Stressi on kaikille tuttu tunne, ja monille videopelit ovat pakokeino arjen hektisyydestä.
Jokainen opiskelija on varmasti kokenut painetta joko työstä, opiskelusta, ihmissuhdeasioista tai kenties jopa taloudellisista asioista. Keinoja paineen ja stressin lievittämiseen on yhtä monta kuin stressiä aiheuttavia tekijöitä. Jotkut urheilevat, toiset hukuttavat huolensa alkoholiin, kun taas osa ihmisistä käyttää syömistä keinona stressinsä käsittelyyn.
Viimeisten vuosikymmenten aikana videopelit ja pelaaminen ovat nousseet suureen suosioon. Varsinkin moni nuori käyttää vapaa-aikaansa videopelien maailmaan uppoutuneena.
Yksi näistä nuorista on 21-vuotias Valtteri Rui. Hän pallottelee opiskelujen ja oman yrityksen ylläpitämisen välillä. Medianomin opintoja läpikäyvä Rui on pelannut videopelejä pienestä pitäen. Hän kokee, että yläasteen aikana pelaamisesta tuli keino opiskelustressin lievittämiseen, jopa velvollisuuksien pakoiluun.
─ Siinä pääsi vähän liiankin hyvin irtautumaan opiskelusta ja koulumaailmasta. Läksyjä jäi tekemättä ja kokeisiin lukematta. Samalla siihen liittyi tietynlaista sosiaalista eristäytymistä, Rui muistelee.
Terminä eskapismi tarkoittaa todellisuuspakoisuutta. Siinä ihminen pyrkii välttämään kohtaamasta todellisuutta tunne- tai käyttäytymistasolla. Eskapismi voi tietyissä tapauksissa tuottaa paljon vaikeuksia, mutta ilmiönä itsessään sillä on paljon positiivisiakin vaikutuksia.
Jokaiselle jotakin
Erilaiset pelaajat löytävät arjesta irrottautumisen kokemuksia monenlaisista peleistä. Joku saa ajatukset muualle intensiivisen kilpailullisen pelin parissa, kun taas toiselle sopii rauhallinen pohdintapeli. Useiden pelien monipuoliset maailmat ja taidokkaasti käsikirjoitetut tarinat tarjoavat nekin mahdollisuuden siirtää ajatukset pois arjen huolista.
Rui kertoo omaksi suosikikseen juuri kilpailulliset moninpelit ja avoimen maailman yksinpelit. Tällä hetkellä hän käyttää eniten aikaa Escape from Tarkov -pelin parissa. Nykyään hän pelaa ainoastaan tietokoneella, mutta alun perin hän aloitti pelaamisen konsoleiden, kuten Playstationin, parissa.
─ Tietokoneella pelaaminen on kätevää, kun koulujuttuja ja töitä tekee muutenkin koneen ääressä. Samalla laitteella voi pelata, eikä tarvitse erillistä konsolia. Myös pelivalikoiman laajuus on paljon suurempi tietokoneella pelatessa, Rui summaa.
Pelaamiseen kulutettu aika vaihtelee pelaajasta riippuen. Jotkut pelaavat muutaman tunnin parin päivän välein, toiset kuluttavat useita kymmeniä tunteja viikossa pelaamisen äärellä. Rui kertoo pelaavansa keskimäärin noin 20 tuntia viikoittain, eli yli kaksi tuntia joka päivä. Hän myös mainitsee, että etäkouluun siirtyminen on lisännyt viikoittaisia tunteja huomattavasti.
Aikuistumisen velvollisuuksien myötä lapsuuden ja nuoruuden kaveripiirit hajoavat helposti, kun työt tai korkeakouluopinnot vaativat muuttamaan pois kotikaupungista, ja kaikki lähtevät omille poluilleen. Pelaaminen on kuitenkin yhdistävä tekijä, sillä se onnistuu internetin välityksellä, ja Rui mainitseekin, että nykyään yksi motivaatio pelaamiseen on yhteydenpito kavereiden kanssa. Ennen pelaaminen johti eristäytymiseen muista, mutta nyt tilanne on päinvastoin: se on keino pitää yhteydettä muihin.
Harrastus muiden joukossa
Moni vanhempi saattaa suhtautua ennakkoluuloisesti oman lapsen pelaamiseen – etenkin, jos pelit ovat ilmiönä ylipäänsä vieras. Eskapistiseen pelaamiseen liittyy huoli siitä, että ihminen uppoutuu liikaa pelimaailmaan.
Tutkijatohtori Mikko Meriläinen, joka työskentelee Tampereen yliopistossa osana Pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikköä, kommentoi asiaa toteamalla, että kyseessä on aivan tavanomainen ilmiö, joka rinnastuu muihin harrastuksiin uppoutumiseen.
Meriläinen kertoo, että jos arki on liian kuormittavaa tai ihminen voi syystä tai toisesta huonosti, voivat pelien tarjoamat myönteiset kokemukset ja rentoutuminen olla poikkeuksellisen houkuttelevia. Hän käyttää ilmiöstä käsitettä pakopelaaminen.
─ Pakopelaaminen on kaksipiippuinen juttu: toisaalta pelit tarjoavat helpotusta pahaan oloon, toisaalta ongelmien käsittelemättä jättäminen yleensä pahentaa niitä, Meriläinen puntaroi.
Eskapistiseen pelaamiseen sopii sama ohje kuin moneen muuhunkin asiaan, eli se tekee ihmiselle pääasiassa hyvää, mutta liialliseksi mennessään voi olla myös haitallista. Asiaa mutkistaa myös se, että eskapistinen pelaaminen voi olla samaan aikaan hyödyllistä ja haitallista, kuten esimerkki edellä osoittaa. Meriläinen kuitenkin näkee, että valtaosalle pelaajista kyseessä on hyvinvointia ylläpitävää tekemistä.
Videopelit ovat olleet isossa nosteessa viime vuodet, eikä kasvavalle suosiolle näy loppua, päinvastoin. Pelaamiseen on aina yhdistynyt ennakkoluuloja, ja nähtäväksi jää hälvenevätkö ne tietoisuuden lisäännyttyä. Rui suhtautuu asiaan skeptisesti.
─ Luulen, että ennakkoluuloja tulee aina olemaan, mutta eiköhän suhtautuminen muutu myöntyvämmäksi, sillä onhan pelaaminen muuttunut 2000-luvulla yhdeksi mediakulutuksen isoimmista osa-alueista. Stigma pelaamisella tulee todennäköisesti aina olemaan, koska se ei ole fyysisesti vaativa tai fyysistä kuntoa kehittävä harrastus, hän pohtii.
─ Toivon kuitenkin, että ihmiset näkisivät sen harrastuksena, joka edesauttaa ihmisten sosiaalista ja henkistä hyvinvointia.
