Harjoittelu on varmasti monelle yksi opiskelun kohokohdista, mutta kun sitä lähdetään tekemään etänä toimituksessa sekä maustamaan koronahaasteilla, saadaan todella mielenkiintoinen harjoittelujakso videopalavereiden, puhelinhaastatteluiden, ammattitoimittajien ja vilisevän uutisvirran keskellä.

Voionmaan koulutuskeskuksen journalistilinjan opetussuunnitelmaan kuuluu vapaaehtoinen kuuden viikon harjoittelu kunkin haluamassa toimituksessa. Korona sotki monen opiskelijan suunnitelmat harjoitteluun pääsystä, mutta me, Leena Huuhka ja Tuulamaria Lempiälä, olimme onnekkaita ja pääsimme Lännen Mediaan tekemään toimitusharjoittelujaksoa. Lännen Media tekee valtakunnallista, journalistista sisältöä usealle maakuntamedialle ympäri Suomea.

Lännen Median päätoimittaja Matti Posio oli jo aiemmin huomannut, ettei virtuaalinen toimintatapa ollut toimitukselle mikään hidaste. Olivathan he ympäri Suomen mediataloja sijaitsevana toimituksena tottuneet yhteydenpitoon videopalaverien ja chatin välityksellä myös normaaleina aikoina. 

Koska etätyöt tuntuivat säästävän työaikaa, Posio päätti ottaa yhden jo sovitun sijaan kaksi harjoittelijaa. Posion mielestä harjoittelijoiden perehdyttämiseen panostaminen kannattaa, sillä se antaa aina myös hänelle itselleen ja hänen medialleen paljon.

Odotusten kautta tekemiseen

Odotukset harjoittelusta olivat korkealla alusta alkaen. Näkisimme, mitä toimittajan työ olisi käytännössä ja kuinka se sujuisi etänä. Ainakin harjoittelu vastaisi yhteen suureen kysymykseen. Se joko vahvistaisi innostusta journalismia kohtaan tai veisi johonkin toiseen suuntaan. Kuitenkin kaikki, mitä tulisimme saamaan harjoitteluista, olisi äärimmäisen tärkeää omaa tulevaisuutta ajatellen. 

Ensimmäinen aamupalaveri sujui pääosin kuunteluoppilaina. Käytettävä kieli kuulosti kyllä suomelta, mutta termit olivat vieraita. Mikä menee minnekin, missä kulmassa, millä kärjellä ja missä tilassa? Suurin osa palaverissa käsiteltävistä puheenaiheista oli tuttuja, uutisissa viliseviä aiheita, mutta kaikkea emme silti ymmärtäneet.

Pienten esittelykierrosten jälkeen saimme jo kertoa omista vahvuuksistamme ja aiheista, joista voisimme kirjoittaa. Kävi siis nopeasti selville, että harjoittelussa emme suinkaan makoilisi sohvalla, vaikka sohvalta käsin pääosin juttuja tekisimme. Kirjoitustehtäviä ja omia juttuja aloimme työstää ensimmäisestä päivästä lähtien ja kielikin muuttui viikkojen myötä tutummaksi.

Parin harjoitteluviikon jälkeen huomasimme, että olimme saaneet toimituksen toimintatavoista otteen. Alussa heprealta kuulostanut jargon oli sulautunut osaksi omaakin puhetta. Meidät otettiin sulavasti osaksi tiimiä, mikä lämmitti tietysti mieltä. 

Mukavia poikkeuksia kotiharkkapäiviin

Toimituksen puhelinkopit toivat vaihtelua kotipuheluihin.

Meille normaalia oli työskennellä kotoa käsin, mutta teimme myös poikkeuksia päiviin ja pääsimme harjoittelun aikana työskentelemään Lännen Median omissa tiloissa. Tampereen toimituksessa ei meidän lisäksi ollut kuin muutama työntekijä. Pidimme turvavälit kunnossa ja käsidesi oli melkein yhtä kovassa käytössä kuin näppäimistöt. Ehkä olimme jo niin tottuneita videopalavereihin ja chatin käyttöön, että normaali, kasvotusten käytävä kommunikointi työpisteeltä toiselle tuntui toisinaan jopa melko vieraalle. 

Meillä oli myös toisinaan mahdollisuus osallistua medialle tarkoitettuihin webinaareihin ja tiedotustilaisuuksiin. Tämänkaltaiset mahdollisuudet ja toimituksen työtapojen seuraaminen antoivat tunteen uutisvirran toisella puolella olosta. 

