Voionmaan koulutuskeskuksen opiskelijat ovat poikkeustilan aikana kuvanneet valokuvasarjoja ja videoita koronasta. Tässä kokoelma opiskelijoiden tuotoksista.

Suomalaiset seurasivat vuoden 2020 alussa koronaviruksen vaikutuksia maailmalla. Koitti aika, jolloin virus saapui myös meidän luoksemme pohjoiseen. Yhteiskunta oli uuden edessä, poliitikkojen pohtiessa kuumeisesti kuinka tilanteeseen tulisi suhtautua. Maaliskuussa hallitus kertoi ottavansa käyttöön poikkeuslait, jotta virus saataisiin kontrolliin. Kokoontumiset kiellettiin, koulut siirtyivät etäopetukseen, ravintolat ja tapahtumat suljettiin. Presidenttimme Sauli Niinistö sanoi hyvin: “Ottakaa fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä”.

Voionmaan koulutuskeskuksen opiskelijat ovat muun kansan tavoin siirtyneet etäopetukseen. Aikaa tulee vietettyä kotona, opetus tapahtuu verkkoyhteydellä ja koulutehtävien suorittaminen sujuu itsenäisesti. Poikkeusoloista huolimatta ja juuri niiden myötävaikutuksesta on syntynyt paljon uusia, hienoja projekteja.

Yksi projekteista on Voionmaan koulutuskeskuksen opiskelijoiden kuvasarjat ja videot Koronasta. Kuvasarjoissa ja videoissa toistuu teemat koti, perhe ja tunteet. On hienoja omakuvia, huomioita arjesta, pieniä hetkiä ja suuria yksityiskohtia. Opiskelijat osaavat kiinnittää huomiota arkisiin asioihin kiinnostavalla tavalla, kertoen uniikkeja tarinoita visuaalisin keinoin.


Mari Skogberg: Matalapainetta

Poikkeustila jysähtää opiskelijaäidin arkeen lisäämällä to do -listalle koululaisten neuvontapalvelun, muonituksen lukujärjestykseen sopivasti sekä tasapainoilun perheen, isovanhempien kauppa-avun ja ammattiopintojen välillä.


Meri Haukkavaara-Gardiner: Valo varjon rakentaja

Koska aikaa on enemmän, kiinnittyy huomio eri tavalla kotona olevaan ympäristöön. Silloin voi löytää keväisen illan auringon paisteesta syntyvän hienon valon ja varjot. Seuraan katseellani yhtä varjoa, sitten löydän seuraavan ja lopulta rakennan itse varjoja esineiden avulla.


Minna Ronkonen: Kolmen polven valtakunta poikkeustilassa

Olemme viettäneet koronakaranteenia reilun kuukauden ajan äitini luona, 3,5-vuotiaan tyttären kanssa. Frozen-elokuva ja erityisesti kuningatar Elsa kuuluu vahvasti jokaiseen päiväämme. Äitini kanssa saammekin nauttia päivittäin todella useista lauluesityksistä. Mummun kaulahuivit ovat kovalla koetuksella, “viittojen” vaihtuessa, pikkuneidin hioessa koreografiaansa. Yöpaita päällä hän esiintyy, kädessään kurarukkanen toimittaen silkkihansikkaan virkaa.

Vaikuttaa siltä ettei poikkeustila ole ihan hetkessä poistumassa, eikä myöskään tyttären intohimo ja tunteen palo kyseistä Taakse jää -kappaletta kohtaan. Päätämme yhdessä, että kunnon kostyymi kuningattarellemme on etsittävä. Kirpputorille tai kangaskauppaan ei ole nyt asiaa. Parin päivän intensiivinen nettimetsästys ei tuota myöskään toivottua tulosta, joten arkistojen aarteet saavat astua mukaan kuvioon. Ompelukone kaivetaan esille ja ullakon kangaspaloista löytyy vähitellen tykötarpeita. Jopa mummun 80-luvun nappilaatikko osoittautuu aarrearkuksi. Eli eipä muuta kuin tuumasta toimeen.


Mimosa Harju: Päivä karanteenissa

Minun tyypillinen päiväni karanteenissa.


