Kuulostaisiko valokuvauksen opiskelu studio-olosuhteissa kiinnostavalta? Entä maistuisiko pimiössä työskentely? Voionmaan valokuvauslinjalla pääsee oppimaan uutta sekä kehittämään vanhaa osaamistaan monipuolisen opetusohjelman parissa. Opiskelijat pääsevät myös tekemään yhteistyötä koulun muiden linjojen kanssa erilaisten harjoitusten ja töiden myötä, joihin lukeutuu myös lehti, jota juuri nyt luet. Opetuksen lisäksi omaa osaamista pääsee kehittämään yhdessä opiskelutovereiden kanssa, oppien samalla uusia asioita myös heiltä itseltään.

Keikkakuvaajan kosketus uusiin ympäristöihin

Lähes kymmenen vuotta valokuvannut Sara Ukkonen kertoo ennen Voionmaata keskittyneensä kuvaamiseen

Laulaja lavalla

Keikkakuvaaja Sara Ukkonen pyrkii kameran avulla taltioimaan ympäristöään eri perspektiiveistä.

virallisesti noin kolmen vuoden ajan. Keikkakuvaukseen keskittyvä Ukkonen pyrkii tarkastelemaan ympäristöään eri perspektiiveistä.

– Eri perspektiivien kautta voi luoda ihan eri tunnelman kuviin, vaikka ne olisi otettu samasta paikasta samana päivänä, Ukkonen kertoo.

Kameran eri toimintoihin paneutuva opetus on Ukkosen mukaan antanut hänen valokuvaukseensa paljon eväitä. Hän kertoo kameran asetusten tulleen opetuksen myötä tutummiksi ja automaatilla kuvaamisen jääneen työskentelystä kokonaan pois. Valokuvauslinja on tarjonnut Ukkosen kuvaamiselle myös uudenlaisia ympäristöjä.

– Studio- ja pimiötyöskentely ovat koulun kautta tulleita uusia tuttavuuksia, hän kertoo.

Tavoitteena Ukkosella on kuitenkin jatkaa keikkakuvaamisen viitoittamalla tiellä.

– Tulevaisuudessa minun olisi tarkoitus hakea Turun ammattikorkeakouluun opiskelemaan lisää valokuvausta ja haaveena olisi päästä kuvaamaan isompia artisteja, ehkä jopa muuallekin kuin Suomeen, Ukkonen summaa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Ympäristön ehdoista kontrolloituun ympäristöön

Nuoresta saakka pokkarikameran kanssa työskennellyt Juho Sakara kertoo varsinaisesti valokuvanneensa pari vuotta ennen Voionmaalle saapumista. Luonnossa kameran kanssa viihtyvä Sakara tykkää keskittyä valokuvauksessaan muun muassa erilaisten eläinten taltioimiseen.

– Eläimiä kuvatessa tykkään päästä mahdollisimman lähelle kohdetta ja luoda sitä kautta kontaktia katsojan ja kuvauskohteen välille, Sakara kertoo.

– Pidän myös tummista sävyistä, joilla pyrin luomaan kuviin tunnelmaa, hän jatkaa.

Hirvi pimeällä pellolla.

Luontokuvia taltioiva Juho Sakara pitää tummien sävyjen luomasta tunnelmasta.

Ulkoilmassa eläinten ehdoilla kuvaava Sakara kertoo studiokuvaamisen jääneen hänelle opetuksesta parhaiten mieleen. Erityisesti mallien kuvaaminen Voionmaan omassa studiossa on karttanut lisää kokemusta valokuvauksesta, jossa pitää itse vaikuttaa niin valaistukseen kuin kuvattavan mallin ohjaamiseen.

Voionmaan valokuvauslinjalla opiskellessaan Sakara kertoo myös huomanneensa, etteivät hyvät ideat synny välttämättä hetkessä, vaan niitä täytyy välillä jäädä pohtimaan pidemmäksi aikaa.

