Kissojen katastrofiyhdistys KKY ry on jo 40 vuoden ajan antanut hylätyille ja hädänalaisille kissoille mahdollisuuden elämään, jossa hengissä selviytymisen pelon sijaan vallitsee rakkaus. 

Taukoamaton marraskuinen sade saattelee askeleitamme kohti oikeaa ovea. Matkalla näemme ikkunoista kurkistelevia uteliaita kissoja ja korkeita kiipeilypuita. Toisella ovikellon soitolla ovi ehditään avaamaan ja pujahdamme sisään. Aamu on selkeästi kiireistä aikaa KKY:n toimitiloissa Tampereen Raholassa. 

Kiireestä huolimatta kissojen terveys ja turvallisuus on aina etusijalla.

-Kädet on pestävä joka huoneen välissä, ja käsidesiä käytettävä mahdollisimman usein. Kengät vaihdetaan meidän omiin crocseihin, jotka vaihdetaan myös joka huoneen välillä, meille oven avannut kissojen hoitaja Katariina Lonnakko neuvoo. 

Kissateema toistuu kaikkialla kalenterista piirroksiin. Valokuvien täyttämiltä seiniltä löytyy myös muun muassa toimitilan viikko-ohjelma ja päivittäinen työlista. 

Seinät ovat täynnä yleishyödyllisiä neuvoja kissan elekielestä, kohtaamisesta ja käsittelystä pennuista tiineseen kissaan. Jokaisen kissan omat tiedot hoito-ohjeineen puolestaan kirjataan tarkkaan kansioihin. 

Lähes joka huoneen ovesta löytyy siellä asustavien kissojen valokuvat, joiden viereltä löytyy niiden nimi, sukupuoli, paino ja rokotetiedot. Olennainen tieto kissaa lähestyttäessä on lapun maininta siitä, kuinka kesy se on. 

Tutustumista

Tällä hetkellä toimitiloissa on vähän yli kaksikymmentä kissaa. Suuren osan niiden veikeistä nimistä antavat jo löytöeläinkodit. Usein kuitenkin kissan vastaanottaja saa keksiä sille mahdollisimman toisista erottuvan ja mieleenpainuvan nimen. Kotia vaihtavien kissojen nimet pidetään.

Suurimman aulahuoneen ikkunasta näkee ulos kadulle. Kuulemme pikkulapsien ja vähän vanhempienkin pysähtyvän usein katsomaan ikkunasta näkyviä kissoja.

Aulamaisessa huoneessa meitä tervehtii vapaina tassuttelevia kissoja. Samassa tilassa saattaa kestää kauan, ennen kuin hoksaa jokaisen kissan olinpaikan.

Yksi suljetuista huoneista toimii tällä hetkellä pentuhuoneena. Siellä kissanpentuja syöttää pipetillä toinen hoitoringin aamuvuoron kahdesta vapaaehtoistyöntekijästä. 

-Aloitin kissakummina, mutta siirryin siitä pian varahenkiöksi ja liityin hoitorinkiin, Pinja Hakonen kertoo iloisesti pentu sylissään. Hän käy yhdistyksessä säännöllisesti kahdesti viikossa.

Toimitilan kissoista huolehtii aamuin illoin toimeensa opastettu hoitorinki. Hoitoringissä on kerrallaan kahdesta kolmeen vapaaehtoista, yleensä eri ihmiset aamulla ja illalla. Kissakummi puolestaan seurustelee kissojen kanssa ja sosiaalistaa niitä leikittämällä niitä. 

-Töihini hoitoringissä kuuluu muun muassa hiekkalaatikoiden tyhjennys, ruoan antaminen ja toisinaan jopa eläinlääkärin auttaminen, Hakonen kertoo.

Syöminen hoidetaan tyylillä, ja omaa annosta pidetään silmällä vastavuoroisuuden laki mielessään. Kissat elelevät toimipisteellä sulassa sovussa.

Viikonkin aikana moni uusi kissa saapuu ja vanhoja tuttuja lähtee koteihin ja ensikoteihin. Näkemämme pennut lähtevät saman päivän aikana eläinlääkäriin ja kaksi kissaa lähtee synnyttämään sijaiskoteihin. Yksi onnellinen on juuri saanut oman kodin.

Tuulia Tienhaara on toinen tämän aamun hoitorinkiläisistä. Hänkin työskentelee yhdistyksellä kahdesti viikossa. Jututtaessamme häntä leikitämme kissoja samalla kun hän siivoaa lattioita ja kasaa hiekkoja roskapusseihin. 