Aisha Benahmed: Minä olen ihminen

Minä olen ihminen -sarja on yhteiskokoelma kolmesta eri omakuvasarjastani, joita olen nyt koko poikkeustilan ajan kehittänyt ja kasannut. Näiden sarjojen työstäminen osoittautui merkityksellisemmäksi kuin alunperin ajattelin, sillä niiden myötä olen uskaltanut antaa itselleni luvan tuntea enemmän negatiivisia tunteita, kuten pettymystä, väsymystä ja turhautumista. Tunteet ovat inhimillisiä, kumpuavathan ne ihmisestä. Ja minä olen ihminen.


Tuulamaria Lempiälä: Viiksekäs mies poikkeustilassa

Poikkeusoloissa tapahtuu poikkeuksellisia asioita. Syntyi videoreportaasi viiksistä. Viikset voivat kantaa sisällään yllättävän monta tarinaa kevyestä syvälliseen. Viiksekäs mies poikkeustilassa: Mikko Aaltonen


Neea Eloranta: Pysähtynyt

Poikkeustila 2020 on viipyilyä hetkissä, kevätauringon säteissä. Se on rauhoittumisen aikaa, ajantajun hämärtyessä. Oivallusta siitä kuka minä olen ja mitä minä ajattelen. Poikkeustila on syventymistä, uusien rutiinien omaksumista. Se on aitoja, läsnäolevia hetkiä. Hetkiä, joihin voi jäädä olemaan. Pieniä asioita, joihin voi kiinnittää suurta huomiota. Nyt on aika pysähtyä, nyt on lupa nauttia hiljaisuudesta.


Katri Dahlström: Katukuvia

Riensin kamerani kanssa keskustaan poikkeusolojen ensimmäisinä päivinä katsomaan kuinka koronan pelko näkyy siellä. Aluksi ihmettelin, että mitä minä näitä tyhjiä katuja kuvaan, mutta vähitellen rohkaistuin lähestymään ihmisiä, sekä huomioimaan mitä erilaista tämä poikkeustila meidän arkipäivään tuo.


Lassi Härkönen: Livemusiikkia etsimässä

Poikkeustilan takia tapahtumissa ja keikoilla käyminen on mahdotonta vielä pitkään. Tämä on ollut sekä minulle että varmasti monille muille livemusiikin ystäville suuri pettymys. Onneksi on mahdollista löytää pientä helpotusta vallitsevaan tilanteeseen.


Pasi Oksman: Salainen piilopaikka

Maaliskuun lopussa koronavirus oli jyllännyt jo jonkin aikaa ja yleisesti alettiin puhua pahimman korona-alueen Uudenmaan rajojen sulkemisesta. Ja kun etätöihin oli siirrytty jo jonkin aikaa aikaisemmin niin alkoi tuntua siltä, että nyt on hyvä hetki siirtyä turvaan salaiseen piilopaikkaan pahimmaksi aikaa.

Ja sitten ei kun auto täyteen ruokaa perheelle ja koirille, ja auton nokka pohjoista kohti. Ajomatka kesti kahdeksan pitkää tuntia. Välillä ulkoilutettiin koiria ja kerran tankattiin auto, hanskat kädessä tietenkin, ja varottiin visusti kontaktia paikalliseen väestöön.

Perillä odotti yli satavuotias hirsitalo ja siellä metristen hankien keskellä tuntui heti turvalliselta. Ajateltiin, että jos tämä talo on selvinnyt ensimmäisestä ja toisesta maailmasodasta niin kyllä täällä selvitään yhdestä pandemiastakin.


Eerika Näriäinen: Eristyksen takaa

Toisinaan eristäytyminen tuntuu siltä, että haluaisi rikkoa ikkunan ja juosta sen läpi takaisin vapauteen. Oma koti, joka ennen oli turvapaikka, alkaa tuntua ahdistavalta. Seinät suorastaan kaatuvat päälle ja maailman pysähtyminen tuntuu pelottavalta. Kuitenkin jossain tuon ikkunan takana vapaus vielä odottaa meitä, joten toivoa ei pidä menettää – on pysyttävä lujana. Välittäminen toisista ihmisistä tänä päivänä tarkoittaa sitä, että pysyy tässä kuplassa ja tekee parhaansa, vaikka välillä ahdistaisi.


