Kelet erottui joukosta Helsingin dokumenttielokuvafestivaaleilla jo ennen varsinaista festivaaliviikkoa ja oli myös festivaalien katsotuin elokuva.

Ennen festivaaliviikkoa törmäsin upeaan, oranssitaustaiseen kuvaan naisesta, joka katsoi kameraan intensiivisesti meikki ja korut säkenöiden. Kuva oli kuin Voguen kannesta, vaikka kyseessä oli promokuva suomalaisesta dokumenttielokuvasta.

Kyllä, suomalaisesta. Kaikessa glamourissaan.

Kylmät väreet olivat merkki siitä, että elokuva olisi näkemisen arvoinen ja sitä se olikin. 

Painavien teemojen dokkari

Susani Mahaduran ohjaamassa Kelet-dokumenttielokuvassa seurataan mallin urasta haaveilevan, mustan suomalaisen transnaisen Keletin elämää. Päähenkilö muutti takaisin Suomeen perheensä luota Manchesterista, sillä perhe ei hyväksynyt hänen transsukupuolisuuttaan. Suomessa hän rakensi ympärilleen henkisen perheen ja jatkoi unelmiensa tavoittelua ystävät tukenaan.

Elokuva on paitsi kasvutarina, mutta myös tarina yhteenkuuluvuuden tunteen ja yhteisön tärkeydestä. Se on osoitus siitä, että yhteisö ottaa kopin, kun elämä heittelee eteen ylämäkiä ja kraattereita.

– Kun tutustuin Suomen ballroom-kulttuuriin, ajattelin että olen löytänyt kotini vaikka olin Suomessa. Se oli porukka johon kuuluin, Kelet kertoi elokuvanäytöksen jälkeisessä kysymystuokiossa.

Yhteisöteeman kannattelu ei kuitenkaan jää ainoaksi asiaksi, josta Kelet tullaan muistamaan. Elokuva asettuu osaksi keskustelua niin Suomen epäinhimillisestä translaista kuin myös rasismista ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista.

 

 

Kelet on historiallinen keskustelunavaaja

Kelet-elokuva tekee historiaa nostamalla keskiöön “vähemmistön vähemmistön” edustajan, mustan transnaisen. Keskustelunavaajan paineet saattavat olla kovat, mutta Mahaduran avaus on onnistunut. Timantit todella syntyvät paineessa.

Elokuva sai kiitosta festivaalikävijöiltä ja lisäksi se on noteerattu ulkomaisissa medioissa sekä yhteisön sisällä. Helsingin dokumenttielokuvafestivaaleilta elokuva voitti Katsojien suosikki -äänestyksen.

Mahaduran tapa kuvata vähemmistöä todella on kiitoksen arvoinen. Elokuva ei sorru stereotypioihin, sääli tai välttele. Sen sijaan se menee lähelle kunnioittaen ja arvostaen, elämää juhlistaen. Vähemmistö esitetään arkisessa ympäristössä ilman ylimääräistä rummuttelua tai kummastelua ja se tekee elokuvasta entistä vaikuttavamman.

– Musta tuntuu, että tää elokuva on niin hyvä kun se on, koska Susani antoi meidän olla omia itsejämme ja kertoa meidän tarina kuten me halutaan, että se kerrotaan, Kelet kertoi elokuvan jälkeen pidetyssä kyselytuokiossa.

Kiillottelemaan Mahadura ei kuitenkaan lähde. Päähenkilö kertoo esimerkiksi Helsingissä olevan alueilta, joille menemistä hän välttää oman turvallisuutensa vuoksi. Sanat laittavat miettimään ja se kertoo elokuvan yhteiskunnallisesta arvosta.

 

 

Rohkea, kaunis ja älykäs

“Kelet on rohkea, Kelet on kaunis, Kelet on älykäs.”

Näin Keletin ystävä Lydia kuvailee Keletiä kohtauksessa, jossa kaksikko valmistautuu esitykseen. 

Nämä kolme adjektiivia kuvaavat koko elokuvaa.

Kelet on rohkea, koska se ottaa kantaa ja paljastaa yhteiskunnan aukot tasa-arvossa. Kelet on kaunis, koska se on visuaaliselta ilmeeltään selkeä, mutta päähenkilön näköinen. Kelet on älykäs, sillä se ei ole vain elokuva. Se on kauan kaivattu keskustelun avaaja ja ilmiö, jonka arvo etenkin suomalaisessa yhteiskunnassa on mittaamaton.

 

  • Kelet on nähtävillä Tampereella 19.3.2020 Arthouse Cinema Niagarassa. Esityksen jälkeen pidetään keskustelu, jossa mukana keskustelemassa ovat elokuvan päähenkilöt Kelet ja Lola, ohjaaja Susani Mahadura sekä ihmisoikeusasiantuntija Otava Piha.
  • Liput 10 euroa elokuvateatterin lipunmyynnistä.
  • Dokumentti on katsottavissa myös Yle Areenassa.
Teksti: Fanny Söderström

Kuvat: Kelet film

Voitsiraati arvostelee huomionarvoisia teoksia musiikin, elokuvien ja kirjallisuuden maailmasta.

Aiheeseen liittyvää