-Tosi tärkeää että leikitte niiden kanssa. Ne ovat usein alkuun stressaantuneita ja arkoja jouduttuaan uuteen paikkaan, Tienhaara mainitsee myötätuntoisesti ja iloitsee nähdessään joidenkin kissojen voittavan pelkonsa.

Jostain kuuluu ääntä, jokin rapisee ja liikkuu. Uteliaisuus voittaa arkuuden, kun tarjolla on kivoja leluja ja leikittäjä.

Iso pulleaposkinen musta kissa tarkkailee meitä hyllyn päältä ja antaa meidän mukisematta silittää itseään. Sen luota meidät löytää yhdistyksen sihteeri ja hallituksen jäsen Virpi Koivula. Hän on erityisen ihastunut löytäessään meidät juuri tämän mustan kissan eli Halvdanin luota.

-Jos minulla ei olisi jo kahta kissaa, tulisi Halvdanista minun kissani, kehuu Koivula tätä komeaa poikaa.

Halvdanin saapuessa yhdistykseen se herätti jopa pelkoa hoitajissaan. Koivula voitti Halvdanin vähitellen puolelleen, ja alkusysäyksen lämpimään suhteeseen antoi sika-nauta jauheliha.

Halvdan konkretisoi mitä hellyys, hoito ja kärsivällisyys saattoivat saada aikaan. Nyt Halvdan on kodinetsijä, valmis muuttamaan kotiin kun sopiva sellainen löytyy. 

Tärkeällä asialla

Virpi Koivula on ollut KKY:n toiminnassa mukana jo 90-luvun alusta. Hänestä paistaa läpi suuri rakkaus kissoihin ja usko yhdistyksen toiminnan tärkeyteen. Kokemuksesta Koivula osaa sanoa hylättyjen ja apua tarvitsevien kissojen ilmiön olevan ympärivuotinen.

-Takana on oikea kissasyksy, Koivula huokaa. 

Hän toivoo asenteiden muuttuvan, jotta kissoista kannettaisiin vastuu ja ne leikkautettaisiin. Suurin osa kissoista päätyy yhdistykseen juuri populaatioista, jotka voivat olla maaseudun kissapopulaatioita tai kaupunkien monikissatalouksia.

Koivulan puheesta paistaa suuri huoli myös resurssien puutteesta. Hoitorinkiläisiä tarvittaisiin enemmän, ja etenkin kissattomia ensikoteja. 

Yhdistyksessä toimii yhteensä noin sata henkeä. Lisäksi myös erilaisissa tapahtumissa ja lipaskeräyksissä on mukana vapaaehtoisia. 

Kissa KKY:ltä?

Ennen kuin kissa on valmis lähtemään yhdistyksestä kotiin, sen terveyteen liittyvistä perustarpeista huolehditaan eläinlääkärin toimesta. Jos kissa on kesy, voidaan ilmoitus kodinetsijöihin eli yhdistyksen nettisivuille tehdä piankin. Vaihtoehtoisesti kissa voi päästä tilapäiskotiin, jossa kesyyntyminen nopeutuu. Myös ensikoti voi tehdä ilmoituksen kodinetsijöihin.

Mahdollinen kissan hakija haastatellaan tarkkaan. Kissaa varten vaaditaan aina kaksi käyntiä, niin sanotusti yön yli nukkuminen. Kun kaikki asiat on selvitetty, saa kissan tulla hakemaan kotiin. 

Pennut löytävät kodin nopeasti, aikuinen kissa voi joutua odottamaan sopivaa kotia jopa vuoden. Senkin jälkeen kun kissa on oma, yhdistys pitää yhteyttä ja tarjoaa tukeaan.

Vaikka ihmissosiaalinen yksilö löytää helpommin omistajan, on moni onneksi valmis hyväksymään, ettei saa heti mukaansa sylikissaa. Rakkaus ja vaivannäkö voivat tuoda arankin kissan kaikki ihanat puolet ajan myötä esiin.

Jokainen kissa yhdistyksen hoivissa on löytänyt vaikeuksienkin jälkeen kodin tai sille sopivan asumisratkaisun. 

-Täplä-kissalle, joka tarvitsee kilpirauhaseensa lääkitystä, ei löytynyt kotia. Ratkaisuksi Täplälle kuulutettiin Facebookissa kummeja. Heidän ansiostaan kuukausittaiset verikontrollit saadaan maksetuksi ja Täplä sai jäädä pysyvään tilapäiskotiin, Koivula mainitsee esimerkin.

Viime ystävänpäivänä KKY täytti 40 vuotta. Merkkipäivää varten selvitettiin kodin löytäneitä kissoja olleen silloin jo yli 9000. Siitä upea luku on vain ennestään kasvanut. 

Teksti: Laura Naskali

Kuvat: Siiri Mörsky

Aiheeseen liittyvää