Värinä pikimusta

Painoin valokatkaisijaa. Tulkoon valo. Ja valo ei tullut.   Niin hullulta kuin se kuulostaakin, pimeän pelko ei ole vain viisivuotiaiden etuoikeus. Se on etuoikeus myös minulle. Etuoikeus, joka saa m... Lue lisää...

Hukassa kaupungissa

Asuin ennen maalla. Reilut yhdeksäntoista vuotta, jos tarkkoja ollaan. Kauppaan oli 25 kilometriä ja ensimmäinen naapuri löytyi puolentoista kilometrin päästä. Elo oli rauhallista ja hiljaista. Oikein mukavaa. ... Lue lisää...

Lapsen merkityksetön henki

Minä valitsen lapsen. Ehdottomasti. Nykyhetken terrorismi ja mediatehokkuus tuovat kuoleman jokapäiväiseen elämäämme. Maapallon toisella puolella elävien ihmisten hengenlähtöä sympatisoidaan täällä asti. Sympat... Lue lisää...

Ohikulkijoita

Hän seisoo lokakuun hämärtyvässä illassa, kaupungin valojen loistaessa ympärillä. Kiireiset kulkijat kiitävät omia polkujaan, kuin muurahaiset keossaan. Hän kannattelee käsissään suurin sinisin kirjaimin korist... Lue lisää...

Penninvenyttämisen arvoista

Kello on 16.27 tiistai-iltapäivänä. Tulin juuri koulusta kotiin. Keittiössä lojuu läjä tiskejä. Pyykätäkin pitäisi, mutta pesuaine on loppu. Myös ruoka on loppu. Jääkaappi ei ole ollut näin tyhjä sitten muuton.... Lue lisää...

Minä puhun totta

Synnyin hyvään maahan sananvapautta ajatellen. Jotain kertoo myös se, että ihka ensimmäistä eurooppalaista sananvapausasetusta oli rakentamassa jopa kaksi suomalaissyntyistä. Suomi on hyvä maa olla toimittaj... Lue lisää...