Starttasimme Tietopinnin edestä ensimmäiselle kuvausmatkalle uneliaissa tunnelmissa jo aamukahdeksalta. Henkilökuva luonnossa –kurssi on perinteisesti valokuvauksen ammattitutkintolinjan opiskelijoille suunnattu kokonaisuus. Tänä vuonna kansanopistolinja päätettiin poikkeuksellisesti kutsua mukaan, koska ryhmän kiinnostus luontokuvaukseen on vahva. Hyvä näin, koska flunssa karsi osallistujamäärän puoleen suunnitellusta.
Kansanopiston valokuvaajien lisäksi mukaan lähti valokuvauksen ammattitutkintolinjalle jatkanut Mona Nyrhinen sekä media-alan ammattitutkintoa suorittava Vesa-Matti Sinkko, joka toimi minibussimme kuljettajana. Olimme varustautuneet säänmukaisella varustuksella ja uteliasuudella. Tiedossa oli säätiedotuksen mukaan hiukan sateista syyssäätä. Matka Virroille taittui ohikiitävissä maisemissa haaveillen, välillä torkahtaen radion soidessa taustalla. Majoituimme ihastuttavassa maalaismiljöössä sijaitsevaan Rajamäen lomakeskukseen, jossa majoittui samaan aikaan viitisenkymmentä virkeää eläkeläistä.
Kurssin ohjaaja, luontokuvaaja Kari Leo kertoi omasta työskentelystään, mitä hän on kuvissaan tavoitellut ja millä keinoin lopulta päässyt lopputulokseen. Vuoden 2009 luontokuva Metsän emäntä, oli osalle entuudestaan tuttu. Hieman äimistyneinä koitimme sisäistää valtavaa määrää uusia termejä, asioita ja kalustoa. Normaalistihan henkilökuva luonnossa -kurssille mennään vasta, kun perustaidot ja –tiedot ovat hallussa. Karin mukaan me kuusi viikkoa valokuvausta opiskelleet hyppäsimmekin suoraan syvään päätyyn kuvauksen kanssa.
Ruokailuhetket olivat ilahduttavia eläkeläisistä pursuavine tarinoineen. Herkullisen lounaan jälkeen pakkauduimme takaisin autoon ja lähdimme ensimmäiselle kuvauspaikalle. Mahtipontisella syksyisten puiden siivittämällä laitumella meitä odotti hevoslauma, sekä kolmen kuukauden ikäinen superstara varsa, joka halusi tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa. Mallimme Reetta Tervonen ja Anu Pessinen olivat odottaneet meitä jo hyvän tovin.
Karin pystyttäessä kuvauskalustoa laitumelle, mallit saivat aikaa valmistautua kuvaukseen, laidunvaatteet vaihtuivat hulmuaviin prinsessahelmoihin. Hevoset ja mallit näyttivät upealta, suorastaan sadunomaiselta yhdessä.
Etsimme kameroistamme asetuksia, joilla saada ohjeistuksen mukaisesti mieleisemme valo ilman salamaa kuviimme. Kari loi omalla rentoudella ja autenttisella olemuksella ilmapiirin, jossa ei tullut kuvaamiseen suhteen liian suuria paineita. Joukossamme oli opiskelijoita, jotka ovat viettäneet paljon aikaa hevosten kanssa, mutta osa meistä meni arastellen hevosten aitaukseen. Kohti tuleva hevonen on vaikuttava ilmestys polven korkeudelta kuvattaessa. Huomasimme kuitenkin nopeasti, että hevoset olivat hyvin koulutettuja ja heidän keskellä oli turvallista kuvata ja liikkua. Myös pikku-varsa hakeutui jatkuvasti kuvaajien luokse keventämään tunnelmaa. Kuvatessa aika kului nopeasti kameran seuratessa vauhdikkaasti liikkuvia hevosia ja mallien vaihtaessa asentoja ja asuja. Pääsimme kukin vuorollaan testaamaan lähettimen kanssa Godoxin akkusalamaa kuvien tehosteeksi. Saimme myös kuvata Karin Nikon D850 kameralla. Voi jumanstuikka, kyllä ammattilaisen työkalu amatöörin lelut voittaa, sen jo tunsi painossakin.
Autoimme Reettaa pakkaamaan lukuisat mekot siististi takaisin autoon. Toivottelimme hyvät illan jatkot, tapaisimme mallit jälleen huomenna Reetan tilalla. Tunnelma oli kepeä ja inspiroitunut. Kuvauksen jälkeen huomasi myös olevansa todella nälkäinen.
Päivän jo hämärtyessä päätimme jatkaa porukalla harjoituksia Jonnan mukana matkaavien koirien kanssa. ”Oli hieno kokemus olla kameran toisella puolen mallina sisäistämässä sitä, mitä mallilta kameran edessä vaaditaan.” Jonna kertoo. Lähdimme vielä iltaretkelle Virtain keskustassa sijaitsevaan Kari Leon Kuvaamo Intoon. Saimme melko pläjäyksen infoa yrittäjyydestä, painopapereista, studiotyöskentelystä, kehystämisestä ja asiakaspalvelusta hyvässä ja pahassa. Näimme myös tuon legendaarisen Metsän Emäntä kuvan monessa eri painoversiossa. Tällainen määrä valintoja, vaihtoehtoja, uhkia ja mahdollisuuksia sai miettimään asioita monesta eri näkökulmasta -mitä sitä valokuvaajaminältään haluaa?
Iltapimeällä palatessamme innostuimme vielä keskenämme kuvailemaan melkein täyttä kuuta. Lopulta oli maltettava mennä nukkumaan, koska seuraavalle päivälle oli tiedossa mielenkiintoista jatkoa.
Torstai starttasi heti aamupuuropöydässä kysymyksillä kuukuvausvinkeistä Karilta. Ja niitähän me saimme. Suuntasimme jälleen Reetan ja Anun sekä hevosten pariin, joista upean kaunis Suomenhevonen Villin Viksu juoksee myös ravurina. Nyt kuvasimme metsässä, joka antoi aivan omanlaisensa satumaisen fiiliksen kuvaustilanteeseen ja mielikuvitukselle tilaa. Kari esitteli meille lisää erilaisia salamalaitteita, joita on kevyt ottaa luontoon mukaan. Kuvauksiin osallistui nyt myös kaksi Salukirotuista koiraa, pienen voimallisen kosken virtaavissa kuohuissa, mallien kulkiessa metsässä paljain varpain kuin toisesta maailmasta irrotettuna. Nämä hetket painuivat syvään sielun syövereihin.
Kurkiauroja lensi ylitsemme kohti etelää ja yritimme ehtiä saamaan niistäkin kuvia, mutta niin oli meidänkin aika lähteä ja kiittää ikimuistoisista kahdesta päivästä ja tiedoista, opeista ja informaatiosta, jotka vaatinee tovin sulattelua.
Mukana menossa: Ion Antila, Pihla Hoffrén, Sari Jokelainen, Ada Kelloniemi, Jonna Malmberg, Henna Naukkarinen, Mona Nyrhinen, Vesa Sinkko
Teksti: Sari Jokelainen ja Jonna Malmberg
