Kierrätykseen panostetaan myös elektroniikkalaitteissa. Romun määrä nousee silti vuosi vuodelta.

Parikymmentä vuotta sitten elektroniikkalaitteita ei kierrätetty käytännössä ollenkaan. Hajonnut tai toimivakin, teknisesti vanhentunut televisio jätettiin vain sekajätteeseen, muiden roskien sekaan. Siitä se kulkeutui kaatopaikalle sellaisenaan, jossa nuoriso saattoi kivittää kuvaputken lasin rikki – jos putki oli ehjänä sinne asti päätynyt.

Nykyään SER-romu (sähkö- ja elektroniikkaromu) kierrätetään erikseen. Kierrätysprosessi on tehostunut, mutta toisaalta romun määrä kasvaa vuosi vuodelta. On silti tärkeää, että jokainen romutettava laite päätyy SER-kierrätykseen, eikä sitä laiteta sekajätteisiin. Uusien laitteiden ostohinnassa on mukana kierrätysmaksu, joten laitteen saa viedä ilmaiseksi kierrätyspisteeseen. Kierrätyspisteitä löytyy varsin hyvin koko maasta. Tampereenkin alueella on useita, esimerkiksi Nekalan tai Vuoreksen jäteasema.

Entäpä sitten, kun laite viedään SER -pisteeseen?

SER-romun kierrätys toimii pääpiirteittäin niin, että romusta poistetaan ensiksi ongelmajätteet (kuten paristot, loisteputket ym.). Tämän jälkeen saatetaan käsin erotella esimerkiksi metalleja tai energiajätettä, mutta monesti ongelmajätteiden poiston jälkeen loppuosa rouhitaan. Sitä voisi verrata paperin silppuamiseen. Rouheesta erotellaan metallit ja energiajäte hyötykäyttöön.

Mutta mennään romun alkulähteille. Miksi tuotteiden elinikä on todella lyhyt nykyään? Koko ajan tarvitaan uutta, ja vanha menee SER-pisteeseen. Moni kierrätykseen päätyvä laite voisi kuitenkin olla käyttökelpoinen, mutta niitä ei hyödynnetä sellaisenaan, vaan ainoastaan materiaaleina romutuksen kautta. Kerran kierrätykseen tuotua laitetta ei voi enää antaa hyödynnettäväksi, syinä esimerkiksi tietoturva ja toisaalta koko kierrätyksen idea vesittyisi, jos kierrätyspisteistä saisi vapaasti hakea romua.

Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että toisaalta SER-jätteeksi menee paljon käyttökelpoista tavaraa esimerkiksi yrityksiltä, mutta hyödyntäminen tapahtuu ainoastaan materiaaleina. Toki muutamat kierrätykseen erikoistuneet kaupat myyvät esimerkiksi yrityskäytöstä poistettuja tietokoneita ja puhelimia. Uutta tietokonetta tai puhelinta hankkiessa kannattaa pitää mielessä, voisiko käyttöön soveltua käytetty laite. Monesti muutaman vuoden ikäinen yrityskäyttöön tehty tietokone saattaa olla edelleen huomattavasti parempi ominaisuuksiltaan, kuin kuluttajakaupasta saatavat uudet halpamallit.

Kannattaisiko kuitenkin korjata tai myydä rikkinäisenä?

Ennen lähes kaikki laitteet valmistettiin niin, että niitä pystyttiin korjaamaan. Jopa kuluttajalle asti toimitettiin laitteen mukana manuaaleja, joissa saattoi olla hyvinkin tarkkoja korjausohjeita. Nykyisin monen laitteen korjaus on haastavaa, muttei mahdotonta. Toisaalta monet tuotteet ovat niin halpoja, ettei niiden korjauttaminen ole kannattavaa.

Kannattaa silti miettiä, olisiko rikkoutunut laite korjattavissa SER-pisteeseen viemisen sijaan. Lisäksi moni harrastaa laitteiden korjaamista, joten rikkinäisenäkin monelle laitteelle saattaa löytyä ostaja. Korjaaminen on kuitenkin aina parempi vaihtoehto ympäristön kannalta, kuin uuden tuotteen hankkiminen rikkoutuneen tilalle. Esimerkkikuvan tietokonenäytössäkin oli ainoastaan yksi rikkoutunut alle euron osa, jolla laitteen sai taas toimimaan vuosiksi.

Tietokonenäytön virtalähde on korjattavissa alle euron osan vaihtamisella

Tuotteiden kehityksessä ja valmistuksessa otetaan entistä enemmän ympäristönäkökulmat huomioon

Nykyään tuotteiden elinkaarta mietitään tarkemmin kuin ennen. Esimerkiksi tietokoneet maksoivat 1980-luvulla helposti henkilöauton verran, mutta elinkaari saattoi jäädä muutamaan vuoteen tekniikan nopean kehityksen vuoksi. Tuolloin kone oli tuotekehitetty kestämään vuosikymmeniä. Peltiä ei säästelty, eikä laatua. Esimerkkinä moni 1980-luvun tietokone toimii edelleen, mutta ominaisuuksiltaan ne ovat täysin vanhentuneita. Tuotteiden suunnittelussa pitää siis nykyään osata ottaa huomioon myös laitteen oletettu elinikä, ja kokonaisuus tulee suunnitella sen mukaan.

