Viimeisten vuosikymmenten aikana kannabis on aiheena noussut esiin kerta toisensa jälkeen. Se on tilastollisesti maailman yleisin kielletty huumausaine, jolla on vankka kannattaja- sekä vastustajakuntansa. Miten suhtautuminen kannabikseen on muuttunut eri vuosikymmeninä yhteiskunnallisessa keskustelussa?

Kannabissavukkeita poltetaan samalla tyylillä kuin tupakkaa

Kannabiksen ja hampun historia ulottuu vuosituhansien päähän. Aasialaiset omaksuivat hampun itselleen jo lähes 8000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Todisteita kasvin käytöstä on löytynyt esimerkiksi Taiwanista vanhan kylän kaivauksista. Euroopassa taas roomalaiset toivat viljelyn koko Eurooppaan. Antiikin kreikkalainen historioitsija Herodotos on kertonut, että euraasialainen paimentolaisheimo on levittänyt hamppua huumaavien vaikutusten takia 400-luvulla eaa.

Ei ole salaisuus, että kannabis on aiheuttanut yhteiskunnallisia ongelmia. Tällaisista asioista johtuen esimerkiksi Yhdysvallat kielsi kannabiksen 1900-luvun alkupuolella. Ei voi myöskään vähätellä, että nimenomaan tässä tapauksessa dekriminalisointi perustui myös rodullisiin käsityksiin sen käyttäjistä. Yhdysvaltojen päätös aloitti liikkeen, jolla kielto levisi Yhdistyneiden kansakuntien huumausaineyleissopimuksen kautta lähes kaikkiin maihin.

Syyt kieltämisen takana terveysvaikutuksia syvempiä

Huumeiden kulttuurihistoriaa tutkinut professori Jaakko Hämeen-Anttila kertoo kannabiksen kieltolain taustoja Improbatur -lehdessä “Saako kohta polttaa pienet pajarit” -artikkelissa. Hänen mukaansa kannabiksen laajamittainen dekriminalisointi sekä jyrkkä puhetapa ovat peräisin nimenomaan Yhdysvalloista. Hänen mukaansa kielteiset terveysvaikutukset eivät olleet keskeisin syy 1960-luvulla syntyneelle lainsäädännölle. Päinvastoin, syissä ja motiiveissa mentiin pintaa syvemmälle.

– Ensimmäistä kertaa historiassa huumeet miellettiin aatteelliseksi yhteiskunnan vastaisuudeksi. Yhteiskunta vastasi siihen voimakkaasti, Hämeen-Anttila sanoo.

Esimerkiksi perinteistä amerikkalaista elämäntapaa kritisoivien ja Vietnamin sotaa vastustavien keskuudessa kannabiksen käyttäminen oli suosittua.

Tästä seurasi erilaisten uhkakuvien levittely kielteisen mielikuvien ylläpitämiseksi, muun muassa haittavaikutuksia liioiteltiin ja huumeiden käyttäjistä luotiin kielteistä kuvaa. Vuonna 1971 Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julisti huumeiden vastaisen sodan, ja näin ollen huumeista tuli kansakunnan suurin ja yhteinen vihollinen.

Arpatuloksen pohjalta lakimuutoksia

luontaistuotteita

Hampun siemeniä tai hamppuöljyä on nykyään saatavilla luontaistuotekaupoissa

Suomessa ensimmäinen kirjallinen maininta kannabiksen käytöstä nautintoaineena löytyy vuoden 1892 Uusi Suometar -lehdestä. Vuonna 1895 Duodecim-lehdessä kerrottiin 27-vuotiaasta naisesta, joka oli käyttänyt kannabista lääkkeenä vaikeaan kolmoishermosärkyyn. Kannabista sai Suomessakin apteekeista lääketarkoitukseen pitkälle 1950-luvulle asti.

