Meillä Voitsilla vaikuttaa henkilöitä monelta vuosikymmeneltä. Vanhimmat ovat 1950-luvulta ja nuorimmilla on sotussa A-kirjain, eli he ovat 2000-luvulla syntyneitä. Meillä on monen sukupolven edustajia samoissa tiloissa ja samoilla tavoitteilla eli oppimassa uutta. Me olemme eri rooleissa – toiset opettavat, toiset oppivat. Tosin vanha viisaus on, että opettaja oppii eniten, joten kaikki oppivat.

Olen koulutukseltani historioitsija. Olen pohtinut sukupolvet kuuteen luokaan. Sodan sukupolvi on vuosikertymältään laajin, koska siihen kuulu sisällis-, talvi-, jatko- ja Lapin sodan vahvassa vaikutuspiirissä olevia henkilöitä. Työn sukupolvi tulee toisena. He ovat pääosin 30- ja 40-luvulla syntyneitä. Kasvun sukupolven ydin on suurten ikäluokkien ja 50-luvun lasten ryhmittymä. Hyvinvoinnin sukupolveen kuulun itse 60-luvulla syntyneenä. Tekniikan sukupolven ihmiset syntyivät 80-luvun taitteessa ja digitalisaation sukupolven ihmiset 2000-luvun leikkauksessa.

Me jatkamme eri ikäpolvien tapoja tahtomattamme tai tietoisesti sekä muutamme ja unohdamme asioita. Yhteistä eri sukupolville on se, että aika ja sen hetken tapahtumat sekä tekniikka polttomerkitsevät sukupolvensa edustajat tulevaisuuteen. Sukupolvet joutuvat myös muutokseen elämässään. Ydinase muutti työn ja sodan sukupolvien maailmankuvaa ja internet muokkasi meidän kasvun ja hyvinvoinnin ihmisiä. Korona taas määritti tekniikan ja digitalisaation edustajille vapaan ja mahdollisen maailman rajat.

Mutta yhteistä on elämä. Esimerkiksi sanojen merkityksessä on hauska verrata sukupolvia toisiinsa. Käytämme vielä sanaa budjettiriihi, vaikka riihi sana selventää asioita eniten sodan sukupolvelle. Toisaalta geopolitiikka-sanaa käytämme vähemmän, vaikka Venäjä on vieressä vieläkin. Monet tavat sitovat sukupolvia toisiinsa, esimerkiksi juhlapäivät – joulu, vappu ja juhannus – yhdistävät meitä nykyisessä ja historiallisessa hetkessä, vaikka kekriä vietetään eri nimellä nykyään.

Ikäeroista huolimatta me Voitsilla syömme pitsaa ja juomme kahvia. Eroja löytyy tietokoneen käytössä ja lukemisessa, kirjaa näkee enää harvoin. Sukanneulojia on joka ikäluokassa. Toki korona luo meille yhtenäiskulttuuria, jossa yksilöllisiin harrastuksiin on vähemmän mahdollisuuksia.

Yhteistä on matka jonnekin. Jotkut lopettavat työuraansa ja toiset aloittavat elämänuraansa. Erovaisuudet ovat hienovaraisia, 60-vuotiaat haluavat tehdä vielä jotain näkyvää ja 20-vuotiaat vihdoin jotain merkittävää. Halu luoda on kuitenkin molempien ikäryhmien sisäinen voima.

Yhdessä asiassa yhteinen on erilaista. Aika on armoton käsite. Me emme palaa nuoruuteen, mutta me kaikki vanhenemme. Me jätämme elämänvaiheen, joka on yhteistä monille sukupolville ja te nuoremmat olette tulossa siihen. Olette astumassa velkakeskiluokkaan. Tervetuloa elämään, jossa pankin rahoilla ollaan hieman parempaa yhteiskuntaluokkaa, matkustellaan ja omistetaan. Tätä kestää monta vuosikymmentä, kannattaa lukea ja olla terve sekä opiskella sitkeyttä. Velka on liima, joka sitoo ihmiset toisiinsa ja yhteiskuntaan – onnellisia ovat ne, jotka ovat tästä vapaita. Kannattaa muistaa vanha neuvo – velka on veli ottaessa, veljenpoika maksaessa.

Tiedätte vuoren, minne kiipeätte. Pään sisältö ratkaisee sen, miten vaivattomasti tuo polku taittuu. Täällä kehitätte päätänne, jotta polku olisi miellyttävä. Ei ole sellaista haastetta tai ongelmaa, jota ei jälkeenpäin ilolla muistelisi, jos sen osasi oikein ratkaista.

 

koulutuspäällikkö Antti Jehkonen

Kuva: Mari Mäkelä

Aiheeseen liittyvää