Lisäksi laitteiden suunnitteluvaiheessa keskitytään entistä enemmän siihen, miten laite kierrätetään. Erilaisiin kierrätettäviin materiaaleihin kiinnitetään enemmän huomiota.

Kierrätysteema näkyi myös Alihankintamessuilla

Tampereella järjestettiin alihankintamessut nyt 2021 syyskuussa kahden vuoden tauon jälkeen. Myös messuilla kierrätys ja kestävä kehitys oli yhtenä isoimmista teemoista. Jäin keskustelemaan monen toimittajan kanssa kestävästä kehityksestä.

Tyypillinen elektroniikkalaite sisältää muovia, metalleja ja piirikortteja. Messuilla moni osasto esitteli erilaisia kierrätettäviä materiaaleja. Varsinkin muoviosien kierrätykseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Osa muoveista voidaan kierrättää varsin hyvin, vastaavasti esimerkiksi PUR (polyuretaani) -osia ei.

Jäin pidemmäksi aikaa keskustelemaan messuilla Kangasalalaisen Asoma Oy:n myyntipäällikkö Henry Luuppalan kanssa. “Tuotteissa oleva muovi sekä tuotannosta ylijäänyt muovi voidaan kierrättää takaisin raaka-aineeksi”, sanoo Luuppala. Muoviosan tekemiseen tarvitaan yleensä muotti, joka saatettiin ennen tehdä epoksista eikä siten ollut kierrätettävä. Asoma tekee nykyään muotit pääsääntöisesti alumiinista epoksin sijaan, jotka voidaan kierrättää täysin.

Metalliosat ovat hyvin kierrätettävää. Esimerkkinä ympäristökuormitus lisääntyy, jos metalliosa maalataan. Tämäkin on hyvä pitää mielessä tuotekehitysvaiheessa, koska kaikkia osia ei tarvitse maalata, jos rakenne jää vaikkapa laitteen sisälle.

Näyttää siltä, että kierrätettävien materiaalien ja sitä kautta paremmin kierrätettävien tuotteiden kehitys nousee vieläkin tärkeämmäksi teemaksi tulevaisuudessa.

Lasse Pääkkönen
+ artikkeleita

Tuoreita

Kun homma alkaa rullata 

Voionmaan koulutuskeskuksen valokuvauslinjalla pääsee kuvaamaan niin perinteisellä filmikameralla kuin...

Ei pelkkää kameran takana seisoskelua

Kun Hyhkyn studion ulko-ovi aukeaa, voi sisältä kuulla tekemisen...

ALAN VAIHTO TOI UNELMIEN ÄÄRELLE 

Pari vuotta sitten Harri Eerola, 52, myi yrityksensä ja...

Teatterin lavalta takaisin kouluun 

Kun esiintyminen virtaa verissä, eivät vastakkaiseen suuntaan puhaltavat tuuletkaan...

Luitko nämä?

Vertaistukea, kahvia ja avosylin tapahtuvia kohtaamisia

Tampereen Hämeenpuistossa sijaitseva SYLI-keskus tarjoaa syömishäiriöön liittyvää vertaistukea niin...

Automekaanikkoja ja spandex-asuja Pyynikin kesäillassa 

Astun ulos täyteen pakkautuneesta linja-autosta ja olen täynnä energiaa....

Pelkkää huvia vai mahdollisuus vaikuttaa? 

Muistan vieläkin elävästi vuoden 2012 Euroviisut. Katselin tuolloin etukäteen...

Monikamerastudio­työskentelyä Voitsilla

“Kolmekymmentä, kaksikymmentä, kymmenen ja käy!”  Journalistilinjan opiskelijat pääsivät harjoittelemaan kuluneella...

Iloista haukahtelua ja pehmeää pentukarvaa – tätä on arki lemmikkihotellissa

Pitäisikö koputtaa? Jos kuitenkin ovi onkin auki, testaan. Auki...

Kun homma alkaa rullata 

Voionmaan koulutuskeskuksen valokuvauslinjalla pääsee kuvaamaan niin perinteisellä filmikameralla kuin digijärkkärilläkin. Vuosi kansanopistolla auttaa sekä oman tyylin etsimisessä että itsenäisen työskentelyn opettelemisessa.  Valokuvaus saattaa olla monelle...

Ei pelkkää kameran takana seisoskelua

Kun Hyhkyn studion ulko-ovi aukeaa, voi sisältä kuulla tekemisen meininkiä. Naurua, puheen sorinaa, paukutusta ja porakoneen ääntä. Mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu? Voi jo...

ALAN VAIHTO TOI UNELMIEN ÄÄRELLE 

Pari vuotta sitten Harri Eerola, 52, myi yrityksensä ja lähti intohimonsa ohjaamana opiskelemaan Voitsille. Aktiivista urheilu- ja dokumentti-intoilijaa kiinnostavat ilmiöt, ihmiset ja asiat. Hän...