Mitä tapahtuu, kun tamperelainen ja kokkolalainen lähtevät valloittamaan keskenään Tampereen Valoviikkoja? Lähdimme ottamaan asiasta selvää.  

Ensisilmäyksellä voisi ajatella ettei tamperelaista ja kokkolalaista yhdistä lähes mikään. Kuinka moni tamperelainen edes tietää missä Kokkola sijaitsee? Huomasimme kuitenkin molemmat pitävämme HBO:n hittisarja EuphoriastaSarjassa nojataan vahvasti valoihin tunnelman luojana ja toivoimme löytävämme samanlaista romantisoitua estetiikkaa Tampereen keskustasta. Sarjan innoittamana lähdimme kohti Tampereen valoviikkoja. Kokkolalainen ihka ensimmäistä kertaa ja tamperelainen varmaan jo yli kymmenettä kertaa.  

Kävelemme kohti Hämeenkatua ja ensimmäisiä valoja. Sinisistä ja keltaisista päidemme yläpuolella riippuvista lampuista tulevat mieleen katkaistut joulukuusen koristenauhat. Tai ehkä sittenkin kirpeät karkkimadot. Joka tapauksessa, ne ovat kiinnittäneet  ensimmäisenä meidän huomiomme. Hämeenkadun karkkimadot luovat jo hieman joulutunnelmaa. Tamperelainen on täysin tottunut valorimpsujen olemassaoloon, eivätkä ne herätä kokkolalaisessakaan sinänsä sen suurempia tunne-elämyksiä.  

Hämeenkadulla riippuvat valot muistuttavat mielestämme koristenauhoja, karkkimatoja ja autopesulan harjoja

 

Karkkimatojen jälkeinen järkytys 

Tiemme vie kohti Tampellassa sijaitsevaa Konsulinsaarta, jossa Tampere.fisivuston mukaan “laiduntaa hevosia”. Olimme keskustelleet ennen valoviikoille lähtöä siitä, siitä, missä kaikkialla haluaisimme käydä. Yhdeksi ylivoimaisimmaksi ennakkosuosikiksi nousivat laiduntavat hevoset eli hevosvalot Konsulinsaaressa.  

Totuus hevosista alkaa valjeta kokkolalaiselle askel askeleelta Konsulinsaarelle päin taivaltaessa.  

Ajattelin jotain idyllistä peltomaisemaa ja oikeita hevosia, mutta petyin karvaasti, toteaa maansa myynyt kokkolalainen nojaten koskea ympäröivään metalliaitaan. 

Kokkolalaiselle hevosvalojen näkeminen on pieni shokki – hän kun ei ollut ennen käynyt Tampereen Valoviikoilla sen enempää kuin Konsulinsaaressakaan. Hän luuli saaressa laiduntavan oikeita hevosia.  

– Eikö missään kohtaa alkanut epäilyttämään, että Tampereen keskustassa ei välttämättä laidunna oikeita hevosia?, kysyy kaupunkilaistunut tamperelainen.. 

– Luulin,, että menemme bussilla laitakaupungille ja että on olemassa erikseen sekä hevoset että hevosvalot, perustelee surullinen kokkolalainen. 

Tamperelaiselle tällainen ajatus ei käynyt mielessäkään. Mutta järkytykseltä ei hänkään säästy, sillä hevosvalot oli siirretty Hämeensillalta Konsulinsaareen sitten viime näkemän. Toisaalta tamperelainen on vasta hiljattain päässyt yli teinivuosiensa angsti-vaiheesta, jolloin ei kuolleen ruumiinsakaan yli olisi käynyt katselemassa jotain turhia valoja. Paikanvaihdoksesta huolimatta, hevosvalot herättävät tamperelaisessa nostalgian tunteita.  

