Taas se tulee. Sekä aikuisten että lasten suosikkijuhla ja monien perheiden vuoden kohokohta saapuu nopeammin kuin kukaan osaa odottaakaan. Itse asiassa tv-mainoksista vastaavien ihmisten mielestä se saapuu ilmeisesti vuosi vuodelta aina hieman aiemmin.

Kyseessä on tietysti joulu. Siinä on vain jotain niin taianomaista, kuinka vanhemmat ryntäävät ruuhkaisiin ostoskeskuksiin tuhlaamaan veronpalautuksensa kalliisiin lahjoihin vain päästäkseen valehtelemaan lapsille, että joku outo parrakas äijä tuo ne heille.

Joulu ei jätä ketään kylmäksi. Paitsi ehkä kodittomat ja ihmiset jotka lämmittävät kotejaan sähköpattereilla, mikä on muuten käsittämättömän kallista touhua. No, onneksi ilmastonmuutos on pitänyt viime vuosina valkean joulun vain ärsyttävän laulun nimenä.

Joululauluista puheen ollen, jopa sadistiset kauppakeskusten soittolistojen laatijat saavat tyydytystä kieroutuneisiin fantasioihinsa voidessaan kiduttaa viattomia kansalaisia soittamalla ne samat ärsyttävät joulurenkutukset vuodesta toiseen jatkuvalla loopilla.

Kyseessä on siis selvästi juhla, joka huomioi kaikki. Terveysintoilijoillakin on jouluisin vihdoin lupa luistaa omista periaatteistaan ja hankkia jouluherkuilla takaisin kaikki ne kilot, jotka onnistuivat kuluvana vuonna kuntosalilla karistamaan.

Toisaalta itseni kaltaiset saamattomat vetelykset saavat joulun myötä kerran vuodessa tekosyyn olla noudattamatta terveellisiä elintapoja. Kaikki muutkin saavat ahmia, niin miksipä en minäkin?

Sama asenne tulee usein ilmi myös lahjoja hankkiessa. Eikö ole hienoa, kuinka voidaan aina unohtaa joululle ominaiset läheisyys, välittäminen ja yhdessäolo ja korvata ne paljon helpommin omaksuttavilla arvoilla, kuten vaikkapa materialismi? Onhan lapsille hankittava uusimmat pelikoneet, puhelimet, sun muut turhanpäiväiset härpäkkeet kun kaikilla muillakin on.

Ylipäätään on hienoa, että joulusta on tehty niin ihanan muovinen ja kaupallinen juhla, jonka viettäminen ei vaadi mitään muuta kuin valtavan määrän rahaa ja teräksiset hermot stressin ja kiireen keskellä.

Teksti: Mr. Javelin

Aiheeseen liittyvää