Listani on pitkä. On erilaisia tanssiharrastuksia, ratsastusta, kuntonyrkkeilyä, pilatesta, kuntosalia, pyöräilyä, laskettelua, rullaluistelua, ilmajoogaa, lenkkeilyä, uimista, hiihtämistä ja vaikka mitä muuta. Kaikkea kuitenkin yhdistää se, että mistään ei ole tullut minulle koskaan säännöllistä, pysyvää ja läpi elämän kestävää harrastusta.

Paljon olen elämässäni kokeillut erilaisia liikuntalajeja sekä liikuntamuotoja ihan silkasta mielenkiinnosta. Osa liikuntaharrastuksista on voinut jatkua toki useamman vuoden mutta sitten se on syystä tai toisesta jäänyt, eikä sen pariin ole tullut palattua.

Miksi on niin vaikeaa saada säännöllinen liikunta kuulumaan osaksi omaa elämää?

On monia, joilla liikunta on osa jokapäiväistä elämää tai ainakin liikunnan harrastus on säännöllistä heillä. Sitten on meitä, jotka tiedämme, miksi liikunta olisi hyödyllistä ja miksi sitä kannattaisi harrastaa. Mutta silti sen saaminen osaksi elämää on jostain syystä hyvin vaikeaa.

On myös helppo keksiä paljon tekosyitä, joilla oikeuttaa oman liikkumattomuutensa tai sen, ettei harrasta säännöllisesti jotain liikuntalajia. Milloin on liian väsynyt töistä, opiskelusta tai kodin arjen pyörittämisestä. Milloin on suunnitellut jotain muuta ohjelmaa itselleen, sää on huono tai sohva tuntuu kutsuvammalta. Yhtenä isona esteenä voi olla myös se, että vertailee itseään muihin ja iskee pelko aloittaa oma liikkuminen.

Tästä usein seuraa, että oma liikkumattomuus harmittaa. Tai ainakin minua harmittaa, sillä vaikka en liikuntaa säännöllisesti harrasta, tiedän kyllä hyvin, mitä se minulle antaisi. Se antaisi paremmat yöunet, paremman kunnon, jaksamista päiviin, elämään rytmiä ja saattaisi estää monia terveydellisiä ongelmia, jotka vaanivat nurkan takana.

Niin, miksi on vaikea saada itsensä liikkeelle uudestaan?

Miksi sitä loukkaantuu, ehkä jopa suuttuu, kun joku huomauttaa kuinka hyvä olisi harrastaa liikkumista jossain muodossa?

Ehkä suurin syy on se, että ehdimme tottua liikkumattomuuteen ja kun siihen tottuu, on vaikea saada itsensä enää uudelleen liikkeelle. Tykästymme siihen mukavuuden tunteeseen olla tekemättä mitään raskasta. Ja jos joku huomauttaa asiasta meille, koemme heidän loukanneen omaa henkilökohtaista ja ehkä jopa hyvinkin arkaa aluettamme.

Kyllähän me tiedämme asiat teorian tasolla. Ja kyllä meistä varmasti jokainen on tehnyt monia suunnitelmia siitä, miten alkaa liikkumaan säännöllisesti, aloittaa uuden liikuntaharrastuksen ja terveellisen ruokavalion tukemaan tätä kaikkea. Ja silti huomaa palaavansa pisteeseen, jossa jälleen kysyy itseltään: miksi on niin vaikea aloittaa? Vaikka jokaisen liikuntakerran jälkeen tunne on mitä mahtavin, kun on tehnyt jotain ja huomaa, miten jaksaa paljon paremmin arjessaan.

Olen ehkä hukannut sen oman sisäisen liikkujani johonkin tai sitten se on lähtenyt ihan liian pitkälle lomalle ottamaan rennosti. Siellä se istuu uima-altaan reunalla, siemailee virvokkeita ja nauttii hyvästä ruuasta. Iltaisin se pohtii, pitäisikö alkaa liikkumaan mutta toteaa: ei vielä huomenna, ehkä sitten ylihuomenna.

Tule takaisin sieltä, tarvitsen sinua elämääni. En halua enää istua vain sohvalla.

Teksti: Jenni Mäntykoski

Kuva: Mari Mäkelä

Aiheeseen liittyvää