Kannabiksen laillistamisesta ja dekriminalisoinnista on kohistu maailmassa jo vuosikymmenten ajan. Päihde- ja huumausainekeskustelu on kuitenkin ollut aihe, johon liittyy valtavasti harhoja ja ennakkokäsityksiä. Keskustelua käydään lähes poikkeuksetta pelkojen ja luulojen kautta, mutta se täytyisi tehdä nimenomaan tutkimuspohjaisten faktojen kautta.
Kun Vihreistä tuli hetkittäin ensimmäinen eduskuntapuolue, joka kannattaa kannabiksen laillistamista ja sääntelyä, ihmisten reaktiot olivat lähinnä huvittavia. Tuomitsemista ihmisiltä, jotka eivät edes tiedä minkälainen päihde kannabis on. Ihmisiltä, jotka eivät tiedä kyseisestä aiheesta mitään muuta kuin, että yläasteella sen kerrottiin olevan pahasta.
Suomessa huumausaineiden käyttö on ollut rangaistavaa viisikymmentä vuotta, ja mikä huvittavinta: eduskunnassa kannan ratkaisi arvanheitto. Luit oikein — arvanheitto. Ongelmallisinta on, että nykyinen päihdepolitiikka syrjäyttää eikä auta päihderiippuvaista. Mielestäni on aivan absurdia, että asian kieltämisellä luullaan pääsevän asiasta eroon. Lakaistaan ongelmat maton alle ja esitetään kaiken olevan hyvin, vaikka samaan aikaan ihmiset kamppailevat elämästä ja kuolemasta. Kuinka paljon helpompaa kaikki olisi, jos vain voisit ilman minkäänlaista pelkoa ilmoittaa olevasi huumeriippuvainen?
Nykyisellä systeemillä käyttörikoksesta kirjataan merkintä poliisin rekisteriin, jossa se säilytetään tapauksesta riippuen 5–10 vuotta, ja pahimmillaan se voi estää kouluun tai töihin pääsemisen. On täysin totta, että kannabis ei ole ongelmaton päihde, mutta rangaistus ei toimi kansanterveysajattelussa. Riippuvuus, myös huumeriippuvuus, on sairaus, jolta ihmisillä on tapana sulkea silmänsä.
Suomessa keskustelua tuntuu varjostavan harhaluulot ja perustelematon kielteisyys. Yksi yleinen esimerkki ennakkoluuloista kumpuavasta ajattelusta on se, että kannabis olisi portti kovempiin huumeisiin ja vakaviin ongelmiin. Se on väärin. Yleisimmät ensimmäiset päihdekokeilut ovat alkoholi ja tupakka eikä itse porttiteoriaa ole pystytty tieteellisesti todistamaan.
Kielteinen ajattelu ulottuu jopa politiikkaan. Kokoomuksen kansanedustaja ja ex-sisäministeri Paula Risikko kommentoi kannabiksen laillistamista vuonna 2019 seuraavin sanankääntein: “Olen sitä mieltä, että mikä on laitonta, on laitonta.” Mitäköhän mieltä Risikko olisi ollut siitä, että naisten äänioikeutta tai mahdollisuutta asettua ehdolle eduskuntaan ei olisi ikinä laillistettu, koska “mikä on laitonta, on laitonta”? Kuvitelkaa, että näinkin vaikutusvaltaiset ihmiset perustelevat mielipiteensä tällä tavoin — uskomatonta.
Elämme yhteiskunnassa, jossa ihmisten mielipiteet kannabiksesta on tunkkaisia eivätkä perustu tutkimuksiin. Samat ihmiset, jotka tuomitsevat huumeet ja sulkevat silmänsä rangaistavuuden ongelmilta ajattelevat, että alkoholi on täysin okei sekä kaksi keskiketterää illassa pitää mielen virkeänä. Päätöksiä tehtäessä pitäisi kuitenkin muistaa tukeutua tutkimustietoon eikä antaa arkiajattelun ja ennakkoluulojen määrätä.
Kannabiksen dekriminalisointi on vain ajan kysymys ja te vanhanaikaiset ette mahda sille mitään.
Valtteri Kolari
