Kasvatustieteen lukijan tulevaisuuden työnkuva ei rajoitu pelkkään opettajuuteen. Alan opiskelu on samalla myös matka omaan itseensä.

Eloisan ryhmän puheensorinan halkoo hyväntahtoinen nauru heidän jakaantuessaan hetkeksi keskustelemaan tunnin aiheesta toistensa kanssa. Keskinäinen ajatusten vaihto onkin ryhmälle syksyn myötä jo arkipäivää.

Samuel Eskelinen, 21, Nelli Nyyssönen, 22, ja Matilda Mässeli, 22, ovat osa samanhenkistä ja toisiaan kannustavaa linjaa, jossa jokainen uskaltaa olla oma itsensä. Ryhmästä huokuu vakuuttava yhdessä tekeminen ja sen tuoma mahdollisuus kehittää alati omaa ajatteluaan. Puolessa vuodessa kolmikko toteaakin näköpiirinsä laajentuneen.

– Koulutus on yllättynyt positiivisesti, olen saanut opiskelusta irti paljon enemmän kuin etukäteen ajattelin! Mässeli toteaa elokuuta muistellessaan.

– Itselläni ei edes ollut kauheasti odotuksia, päätös lähteä tänne tuli niin äkkiä. On ollut positiivinen yllätys huomata osaavansa tehdä yliopisto-opintoja, Eskelinen mainitsee.

Opiskelu tapahtuu pääsääntöisesti pienryhmissä tai pareittain, mutta myös itsenäisenä opiskeluna ja tehtävien suorituksina. Yliopistolta tulevat tehtävät on tähän mennessä tehty suurin osin paritöinä.

Päiviin kuuluu luentojen lisäksi kurssien palautettavien tehtävien tekoa ja kurssiaineiston läpikäyntiä yhdessä. Ennen yliopistoluentoja pidetään Voionmaalla orientoivat tunnit, joiden ansiosta luennolla pääsee heti sisälle aiheeseen. Kurssimateriaalit käydään kirjoineen yhdessä läpi.

Näkökulmia vierailuista

Vierailuilla on käyty muun muassa Poliisiammattikorkeakoululla tutustumassa koulun tiloihin ja opetusohjelmaan sekä Työväenmuseo Werstaalla perehtymässä museopedagogin töihin.

Kevään vierailuista Nyyssönen ja Eskelinen odottavat eniten steinerkoulua ja Mässeli luvattua hallintopuolen vierailua.

Kasvatustieteen ryhmä vierailulla Poliisiammattikorkeakoululla. Kuva: Antti Jehkonen

Vierailujen ansiosta saadaan monipuolinen kuva kasvatustieteen työelämän kentästä.

– Se ei ole vain sitä, että on luokanopettaja tai varhaiskasvattaja, vaan paljon muutakin, Eskelinen selventää.

– Vierailut ovat tapahtuneet kasvatusalan näkökulmasta. Esimerkiksi museossa voi miettiä mitä siellä voisi itse tehdä ja miten toimia, Nyyssönen kuvailee.

Opiskelijat saavat myös itse toivoa mihin haluaisivat päästä tutustumaan. Opetus painotetaan pitkälti opiskelijoiden tarpeiden mukaan.

Kipinä kasvatustieteeseen

– Koko lukion ajan ajattelin haluavani opiskella kasvatustieteitä, mutta en oikein tiennyt vielä mitä, koska ala on laaja. Sijaisuuksia tehdessäni selveni, etten halua olla luokanopettaja. Minulla on silti suuri kiinnostus ja palo alaan, Mässeli kuvailee.

– Lukion jälkeen minulla ei ollut mitään selkeää alaa tai kiinnostuksen kohdetta, mutta ennen ja jälkeen intin tein erilaisia sijaisuuksia päiväkodista yläasteelle. Niiden pohjalta ajattelin, että tämä voisi olla alani, Eskelinen määrittelee.

Kuten suurin osa ryhmäläisistään, Nyyssönen tiesi hakiessaan haluavansa opettajaksi. Linja opiskelee 25 opintopistettä kasvatustieteen perusopintoja ja 15 opintopistettä aineopintoja. Opinnot hyväksiluetaan mahdollisissa myöhemmissä kasvatustieteen yliopisto-opinnoissa.

– Ryhmän tsemppi motivoi opiskelemaan ja opiskelumenetelmät ovat itselleni sopivia. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja ne tuodaan täällä mielenkiintoisesti esille. Kun pääsee vielä keskustelemaan samanhenkisten ihmisten kanssa, niin mikäs sen parempaa, Nyyssönen toteaa.

Tulevaisuudenkuvia

Tulevaisuudessa jokainen näkee itsensä erilaisissa työtehtävissä.

– Aion lukea yleistä kasvatustiedettä, sillä sen sivuaineita pystyy muokkaamaan laajasti ja työllistymismahdollisuudet ovat monipuoliset. Täällä voi turvallisesti hakea omaa juttuaan ja muuttaa mieltään, Mässeli kertoo.

– Itselläni vaihtoehdot ovat vähän auki. Erityisopettaja kiinnostaa ammattina, mutta myös seksuaalikasvattaja, Nyyssönen miettii.

– Aion luokanopettajaksi, ainakin tällä hetkellä, Eskelinen naurahtaa viitaten siihen, kuinka monen mieli on jo vaihtunut alalta toiselle.

Moni linjalta on lähdössä opiskelemaan eri suuntiin, ja toisten kanssa keskustelemalla avartuu jatkuvasti uusia näkökulmia alaa kohtaan.

–  Pystymme jakamaan työkokemuksiamme niillekin, joille sitä ei ole vielä kertynyt. Näkökenttä laajenee, kun luomme toinen toisillemme valintamahdollisuuksia, Mässeli luonnehtii.

 

Juttu on julkaistu aiemmin koulutuskeskuksen Väinö-lehdessä 2020.

Teksti: Laura Naskali

Kuvat: Tiia Hakkarainen, Antti Jehkonen

Aiheeseen liittyvää