– Täytyy pohtia uudestaan mitä lähtee toteuttamaan ja miksi, jolloin se idea yleensä napsahtaa, Sakara kuvailee kuvausharjoitusten yhteydessä tekemiään oivalluksia.

Yhtenä tällaisena oivalluksena syntyi kuvausprojekti opiskelutoveri Sara Ukkosen kanssa. Yhdessä he päättivät lähteä tutkimusmatkalle toistensa valokuvauksellisiin maailmoihin.

 

Valokuvaajien saappaiden vaihto

Ukkosen kanssa kehitetyn idean myötä Sakara löysi itsensä keskeltä keikkatapahtumaa. Keikkakuvauksen hän kertoo poikkeavan täysin omasta valokuvauksestaan. Fanien, mölyävien ihmisten sekä välkkyvien valojen keskellä kuvatessa hyvästä keskittymiskyvystä on Sakaran mukaan hyötyä.

– Saralta olen myös kuullut kuinka paljon hänen kuvaamisensa vaatii organisointia. Paikalla tulee olla ennen keikan alkamista, ajallinen kesto ajomatkojen kanssa on otettava huomioon ja niin edelleen, hän kuvailee keikkakuvaajan työtä.

– Itsellä kuvaaminen tapahtuu aika lailla omien ehtojen mukaan ja sekin on sattumanvaraista mitä milloinkin löytyy, jos löytyy, hän jatkaa.

Ukkoselle opiskelutovereiden projekti avasi oven luontokuvaajan maailmaan. Luonnossa Sakaran kanssa liikkuessa hän totesi luontokuvauksen vaativat paljon kärsivällisyyttä.

– Pitää jaksaa odottaa pitkään samassa paikassa ja liikkua hiljaa, mikä voi näin keikkaympäristöön tottuneelta olla alkuun todella hankalaa, Ukkonen kuvailee kokemustaan luontokuvaajan saappaissa.

Ukkonen arvioi, että ulkoilmassa tapahtuva luontokuvaaminen voisi mahdollisesti olla jatkossa oikein hyvää vastapainoa keikkaympäristössä kuvaamiselle.

Voionmaan valokuvauslinjan rikkautena parivaljakko pitää erityisesti opiskelijoiden monipuolisuutta.

– Porukkaa löytyy laidasta laitaan sekä kokemuksen että iän suhteen, Ukkonen kertoo.

Sekä Ukkonen että Sakara ovat samaa mieltä siitä, että valokuvauslinjalle voi ja kannattaa hakea iästä tai omasta kokemuksesta riippumatta.

– Linjalle pääseminen ei katso kokemusta tai ikää ja täällä opiskelu opettaa työskentelemään eri lähtökohdista tulevien opiskelijoiden kanssa, Ukkonen tiivistää.

 

Valokuvaajan ammattitutkintokoulutus

Voionmaan koulutuskeskus järjestää lukuvuoden mittaisen valokuvauslinjan lisäksi valokuvaajan ammattiin valmistavaa koulutusta. Tutkintonimikkeenä valmistuneilla on media-alan ammattitutkinto.

Ammattitutkinto on suunnattu hakijoille, jotka ovat jo suorittaneet Voionmaan valokuvauslinjan tai muun vastaavan koulutuksen. Myös työelämästä vastaavat tiedot ja taidot saaneiden on mahdollista hakea ammattiin valmistavaan koulutukseen.

Ammattitutkintokoulutuksen valinnaisissa opinnoissa opiskelijan on mahdollista suuntautua valokuvauksen tekniikkaan ja digitaaliseen työnkulkuun, henkilökuvien toteuttamiseen, taidevalokuvien toteuttamiseen tai kuvankäsittelyn toteuttamiseen.

Tutkinnon suorittaminen kestää keskimäärin vuodesta kahteen riippuen opiskelijan aiemmasta kokemuksesta ja koulutuksesta.

 

Juttu on julkaistu aiemmin koulutuskeskuksen Väinö-lehdessä 2020.

Teksti: Inka Poikela

Kuvat: Juho Sakara ja Sara Ukkonen

Aiheeseen liittyvää