Palautteiden ja ohjeiden läpikäyminen onnistui virtuaalisesti yllättävän hyvin. Välillä chatin välityksellä käyty kommunikaatio vaati tarkkuutta. Onneksi asioita pystyi tarvittaessa tarkentamaan esimerkiksi videopuhelun avulla. Joskus tuntui kuin olisi tavannut kollegansa kasvotusten, vaikka olisi nähnyt heidät vain ruudun välityksellä.

Toisinaan harjoittelun edetessä päätoimittaja Posio haastoi ja aktivoi meitä myös pienillä preppaustehtävillä, aivoriihihetkillä sekä Reutersin uutisilla, jotka käänsimme ja editoimme suomen kieleen sopiviksi. Nämä olivat hyviä harjoituksia aktivoimaan ja kehittämään meitä kirjoittajina.

Monipuolisuutta ja lukijan huomioimista

Harjoittelun aikana saimme kirjoittaa hyvin monipuolisesti erilaisia juttutyyppejä uutisista reportaaseihin ja kolumneihin. Feature-puolen jutut olivat pitkäaikaisempia projekteja, yleensä matkailuun, terveyteen ja liikenteeseen liittyviä, kun taas uutiset nopeatempoisia, juuri siinä hetkessä tehtäviä juttuja. Saattoipa jutun tekeminen sisältää jopa osallistumisen crossfit-etätreeniin.

Usein tekeillä oli kaksi tai kolmekin juttua samaan aikaan. Joskus saattoi tuntua, ettei kirjoitus lähtenyt millään edistymään, eikä haastateltavia ihmisiä löytynyt. Ja hetkeä myöhemmin kaikki palikat loksahtivat paikoilleen ja juttu oli taittoa tai digijulkaisua vailla valmis.

Juttutyypistä huolimatta oli tärkeää oppia tulkitsemaan kirjoittamisen yhteydessä omaa tekstiä siten, että se aukeaisi lukijalle oikein ja tarkoituksenmukaisesti. Samoin oli tärkeää huomioida, että teimme juttuja laaja-alaisesti ympäri Suomea oleville lehdille, sekä printtimedian että netin tarpeisiin. 

Kotona työpisteen paikka löytyi välillä myös sohvalta.

Toimituksessa niin päätoimittaja, uutispäälliköt kuin taittajakin muokkasivat tarpeen mukaan tekstejä. Omaa tekstiä ei voinut pitää liian pyhänä. Palautteen vastaanottaminen ja itsensä kehittäminen oli osa tiivistä harjoitteluprosessia. Palaute oli osattava suunnata voimavaraksi. Sukeltaminen syvälle toimitustyöhön vaati myös sen sietämistä, ettei heti voi osata kaikkea.Jutut synnyttivät yleensä lisäjuttuja ja vaikka aluksi oli vaikea hahmottaa, miten juttu päätyy lehteen saakka, tähänkin ajan myötä löytyi selkeä kaava. Jokainen tiesi, mitä pääjutulla, premiumilla, nopealla, tornilla, kainalolla tai kommentilla tarkoitettiin ja kuinka pitkä kyseisen jutun piti olla. 

Korona hallitsi paljon aiheita ja haastoi ammattilaisetkin välillä miettimään asioita täysin uusien näkökulmien kautta. Mutta huomasimme myös, että toimittajat ovat perehtyneitä omiin aihepiireihinsä ja siten pystyivät hyvin nopeastikin reagoimaan ajankohtaisiin asioihin.

Tiimityö ratkaisee

Meidän molempien harjoittelijoiden mieleenpainuvimpia hetkiä olivat omien juttujen näkeminen painettuna postiluukusta sujahtavassa sanomalehdessä. Myös lukijoilta saatu positiivinen palaute tuntui todella hyvältä.

Huomasimme, että Voionmaan lukuvuoden aikana läpikäydyistä opeista oli todella paljon hyötyä harjoittelussa. Saimme myös toisistamme tukea silloin, kun sitä tarvitsimme otsikoiden tai rajauksen tai muuten vaan aiheen pallottelun kanssa. Toimittajan työ on välillä yksinäistä puurtamista, mutta jotta juttu tulee lukijoille asti, silloin koko tiimin merkitys kasvaa. Teitpä työtä etänä tai toimituksen tiloissa.

Videolta pääset kurkistamaan, kuinka harjoittelu käytännössä sujui.

 

Teksti: Leena Huuhka ja Tuulamaria Lempiälä

Kuvat: Leena Huuhka ja Matti Posio