Suomessa huumeiden käyttäminen määriteltiin rikokseksi vuonna 1966, ja huumausainelaki säädettiin vuonna 1972. Erimielisyydet huumekysymyksen määrittelyissä kulminoituivat kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta. Hallitus ja talousvaliokunta kannattivat, ettei käyttöä määriteltäisi rangaistavaksi teoksi. Edustuskunnan lakivaliokunta puolestaan suositteli käytön kriminalisointia, ja lopulta suuri valiokunta päätti asiasta arvalla. Nostetussa arvassa kannatettiin käytön rankaisemista, ja päätös hyväksyttiin lopullisessa äänestyksessä äänin 92 puolesta — 80 vastaan.

1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun huumevillitystä seurasi kokeilun ja käytön väheneminen, kun uusi huumausainelaki astui voimaan. Sen tiimoilta käyty julkinen keskustelu loi perustan huumepelolle, joka sävytti useamman sukupolven kokemuksia, kunnes kiinnostus huumeita kohtaan heräsi jälleen 1990-luvulla.

Kannabiskeskustelu ei ole 30 vuodessa juuri muuttunut

Kannabiksen uuteen nousuun vaikutti merkittävästi kotikasvatuksen yleistyminen ja nettimarkkinoiden globaali kasvu. Kannabiksen saaminen helpottui huomattavasti internetin kehityksen myötä.

Suomen kannabisyhdistys (SKY) on tuonut esille tietoisuutta kannabiksesta 90-luvulta lähtien. Yhdistyksen alkuaikoina heidän toimintaansa yritettiin vaikeuttaa esimerkiksi estämällä yhdistyksen rekisteröinti määrittämällä se hyvien tapojen vastaiseksi. Muutos parempaan tapahtui vasta vuosituhannen vaihduttua. Maailman muuttumisen myötä asenteet niin kannabista kuin myös SKY:tä kohtaan muuttuivat, ja vuosikymmenen vaihduttua 2010-luvulle, Suomen kannabisyhdistys haki jälleen pääsyä yhdistysrekisteriin. Monen vuoden prosessin ja useiden valitusten jälkeen yhdistys pääsi vihdoin rekisteriin vuonna 2014.

Suomen kannabisyhdistyksen puheenjohtaja Timo Larmela nostaa esille hysteeriset reaktiot mitä viime aikoina on kohonnut pintaan. Esimerkiksi kansalaisaloitteen eteneminen eduskuntaan ja Vihreiden puoluekokouksen päätös kannabiksen laillistamisen kannattamisesta ovat aiheuttaneet voimakkaita tunteita useissa puolueissa sekä eräissä kansanedustajissa. Larmela myöntää, että vaikka eräiltä osin junnataan 90-luvun asenteissa, niin muutoksen tuulia on myös ilmassa. Nykyään kannabiksesta puhuttaessa keskustelu ei etene suoraan huumeongelmiin, eikä aiheen esiin nostaminen julkisesti johda syytöksiin huumeiden suosimisesta.

— Suuri muutos on myös siinä, että kannabiksen vastustajat joutuvat nykyään perustelemaan kantojaan. Se on johtanut räikeimpien ylilyöntien katoamiseen, tai ainakin vähenemiseen, Larmela toteaa.

Kerran laitonta, aina laitonta?

Kannabiksella on useita terveyshaittoja, mutta pienissä määrin se ei ole hengenvaarallista

Syitä keskustelun hitaalle etenemiselle on useita, mutta suurimpana syynä esiin nousee vähäinen ja vanhentunut tietämys aiheesta. Larmelan mukaan kannabiksen käytön käsitteleminen nuoriso-ongelmana, ja porttiteoriaan uskominen ovat keskeisiä syitä keskustelun junnaamiselle.

Yhteiskunnallisten asenteiden muutos ei ole helppo prosessi varsinkaan, kun puhutaan asiasta, joka on ollut laitonta vuosikymmenien ajan. Tätä voi selittää, että laki nähdään ehdottomana, joka kertoo ihmisille, mikä on oikein ja mikä ei. Yhteiskunta kuitenkin toimii niin, että lait uudistuvat kehityksen mukana.

