Kävelen kadulla. Vastaan tulee vanha köyhä mies. Vähän kauempana nuori tyttö istuu puistonpenkillä tuudittaen lastenvaunuja. Voi tuota elämän kolhimaa teiniäitiä. Hänen ohitseen tallustaa kulahtaneen harmaisiin pukeutunut jo eläkepäiviä hipova mies. Hän on varmasti itsekin kyllästynyt omaan tylsyyteensä. 

Joku rykäisee takanani ja havahdun. Ehkä vanha mies on vain tottunut käyttämään kaiken materiaalisen loppuun asti. Nuori tyttö saattaakin olla auttamassa tuttavaansa viemällä tämän lapsen ulos ja tylsyyttä huokuva mies on oikeasti voinut tutkia eri eläinlajeja ympäri maailmaa.

Vaikka äskeinen tilanne onkin kuvitelmaa, voin silti vannoa, että teemme jatkuvasti huomaamattaamme vastaavanlaisia päätelmiä tuntemattomista ihmisistä. Jos kysyn, oletko edes kerran elämässäsi tehnyt negatiivisen ennakkokuvan tai tuominnut jonkun ulkonäön tai ulkoisen olemuksen perusteella, joudut nostamaan kätesi ylös. Jos et, olet valehtelija.

Aloittaessamme uudessa työpaikassa tai koulussa, joudumme uuteen tilanteeseen ja kohtaamme uusia ihmisiä. Kun aikaa kuluu, huomaamme tehneemme aivan perättömiä ennakkokäsityksiä toisista. Se on äärimmäisen luontaista ja inhimillistä. Ihmisen tarve etsiä mahdollisia uhkia voi hyvinkin olla terveinen alkukantaisilta ajoilta.

Ollessani vaihto-oppilaana Brasiliassa, kävin kovan koulun vieraiden ihmisten tuomitsemisesta –  olihan jokaikinen siellä tapaamani ihminen minulle vieras. Moni tärkeä ystävyyssuhde olisi jäänyt solmimatta, jos olisin sortunut ensivaikutelman vangiksi. Opin arvostamaan erilaisuutta aivan uudella tavalla: tohelo, ujo ja naistennaurattaja olivat kaikki ainutlaatuisia ja ihania ystäviä omalla tavallaan. 

Teemme myös naurettavia stereotypioita eri kulttuuritaustoista tulevista henkilöistä. Moni Brasiliassa hämmentyi, kun osasinkin tanssia. Minä puolestani koin pettymyksen, kun kaikki brasilialaiset eivät osanneet tanssia sambaa. Odotuksiani vasten brasilialaisten joukossa oli hiljaisia ihmisiä, eikä kaikilla naisilla ollutkaan valtavaa peppua. 

Ehkä meillä on luontainen taipumus suojella itseämme kaikelta tuntemattomalta ja pelottavalta – kuten toiselta ihmiseltä. Valitettavasti niin tehdessämme menetämme paljon. Jos alamme tiedostamaan, miten hätäisesti luomme ennakkoluuloja toisista ja muutamme tätä toimintatapaa, voimme saada toisiltamme jotain sellaista, mitä emme voineet koskaan kuvitellakaan. 

Kukaan ei oleta, ettet enää koskaan tuomitsisi vastaantulijaa tai uutta opiskelutoveriasi, mutta ainakin voit kehittyä siinä vähän kerrallaan. Kun seuraavan kerran huomaat luokittelevasi toista ihmistä, pysäytä aikeesi ja anna hänelle tilaa näyttää millainen hän oikeasti on. Hän ei ole gootti, pinnallinen muodin suurkuluttaja tai juoppo. Hän on ihminen.

Teksti: Emmi Hiltunen

Kuva: Mari Mäkelä

Aiheeseen liittyvää