Mimosa Harju: Muutostila

Jasmiini Harju on tullut viettämään karanteenipäivät äidilleen Lempäälään ja sopeutuu uuteen arkeensa.


Jaakko Hietala: Unelmat sortuu – covid-19

Syksyllä 2019 päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni matkasta nousevan auringon maahan. Ostin lentoliput, Japan Rail Passin ja varasin kalenterista keväälle kuukauden vapaata. Kaikki näytti hyvältä aina helmikuun lopulle 2020 asti. Sen jälkeen alkoi ilmestyä synkkiä pilviä matkan toteutumisen eteen. Koronavirus laskeutui varjostamaan pitkään suunnitellun matkan toteutumista. Maaliskuun alussa matkalaukut oli jo pakattu, kunnes oli tehtävä vaikea päätös. Matkalle voisi kenties vielä lähteä, mutta olisiko enää helppoa tapaa palata takaisin. Unelmistaan ei kuitenkaan kannata luopua vaan katse on suunnattava tulevaisuuteen.


Katri Dahlström: Poikkeustiloissa

Kaupunki on tyhjillään poikkeustilan takia. Pyysin some-ystäviltäni pieniä videoita siitä, mitä he puuhastelevat.


Jussi Viljamaa: Suojautuminen näyttää hyvältä

Studiokuvaus rekvisiitan kera. Suojautua voi myös tyylikkäästi.


Eerika Näriäinen: Kämppäkaranteeni

Mitä karanteenielämä tarkoittaa kämppiksille? Se tarkoittaa sitä, että hetken mielijohteesta ostaa hamsterin ja paijaa sitä kuin omaa lastaan. Se tarkoittaa sitä, että nukkuu paljon. Niin paljon, että ei ole vain päiväunia vaan on myös aamupäivän ja iltapäivän unia – joku jossakin nukkuu aina vuorollaan käpertyneenä peiton alle. Se tarkoittaa myös kymmeniä videopuheluja ystäville ja tutuille ympäri maailmaa. Se tarkoittaa naurukohtauksia ja hauskoja videoita. Se on ahdistusta ja turhautumista, mutta se on myös onnellista yhdessäoloa. Se tarkoittaa kaikkea mitä voi keksiä kolmisteen 70 neliön kämpässä. Tätä on siis kämppäkaranteeni.


Katri Dahlström: Esitykset peruttu koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi

Tampereen Teatteri joutui peruuttamaan 35 loppuunmyytyä Notre Damen kellonsoittajan esitystä, joka tarkoittaa 16 000 lippua. Nyt teatterissa on kaikki pysähdyksissä ja paikkoja siivotaan odotellessa. Katosta roikkuu vielä köysi, josta Quasimodo sai katedraalin kellot soimaan.


Neea Eloranta: Nurinkurin hauskanpäiten

Korona jyllää Pirkanmaalla. Ei voi mennä mihinkään. Ei voi nähdä ketään. On aikaa olla ja ajatella. Kyllä korona vielä laantuu ja kaikki palaa ennalleen. Sillä välin anna luovuudelle valta. Ole avoin. Pidä hauskaa. Hassuttele. Nauti omasta rauhasta. Tee mitä haluat. Ole oma itsesi.


Meri Haukkavaara-Gardiner: Rutiinit muodostuvat kuin itsestään uuteen arkeen

Keväinen auringonvalo valaisee huoneet ja kadut, luoden säteillään varjoja ja muotoja. Arki on täynnä tarinoita, pienet yksityiskohdat nousevat esille ja uudet rutiinit tulevat osaksi jokapäiväistä elämää.


Janne Rosenberg: Leikkimökki

Ajattelin ensin videopäitkän tulevan vain mainosvideoksi, mutta lopulta se kiteytyi tragediaksi ajan hampaissa. Rakensin leikkimökin muutama vuosi sitten tytöille, jotta he voisivat leikkiä ja yöpyä siellä. Aika ajoi nopeasti ohi ja mökki jäi käyttämättä. Nyt korona antaa aikaa vähän liikaakin, joten ajattelin pistää leikkimökin palasiksi ja lopettaa yhden aikakauden.

Teksti, kuvat ja videot: Voionmaan koulutuskeskuksen opiskelijat