Kaiken kaikkiaan vuosien 1992 ja 2018 välillä huumeet ovat yleistyneet niin käytössä kuin ilmiönä kokonaisuudessaan merkittävästi. Myös huumetietoisuuden lisääntyminen  on vähentänyt huumeita kohtaan tunnettuja pelkoja, minkä seurauksena asenteet ja mielipiteet niitä kohtaan ovat lieventyneet. Yhteiskunnallisessa keskustelussa onkin vilahdellut huumeiden käytön  normalisointi, kun kannabiksen kokeilu ja käyttö ovat levinneet koskemaan lähes puolta nuorista aikuisista.

Depenalisaatio ykkösvaihtoehtona

Huumausaineet ovat siis vuosien saatossa yleistyneet ja yhä suurempi osa kannabista kokeilleista on jatkanut sen käyttöä myöhemminkin. Toisaalta tuoreimmassa väestökyselyissä selviää, että 15–24-vuotiaiden keskuudessa viimeisen vuoden aikaiset huumekokeilut eivät ole yleistyneet, eikä kannabiksen käyttöä jatkaneiden osuus ole kasvanut vuoden 2014 jälkeen.

Vuonna 2019 laadittu kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi on kerännyt liki 60 000 allekirjoitusta. Rangaistavuuden poistamista kutsutaan depanalisaatioksi, eli aineen käyttöä pidetään rikoksena, mutta rikosoikeudellisia rangaistuksia siitä ei seuraisi.

Yksi kannabiksen kuluttamisen keinoista on vesipiipusta polttaen

Kannabiksen käyttörajoitukset kevenevät

Tällä hetkellä elämme murroksen aikaa. Yhdysvalloissa 15 osavaltiota on laillistanut kannabiksen viihdekäytön, kun taas kymmenen vuotta sitten se oli kiellettyä koko maassa. Kanada ja Uruguay ovat myös laillistaneet kannabiksen. Virossa on myös laillistettu niin sanottu kevytkannabis. Se tarkoittaa, että tuotteet saavat sisältää vain pienen määrän päihdyttävää tetrahydrokannabinolia eli THC:ta.

Yhdysvalloissa osavaltioiden kannabislainsäädäntöä on muutettu kansanäänestysten perusteella. Tutkimusprofessori Pekka Hakkaraisen  ja erikoistutkija Karoliina Karjalaisen vuonna 2016 tekemästä artikkelista “Pilvee, pilvee. Kannabiksen käyttötavat, käyttäjät ja poliittiset mielipiteet”  käy ilmi, ettei Suomessa kansalaisten mielipiteistä ei löydy vastaavaa tukea sen paremmin laillistamiselle kuin dekriminalisoinnillekaan. Niillä, joilla oli aikaisempaa omakohtaista kokemusta kannabiksesta, suhtautuivat muuta väestöä vapaamielisemmin asiaan. Nämä ryhmät eivät ole ihan pieniä vaan edustavat viidesosaa 15-69-vuotiaista kansalaisista.

 

Alkaneelle muutokselle ei näy loppua

Mikäli kannabiksen käytön lisääntyminen jatkuu edelleen, on todennäköistä, että aihe arkipäiväistyy ja keskustelu aiheen ympärillä muuttuu entistä vapaamielisemmäksi.

— Suomen on vaikea pysyä täyskiellon saarekkeena, kun ympäröivä maailma muuttuu, Larmela linjaa.

Hän myös nostaa esille kysymyksen: miksi kannabiksen tuotot pitää ohjata rikollisille, kun laillinen myynti voisi olla tuottavaa liiketoimintaa ja sitä voisi verottaa? Larmela näkee, että samalla tuotteen laadun ja eri variaatiot olisi helpompi taata kuluttajalle.

Tutkimukset osoittavat, että erityisesti nuoret suhtautuvat avoimesti kannabikseen. Kun he vakiinnuttavat asemiaan yhteiskunnassa, saattaa keskustelukin vihdoin siirtyä konkreettisesti eteenpäin.

Teksti: Aaro Karsimus ja Valtteri Kolari

Kuvat: Aaro Karsimus

Aiheeseen liittyvää