa muista ihmisistä. Kertakäyttöisiä maskeja jaetaan myös porteilla ja jotkut nappaavat itselleen sellaisen suojakseen.  

Halli on jaettu kahdeksaan lohkoon ja jokaiselle lohkolle on oma sisäänkäynti. Sisäänkäynti omaan lohkoon käy sujuvasti. Henkilökunnalla on maskit, kun he suorittavat turvatarkastuksen ja tarkistavat liput. Käsidesiä on saatavilla heti tämän jälkeen ja sitä näyttää kaikki sateessa kastuneet ihmiset levittävän käsiinsä. Myyntipisteelle jonottaa useita nälkäisiä katsojia jo ennen peliä. Jonottaessa väliä näytetään pitävän edessä olevaan, vaikka kiire alkaa jo olla, koska peli alkaa pian. Tunnelma on odottavainen. 

Omat paikat löytyvät kirkkaan huomionarun vierestä, joka merkkaa oman lohkon rajaa. Sitä ei saa ylittää. Omalle paikalle pääsy ei vaadi muiden ihmisten väistelyä ja varpaille astumista nyt, kun katsomossa on turvavälit ovat penkkirivit tyhjempiä ja kulkeminen helpompaa. 

Ennen ottelua hallissa on melko hiljaista ja pelkään, että ilta tulee olemaan tunnelmaltaan vaisu. Hallin täyttää vain kova musiikki, mutta sitä tuttua yleisön kohinaa ei ole. 

 

Lohkoraja ei estänyt kahta fania vaihtamasta kuulumisia.

 

Kaikki on melkein kuin ennen 

Pelaajien luistellessa jäälle yleisö intoutuu taputtamaan rytmikkäästi ja pelaajaesittelyn aikana monet huutavat kuin viimeistä päivää. Liput liehuvat ja musiikki soi. Puolitäydeksi halliksi meno on ihan kohtuullisen pirteä. Alkuvihellys kajahtaa ja tapahtuu se, mitä lähes aina suomalaisessa yleisössä tapahtuu, kun alkuvihellys soi. Se hiljenee. Luistinten suhina ja mailojen kolina kaikuu läpi hallin. 

Pelin edetessä ihmiset intoutuvat välillä kannustamaan ja halli täyttyy hieman metelistä. ”Taistele Tappara” huutaa yli 3000 päinen yleisö. Riemu repeää, kun Tappara tekee ottelun avausmaalin. Ihmiset ponnistavat ylös tuoleistaan ja kannatuslaulu Life is life soi. Kaikki tuntuu olevan niin kuin ennen. 

Tapparan hitaan kiekon liikuttelun takia, alkaa katsomosta paitamaan turhautuneisuus. ”Nyt se kiekko liikkeelle!” huutaa yläriviltä yksi tuskastunut kannattaja. Samalla hän vetää maskia pois suun edestä, jotta huuto kantautuisi paremmin.  

Summeri soi erätauon merkiksi ja ihmiset ryntäävät pois omilta paikoiltaan. Tässä kohtaa on vaikea pitää turvavälejä ja oviaukolla ihmiset hieman kasaantuvat. Itse käytävän puolella onneksi on tilaa enemmän eikä pakkautumisen tunnetta tule. Ruokailevat katsojat murkinoivat erillään toisistaan ja pysyvät visusti omien seuralaistensa parissa. Maskit vedetään leuan alle hodarin syönnin ja kahvin juonnin ajaksi. Tunnelma on rento.  

Huomio maskissa 

Toisen erän alkaessa kapuan takaisin omalle paikalleni. Maskini alla kutisee vietävästi, mutta yritänolla häiriintymättä siitä. Rappusten kiipeäminen ja kangasmaski aiheuttavat naamallani hikoilua, joka saa aikaan epämieluisan olon.  

Ottelun jatkuessa tasaisissa ja vähämaalisissa merkeissä, huomaan keskittyväni enemmän maskin korjailuun kuin itse asiaan. Joka erän aikana näytöllä näytetään koronaohjeita, joissa muistutetaan esimerkiksi maskeista, turvaväleistä ja käsihygieniasta. Näistä mainitaan myös kuulutuksilla. 