 

Sympaattiset ei-oikeat hevoset Konsulinsaaressa

Hevosvalot heijastuvat kauniisti kosken pinnasta ja luovat levollista tunnelmaa. Ohi kulkee lapsiperheitä, pariskuntia, kaveruksia, lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä. Monet heistä myös pysähtyvät katselemaan valoja. Viereiseltä sillalta joku osoittaa valoja innoissaan. Voisimme molemmat jäädä tuijottelemaan hevosia vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Ja saatoimmekin palata hevosten luo kolmen seuraavien päivien kuluessa vielä kahdesti. Pettymyksistä huolimatta.  

 

Värisilmäämme ravisteleva koski 

Vietettyämme hevosten kanssa huomattavasti enemmän aikaa kuin karkkimato-koristenauha-autopesulaharjojen kanssa, jatkamme matkaamme Palatsinraitin sillalle.  

Koski koko komeudessaan siitä huolimatta, että onko se liila vai violetti

 

– Onpa kaunis liilanvärinen valaistus, ihastelee tamperelainen. 

– Tarkoitat varmaan violetti, onko liila edes sana?, pistää kokkolalainen väliin, samalla kun on yhden polven varassa maassa etsimässä astetta taiteellisempia kuvakulmia. 

– On, toteaa tamperelainen, mutta varmistaa kuitenkin vaivihkaa samalla asian sivistyssanakirjasta puhelimestaan. 

Liilan tai violetin värinen koski on vaikuttavan näköinen pikimustaa iltataivasta vastenSillalla kuuluu kosken pauhaus, ohikulkevien ihmisten kenkien kopina ja puheen sorina. Kokkolalainen pitää näkymää vaikuttavana ja esteettisesti miellyttävänä. Tamperelaisen täytyy myöntää, ettei ollut itsekään koskaan ennen käynyt katsomassa Palatsinraitin sillalta aukeavaa näkymää valoviikkojen aikana. Kokemus oli siis meille molemmille uusi.  

 

 

 

 

Hämmentävä loppuhuipentuma 

Saavumme seuraavaksi Finlaysonin alueelle. Tai ainakin tamperelainen tietää olevansa Finlaysonilla, kokkolalainen on tippunut lopullisesti kärryiltä, eikä jaksa enää edes kyseenalaistaa missä olemme. Ollaksemme täysin rehellisiä, emme ole enää ollenkaan varmoja kuuluvatko tämän alueen valot “virallisesti” valoviikkoihin. Ainakaan niitä ei löydy kuuluisalta Tampere.fi-sivustolta, mutta sentään ne ovat kauniin näköisiä. Finlaysonin sirot pallovalot eivät kuitenkaan vie huomiota pois vanhasta arkkitehtuurista tai Plevnan tunnelmallisista valoista. Ne sulautuvat toimivaksi kokonaisuudeksi.  

Valoviikkojen kierroksemme päättyy Hämeenpuistoon. Olemme jo hieman uupuneita kierreltyämme ympäri Tamperetta useamman tunnin, mikä saattaa vaikuttaa latteaan reaktioomme puistokadun valoista. Tampereen Valoviikot eivät mielestämme yltäneet Euphoria-sarjan tasoon, mutta Kokkolan valoihin verrattuna se oli ilmiömäinen kokemus.  

Finlaysonin valaistus sopii katukuvaan kuin aloitteleva journalisti Kortteliravintola Kivenheittoon.

Väsymyksestämme huolimatta, puistokatu tuntuu valaistuna idylliseltä

 

Faktaa Tampereen valoviikoista: 

  • Tampereen ensimmäiset valoviikot järjestettiin vuonna 1966 
  • Tänä vuonna valoviikot kestävät 23.10 – 14.0 
  • Valot sytytetään joka päivän hämärän laskeutuessa ja sammutetaan arkisin noin klo 23 ja viikonloppuisin noin klo 05 
  • Valoja ja valotaideteoksia löytyy ympäri Tampereen keskustaa sekä Hervannasta  

 

Teksti: Ida Fager & Anniina Norrena

Kuvat: Anniina Norrena

Aiheeseen liittyvää