Lämpimät jouluvalot pilkottavat talojen ja pikkumökkien kattojen reunoilla. On kuulas lauantai-iltapäivä. Läheiseltä kalliolta kuuluu lasten ilakoivaa kiljuntaa ja leikin ääniä. Astelen odottavaisin mielin ensimmäistä kertaa Tallipihan jouluavajaisiin. Muistan idyllisyydellään minut hurmanneen Tallipihan lapsuuteni kesälomareissuilta ja odotan nyt mielenkiinnolla, mitä se merkitsee ihmisille näin jouluaikaan.

Ylöjärveläisen Maarit Riikosen herkuista riisipiirakat olivat myyty loppuun jo iltapäivään mennessä.

Tallipiha toimi 1800-luvun alkupuolelta lähtien Finlaysonin puuvillatehtaan patruunan Wilhelm von Nottbeckin asuinpalatsin talouspihana. Nykyään  matkailukohteena tunnetun Tallipihan alueella vietetään 20. kertaa joulukauden avajaisia. Alueelta tulvahtaa kadulle mummolan ja miedon savun tuoksu. Riemastun pienen lapsen tavoin nähdessäni pihan keskellä pyörivän karusellin ja uljaan suomenhevosen vaunuineen. Ohitseni sujahtaa äiti, joka neuvoo rattaissa istuvaa lastaan, että tämä voi kertoa pian joulupukille lahjatoiveensa.

Karusellista kuulu hiljainen sävel No onkos tullut kesä ja isot mustat vaunut nytkähtävät liikkeelle täynnä matkustajia. Ihan kuin olisin saapunut menneisyyteen. Hiekka rapisee kenkien alla. Vaikka onkin vielä syksyistä, voi ihmisten hymyistä päätellä, että kauan odotettu joulun tunnelma on vihdoin saapunut suomalaisten sydämiin. Suuri piha-alue on täyttynyt lapsiperheistä ja turisteista, jotka nauttivat yhdessäolosta ja tutkivat kädentaitajien tuotteita: mökeissä ja kojuissa on myytävänä käsitöitä, lampaantaljoja, tuohikoreja ja itsetehtyjä herkkuja.

Sisko Knuuttilan yrityksen nimi tulee hänen lapsuutensa lankaleikeistään.

Kotimaisen käsityön pehmeyttä

Ystävällinen silmäpari kurkistaa pienestä mökistä. Tamperelainen Sisko Knuuttila on käynyt myymässä Tallipihalla värikkäitä ja yksilöllisiä käsitöitä jo kymmenen vuotta toiminimellä Lankaleikki.

– Kauppa on käynyt hyvin. Tossuja, myssyjä ja villasukkia on mennyt eniten, Knuuttila toteaa.

– Kestävät luonnonmateriaalit ovat joulun sesonkituotteita ja menevät hyvin kaupaksi, Knuuttila kertoo.

– Tänne on kiva tulla. Valoista tulee mieleen lapsuuteni joulut ja eläimet ja lasten riemu tuovat oman tunnelmansa.

Pihan laidalla pienimmät ovat pujottautuneet kurkistamaan aidan raosta Vilho-aasia ja Lassi-ponia. Välillä ilmassa helähtää espanja, italia ja ruotsi. 

Vierailija korvatunturilta 

Minea Hoppula ja hänen äitinsä Jenni Helen tervehtivät joulupukkia. Minea ojentaa reippaasti kätensä joulupukille. Ensimmäistä kertaa Tallipihan joulutorilla vierailevaa Mineaa ei joulupukin kohtaaminen jännittänyt.

Joulupukilla riittää jututtajia. Hän on vieraillut Tallipihan joulutorilla tapahtuman alkuajoista lähtien.

– Joulupukilla oli iso parta, hän tokaisee vaikuttuneena.

Alueella Mineaa kiinnostaa eniten karuselli ja hän lähteekin jo malttamattomana sitä kohti.

Heilautan kättäni tutulle punanutulle.

– Tulin poroilla Jyväskylään, kun sinne asti oli lunta ja sieltä jatkoin matkaa helikopterilla, joulupukki kertoo.

– Täällä on mukava ja rento tunnelma ja ihmisiä on ollut paljon. Ihmisillä ei ole vielä joulupöhinä päällä.

Joulupukin ympärille ilmaantuu lisää uteliaita katseita. Pienin lapsista juoksee pelotta halaamaan joulupukkia ja nuoret ja aikuiset ottavat kuvia pukin kanssa. 