Vierasjoukkue Kalpan tehdessä tasoitusmaalin on hallissa hiljaista. Paitsi pari penkkiriviä edempänä istuva yksinäinen Kalpan kannattaja riehaantuu ja juhlii maalia innokkaan ivallisestii. Tämä tietysti suututtaa ympärillä olevia ja kyseinen Kalpalainen saa niskaansa rajua huutelua. Tasoitusmaalin jälkeen hallissa on vihamielinen tunnelma. Tuomari saa kuulla kunniansa, kun ilmoille kajahtaa perinteikkäät nuija ja puusilmä huudot. Maskit vaimentavat karjahduksia, mutta ne eivät vaimenna tarpeeksi peittääkseen pahimpia ärräpäitä. 

Huoleen ei tunnu olevan syytä 

Ennen ottelua olleet huolenaiheet turvallisuudesta on ottelun aikana hälvenneet. Missään vaiheessa ei tunnu siltä, että ei olisi riittävästi tilaa. Ylipäätään ihmiset noudattavat rajoituksia mallikkaasti. Samaa mieltä asiasta kanssani on järjestyksenvalvoja Erkki Ahonen. 

-Ihmiset noudattavat rajoituksia hyvin. Lohkorajoja ei ylitetä ja maskit pysyvät päässä. Joku tuossa oli, joka ei meinannut haluta pitää maskia, mutta pääsääntöisesti ihmiset noudattavat rajoituksia, Ahonen kertoo. 

Tapparan otteluissa ei toistaiseksi vielä maskipakkoa ollut, mutta Tampereen Ilveksen otteluissa maski täytyy löytyä kasvoilta. 

-Tapparan peleissä me voimme vain pyytää ihmisiä laittamaan maski, mutta Ilveksen peleissä se täytyy olla. Muuten lentää pihalle. Olen kyllä ihmetellyt, miksi pakkoa ei Tapparan peleissä ole, Ahonen toteaa. 

Erätauolla keskustelen muutamien jääkiekon ystävien kanssa ja tiedustelen, huolestuttiko heitä peliin tulo.

-Olen ensimmäistä kertaa täällä vuoteen ja kyllähän nämä rajoitukset hankaloittavat, mutta hyvin on täällä homma hoidettu. Ihmiset eivät pakkaudu missään vaiheessa. Ei huolestuta tulla uudestaankin, kertoo Mikko Auvinen.

Tosifani Pasi Lingren

Ei minua täältä pois saa millään, naurahtaa Pasi Lingren

Mikko Auvinen on tyytyväinen ottelutapahtuman järjestelyihin.

Loppua kohden turvallisuus alkaa unohtua 

Kolmas erä on käynnissä ja yleisö kaipaa ottelulle ratkaisua. Kuuluu raskaita huokauksia ja pettynyttä mutinaa, kun koti joukkue hukkaa useammankin hyvän maalintekopaikan. Mitä pidemmälle ottelu on edennyt, sitä vähemmälle näyttää maskien käyttö jäävänItsellänikin jatkuva maskin alla kytevä kutitus aiheuttaa halun ottaa maski pois. Eikä usean tunnin ajan kasvoillani ollut kangaspala enää ainakaan paremman hajuiseksi omasta hengityksestä muutu.  

Ottelu venyy lopulta jatkoajalle, mutta sitä ehditään pelata vain pari minuuttia, kun Hakametsän halli räjähtää helpotuksesta. Tappara tekee ottelun voittomaalin ja yleisö pääsee kotimatkalle. Poistuessa omasta lohkosta meinaavat turvavälit hieman unohtua ja ihmiset puskeutuvat uloskäynnille tiiviissä kasassa. 

Vaikka tilanne ei olekaan koronaturvallinen on niukan voiton jälkeen tunnelma lämmin. Ulos päästyä lämmin tunnelma kokee kolauksen, kun kylmä vesisade lyö vasten kasvoja. Roskapöntöt täyttyvät sinertävistä kertakäyttömaskeista. Ihmiset poistuvat huput päätä sateelta peittäen kohti pimeää ja märkää marraskuista lauantai-iltaa.

Teksti: Matias Hauhia

Kuvat: Jiri Honkala ja Ida Olkinuora

Aiheeseen liittyvää