Esikuva kertoo, mikä on henkilölle tärkeää ja mitä hän tavoittelee. Voionmaan opettajakunta esittäytyy esikuviensa kautta. Kuva: Reetta Kivinen Ari-Pekka Lundén rehtori 80-luvun James Bond on esikuvani. Elokuvien tullessa ulos olin itse siinä iässä, että elokuvilla oli suuri merkitys elämässä. Elokuvissa oli upeita paikkoja ja uusia kulttuureja, joihin ei täällä päin nuoruudessa päässyt tutustumaan. Nykyään on päässyt jo näkemään ja kokemaan elokuvissa näkyviä upeita paikkoja ja muita hienoja nähtävyyksiä. Esimerkiksi sukeltaminen Kiinanmerellä oli ennen vain lapsuus- ja nuoruusaikojen haave, jonka on onneksi nyt aikuisiällä päässyt toteuttamaan. Kuva: Joona Koivisto Antti Jehkonen koulutuspäällikkö ja psykologialinjan vastuuhenkilö Esikuvani on toisen maailmansodan jälkeisen ajan pienviljelijä-raivaaja. Itsekin synnyin kylään, joka sijaitsi 400 hehtaarin kokoisella raivatulla alueella. Kylän vanhemmat ihmiset olivat viljelijöitä tai raivaajia, joiden työssä näkyi luonnon kiertokulku. Maanviljely on minulle kuitenkin mysteeri. Työni kansanopistolla on kuin pienviljelyä. Toukokuussa näkyy niin sanotun “tiedon viljelyn” tulokset ja joka vuosi käydään läpi samat prosessit. Työ on kuin pienessä kyläyhteisössä mukanaoloa ja työn kehityksen tulos näkyy vuosi toisensa jälkeen. Kuva: Henna Aitto-oja Pauli Poranen näyttelijäkoulutuksen vastaava opettaja En osaa oikeastaan nimetä itselleni yhtä tiettyä esikuvaa, mutta yksi heistä on ehdottomasti 1960-luvun ranskalainen näyttelijälegenda Alain Delon. Hän on näyttelijänä oikea luonnonlahjakkuus erityisesti Roccon roolissa Luchino Viscontin elokuvassa Rocco ja hänen veljensä. Rocco on herkkä, tunteellinen ja romanttinen kotiseutunsa ystävä. Yritän harrastaa mahdollisimman paljon liikuntaa, sillä haaveeni on olla esikuvani veroinen taistelija. Kuva: Joona Koivisto Tapio Kivirinta elokuva- ja tv-linjan vastaava opettaja Kolumbus on esikuvani, koska hän on arvoituksellinen löytöretkeilijä. Hänen matkoistaan tiedetään paljon, mutta ihmisillä on hänestä itsestään ristiriitaisia käsityksiä. Epämääräinen esikuva on hyvä, koska silloin ihminen voi mielikuvitustaan käyttämällä luoda sen itse. Hakeudun itsekin dokumenttia tehdessä sen tyyppisiin aiheisiin, joissa tarvitaan löytöretkeilijän taitoja. On aina kiinnostavaa, mitä jonkin tietyn matkan päästä tai mutkan takaa löytyy. Kuva: Sissi Leppälahti Jari Toivo kasvatustieteen linjan vastaava opettaja, lyhytkurssien kouluttaja Esikuvani on pragmatismia kehittänyt filosofi ja psykologi John Dewey, jonka lentävä lause opetuksessa on ollut ”learning by doing”. Hän ajattelee, että lasten ja myös aikuisten kasvatus onnistuu parhaiten tekemällä eikä lukemalla. Hänen opeillaan on selkeä vaikutus elämässäni, sillä yritän kehittää opetukseni keskustelevaksi pelkän luennoimisen sijaan. Jos opettaja tykittää pelkkää diaa, opiskelijalle ei jää niin paljoa mieleen, kuin jos etsisi tiedon itse kaverin kanssa. Hyvin osallistava opetus on enemmän minun juttuni. Kuva: Henna Aitto-oja Petri Männistö media-alan ammattitutkinnon vastaava kouluttaja Minulla ei varsinaisesti ole esikuvaa, mutta Jäniksen vuosi on elokuvana minulle esikuva. Elokuva käsittelee infoähkyä, luontosuhdetta, ydinvoimaa ja jopa ilmastonmuutosta, vaikka siitä ei siihen aikaan varsinaisesti puhuttu samalla tavalla kuin nyt. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä lähempänä olen elokuvan päähenkilöä, mainosmies Vatasta. Törmään itse samankaltaisiin ongelmiin, kuin mihin Vatanen elokuvassa törmäsi. Vatanen esimerkiksi yritti “kadottaa” digitaalisen jäljen itsestään, mikä näkyy siten, etten itse ole esimerkiksi liittynyt ollenkaan Facebookiin. Kuva: Joona Koivisto Johanna Junttila journalistilinjan vastaava opettaja Lähin esikuvani on Muumimamma, koska se on hahmo, jonka sydämessä on tilaa kaikenlaisille kulkijoille. Sillä on taito suhtautua empaattisesti sellaisiinkin ilmiöihin ja tyyppeihin, joita se ei itsekään ymmärrä ja joita muut saattavat väheksyä. Se ei kuitenkaan ole pelkkä tylsä äitihahmo lieden vieressä, vaan sillä on myös oma tahto ja seikkailunhalua. Tunnistan sen, että hamstraan käsilaukkuuni kaikenlaista Muumimamman tavoin. Siellä on tarvikkeita, joita voin itse tarvita, mutta myös sellaisia, joita joku toinen voisi tarvita. Kuva: Henna Aitto-oja Tuula Alajoki valokuvauslinjan vastaava opettaja Esikuvani on oma 20 vuoden takainen valokuvauksen opettajani Antti Haapio. Olen tämän vuoden valokuvauslinjan opettajan sijaisena, ja toivon, että minusta olisi edes yhdelle opiskelijalle niin paljon hyötyä kuin Antista on ollut minulle. Vielä taidekoulusta valmistumisenkin jälkeen häneltä sai tukea ja apua työkeikkojen saantiin. Opettajana hän on esikuvani. Jos ajattelee ammatillisesti laajemmin, voi hän olla myös asenteellinen esikuvani. Aina ja kaikkea kannattaa yrittää, eikä pidä antaa periksi, jos joku tehtävä ei heti onnistu. Juttu on julkaistu alunperin koulutuskeskuksen Väinö-lehdessä 2019. Teksti: Rebekka Salmela ja Milena Madlin Kuvat: Henna Aitto-oja, Reetta Kivinen, Joona Koivisto ja Sissi Leppälahti