Kysyessäni joulupukilta, onko hänelle tullut paljon lahjatoiveita, hän kaivaa hymyillen taskustaan paperikäärön ja toteaa: “tonttupostia”.

Suklaataivas

Suklaapuodissa kiemurteleva jono pitää Outi Johanssonin kiireisenä tiskin takana.

Tallipihan vanhoissa rakennuksissa on nykyisin useita käsityö- ja sisustusputiikkeja sekä kahvila. Hivuttaudun lämmittelemään täpötäyteen vanhassa valjashuoneessa sijaitsevaan Suklaapuotiin, joka on liikkeistä suosituin. Ilmasta voi astia makean tuoksun ja tila täyttyy puheensorinasta. Tarjolla on kaikkea, mistä ihminen voi haaveilla: pöydillä on jouluteemaisia karamelleja ja suklaita, yhdellä seinällä on hyllyllinen salmiakkeja. Suurin osa ihmisistä jonottaa kuitenkin vitriinin edessä, jonka takana on loputtomasti houkuttelevan näköisiä tryffeleitä, irtosuklaalevyjä ja konvehteja.

– Eniten joulun aikaan menee tryffelisuklaita, jotka ovat ihmisten suosikkeja ympäri vuoden. Niitä on 13 eri makua, kertoo Suklaapuodin työntekijä Outi Johansson.

– Monille täällä käymisestä on tullut perinne. Itselleni Tallipihan joulu merkitsee joulun aloitusta, Johansson lisää.

Joulun hohdetta

Ihmettelen miten paljon alueella riittää nähtävää astuessani vanhassa tallissa sijaitsevaan joulukauppa Hohteeseen. Lämmin valo valtaa avaran tilan, jossa on räsymatot kivilattialla ja tummia puuseiniä piristyttävät värikkäät tapetit. Tallin perältä löydän kolme rennosti ottavaa lammasta, joiden silittäminen on kuin terapiaa hektisen elämän keskellä. Ilmassa leijuvat joulukukkien ja villan tuoksut ja lapsi rallattaa, että “joulu saapuu meille kaikille”. Tuntuu, että joulu on lähempänä kuin arvaisikaan. Minulla on todella tervetullut ja kotoisa olo näiden kaikkien tuntemattomien keskellä.

Janika Ayeni (vas.) ja Anne Järvinen ihastelevat Joulukauppa Hohteessa myytäviä korvakoruja.

Huomioni kiinnittyy kahteen naiseen, joilla näyttää olevan tavattoman hauskaa, kun he mallailevat toisillensa korvakoruja. Janika Ayenille tämä on toinen kerta Tallipihan joulutorilla ja Anne Järviselle jo 12. kerta.

-Täällä on joulun tunnelmaa. Tallipiha on kuin kehto kaupungin sykkeessä, Ayeni toteaa.

– Täällä on paljon kotimaista käsityötä myynnissä ja on kiva tukea suomalaisia yrittäjiä, hän jatkaa.

– Tallipiha on vanhanajan paikka, missä ei ole tavaratalojen kaupallisuutta. Tulimme tänne tunnelma takia, kertoo Järvinen.

– Täällä ei tule sellaista oloa, että olisi pakko ostaa. Tulimme glögille ja satuin löytämään kivat korvikset, Ayeni lisää hymyillen.

Hiljentymisen hetki

Ennen kuin lähden astelemaan hämärtyneeseen iltaan, upotan sormeni suomenhevosen pehmeään karvaan. Tätä juuri kaipasinkin: hetkeä, jossa arjen kiireet voivat unohtua ja jossa saa nauttia inhimillisyydestä ja yhdessä olosta. Sain kuulla monelta myyjältä, kuinka he ovat oppineet tuntemaan asiakkaitaan, jotka käyvät Tallipihan joulutorilla joka vuosi. Ihmisten puheista nousi esille, että he tulevat tunnelmoimaan tänne. Pitkäaikaiset myyjät kertoivat, kuinka tunnelmaan on panostettu tänä vuonna valoilla.

Vaikka ennakko-odotukseni joulutoria kohtaan olivat korkealla, luulin, että kyseessä olisi ihan tavallinen joulutapahtuma. Se oli kuitenkin paljon enemmän: se oli jotain merkittävää, rakasta ja voimaannuttavaa. 

Astuessani kadulle vilkaisen vielä kerran hiljenevään joulun satumaahan – ehkä sittenkin aitoa joulutunnelmaa on vielä olemassa.

Teksti & Kuvat: Emmi Hiltunen

Aiheeseen liittyvää