“Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole” 

Osa miehistä edelleen ennemmin hautaa mielenterveysongelmansa kuin kohtaa ne. Avun hakemista voivat hankaloittaa häpeä, maskuliinisuuden rikkoutumisen pelko sekä perinteinen miehen malli.  

–En enää tiennyt että mikä on unta ja mikä on todellisuutta. 

Olemme hiljaisessa, pienessä huoneessa. Sohvan edessä on kaksi tuolia, joista toisessa istun minä. Haastateltavani Riku istuu vastapäätäni nahkasohvalle.  

Hiljainen huone luo välillemme yhteyden aiheen vakavuudesta. Ujolta vaikuttava mies kertoo, miten hänellä laukesi psykoosi ensimmäisen kerran.  

Hän on jännittyneen oloinen ja heiluttaa jalkojaan levottomasti. 

Parikymppinen opiskelija haluaa jakaa oman kokemuksensa mielenterveysongelmista, koska Rikun mielestä asioista pitäisi puhua entistä avoimemmin. 

Sairastumisen aikaan Riku oli töissä pikaruokaravintolassa. 

– Olin kassalla ottamassa tilauksia vastaan ja yhtäkkiä en pysynyt enää missään perässä, Riku kertoo. 

Haastateltavan nimi on muutettu aiheen vakavuuden vuoksi. 

Ensimmäisen rankan oireilukerran vakavuuden tajuttuaan hän meni päivystykseen. Takana oli pitkä uupumis-ja masennuskausi. Jatkohoidon tarve oli pakollinen psykiatriselle osastolle jääminen. Ajatukset tästä hänelle olivat ristiriitaiset.  

– Silloin tuntui, että en lähde hoitoon, koska enhän minä mikään hullu ole. 

Hänen ongelmansa kasaantuivat pitkän uupumis- ja masennuskauden aikana. 

Tamperelainen Riku kuvaa, miten nopeasti mielenterveys hajosi masennuksesta ja unettomuudesta psykoosiin. Samaan aikaan Rikulla todettiin ADHD, ja hän sai siihen lääkityksen. 

Psykiatrisella osastolla Riku oppi, että yksi psykoosin laukaisevista tekijöistä saattoi olla juuri ADHD-lääkitys. Psykoosin puhkeamiseen vaikuttivat myös pitkään jatkunut masennus ja unettomuus sekä perintötekijät.  

Psykiatrisella osastolla Rikun päästä otettiin myös magneettikuvat. Pian lääkäri soitti, että hänen päästään on löydetty pieni kasvain. 

–Minulle iski todella kovaa tieto kasvaimestani. Samaan aikaan olin itsetuhoinen ja ajattelin, että ei minun tarvitse tehdä itselleni mitään kun kasvain hoitaa kaiken puolestani. 

Kasvaimen löytyminen oli lopulta yksi niistä tekijöistä, jotka auttoivat Rikua haluamaan jäädä henkiin. Vaikka hänellä oli vaikeaa mielensä kanssa, hän ei ollut valmis luovuttamaan. Hän koki, että nuorena ihmisenä on elämässä vielä paljon nähtävää ja koettavaa. 

Usein omaa mielenterveyden tilaa peitellään vaikka kyse voi olla elämää ääripäihin ohjaavasta voimasta. Romahdus voi tapahtua missä vain. Kotona, lenkkipolulla, kellarin pyörävarastossa tai töissä.  

–Muistan kerran kun olin kotona ja yritin soittaa jonkinlaiseen kriisinumeroon. En saanut sinne oikeastaan mitään sanottua. Soitin sen jälkeen ystävälleni, että nyt on huono tilanne. Ystävä tuli hakemaan ja vei sairaalaan koska päässäni ei liikkunut melkein minkäänlaisia ajatuksia. 

Syiden erilaisuudet puhuttelevat 

Suomalaisen miehen on perinteisesti ajateltu olevan hiljainen ja hiljaa ongelmistaan.  Tarve tulla kuulluksi varmasti on miehilläkin.  

Asioista puhuminen onkin sitten toinen juttu. Syitä tähän on monisävyisiä ja niihin liitetään usein maskuliinisuus, tai pikemminkin sen rikkoutumisen pelko. Miehen kun on oletettu aina olevan vahva. Myös mieleltään. 

Kriisikeskus Osviitan kriisityöntekijä Maria Neuvonen kertoo syitä, miksi miehet saattavat hakea harvemmin apua mielenterveysongelmiinsa. 

– Ainakin meidän tietomme mukaan miehillä on korkeampi kynnys hakea apua. Myös se, että miehet eivät tule kohdatuksi kokonaisvaltaisesti auttamisjärjestelmässä vaikuttaa asiaan. 

Neuvosen mukaan miehet myös vähättelevät omia ongelmiaan ja päätyvät hautaamaan ne korjaamisen sijaan. 

Mielikuva miehestä, joka kamppailee ongelmiensa kanssa yksin, on jokseenkin hyvin tuttu. Vuoden 2021 Mieli ry:n kyselyn mukaan miehet empivät avun hakemista, koska avun tarpeen vakavuudesta heräsi epäilyksiä. Perinteinen miehen malli sekä auttajien naisvaltaisuus koettiin kynnykseksi avun hakemisessa. 

Toiminnanohtaja Kati Rikala kriisikeskus Osviitasta kertoo, että suurimpia syitä miesten avun hakemiselle ovat paha olo ja masennus.  

– Myös ihmissuhdeasiat ovat suurimpia syitä, miksi meille tulee paljon miehiä asiakkaiksi. Eli ihmissuhteet ovat solmussa. 

Ääni toivolle  

Jännittyneisyys Rikusta on selvästi kaikonnut. Hänen jalkansa eivät enää heilu, ääni on tasainen ja rauhallinen. 

Hän esittää oman toiveensa sekä kannustuksensa mielenterveysongelmissa kamppaileville. Etenkin miehille. 

– Toivoisin, että ihmiset oppisivat kuuntelemaan omia tuntemuksiaan. Siinä ei ole mitään hävettävää, jos on itsetuhoinen tai masentunut. Toivoisin, että ihmiset hakisivat apua ennen kuin on liian myöhästä. 

Tukea voi saada erilaisista kriisipalveluista. Nämä jutut ovat nimenomaan pääasia sen kaikissa merkityksissä. 

Riku haluaisi enemmän keskustelua kaikista mielenterveysongelmista.  

Hän myös tahtoisi, että mielen järkkymiseen suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin fyysisiä loukkaantumisiakin kohtaan. Jos käsi murtuu tai mieli järkkyy, se ei ole tarkoituksellista. 

– Ei ole helppoa hakea apua. Toivoisin myös näihin asioihin suhtautumista samalla tavalla kuin vaikka fyysistä vammaa kohtaan. Se on samalla tavalla onnettomuus siinä kuin esimerkiksi käden murtuminen. 

Meidän mielemme tarvitsee ylläpitoa aivan kuten kehomme. Eniten tarvitsemme puhetta kaikenlaisista mielenterveyden haasteista. Etenkin niiden tunnistamisesta sekä toipumisesta.  

Riku on saanut apua ongelmiinsa. Hänen elämäntilanteensa on muuttunut monella osa-alueella parempaan suuntaan.  

–Enää en voisi kuvitellakkaan olevani samoissa ajatuksissa kuin vuosi sitten.