Ihmisiä sinkoilee edestakaisin niin Hämeenkadulta päin kuin rautatieasemalta. Vihreiden valojen tikitystä odotetaan. Kun tikitys alkaa, ihmiset kiiruhtavat omiin suuntiinsa.

Syksy alkaa tehdä jo tuloaan elokuiselle kaupunkimaisemalle. Liput liehuvat tuulen tuivertaessa. Mukulakivikadulla näkyy paljon puista pudonneita lehtiä. Huolimatta viileästä säästä rohkeimmat marjamyyjät ovat saapuneet kojuillensa tumput käsissään ja villahuivit kaulassaan, valikoimiin on saapunut jo sieniä.

Tampereen muutokset kuuluvat hyvin reitillämme. Hämeenkatua kävellessä ei voi välttyä työmaan melskeeltä tai ahtailta kiertoteiltä. Bussit kiihdyttävät liian läheltä ohitsemme. Pakokaasu sekä tupakansavu tulevat ja menevät tuulen mukana. Hetkittäin olo on kuin olisi suurkaupungissa.

Feissarit yrittävät sinnikkäästi saada huomion ohikulkeviin ihmisiin.

– Hei anteeks, onks sulla kiire? kuuluu ehkä liiankin aikataulutetusti.

Me sosiaalisesti rajoittuneet suomalaiset harpomme karkuun kuin mitkäkin jänikset. Painamme pään alas toivoen, että tummat vaatteemme sulautuvat kadun väreihin.

Vanha mies tiirailee silmälasiliikkeiden tarjontaa ikkunan läpi. Ikkunashoppailu on myös meille opiskelijoille tuttu harrastus. Tarpeelliset sadetakit jäivät ostamatta, sillä kukkaron nyörit ovat tiukasti kiinni.

Eri ruokien hajut sekoittuvat ympärillämme hämmentäväksi massaksi, joka tuoksuu voimakkaalta. Kiireisimmät nälkäiset kaduntallaajat voivat napata Street food –kojulta vaikkapa falafelit matkaan. Voimakas grilliruoan tuoksu kantautuu eri puolilta katua. Pubien terasseilta kuuluu iskelmämusiikkia, mutta terassit ovat vielä tyhjillään.

Sillalle tultaessa hiljaisuus valtaa mielen. Työmaat eivät ole ehtineet tänne. On rauhallista. Kosken kuohunta saa unohtamaan ratikkatyömaat. Lyhtypylväiden amppelit ovat alkaneet jo kuihtua. Alkusyksyn kauneus on tullut esiin.

Keskustorilla liikenteen hälinä kajahtaa korviin uudestaan. Ylväiden vanhojen rakennusten arkkitehtuuri vie meidät ajassa taaksepäin. Keskustorin historiallisen kuoren pilaavat linja-autolaiturit. Suomen satavuotisjuhlavuosi näkyy kukkaistutuksien väreissä, sekä tangoissa liehuvissa lipuissa.

Tori on siirtymisen keskipiste. Ihmiset kiirehtivät pyörällä ohitse, tai tuijottavat kännykkäänsä noustessaan busseihin. Huomiota ei kiinnitetä ympäristöön. Kaikki ovat omassa sosiaalisen median kuplassaan.

Aiemmin ohittamiemme feissareiden lisäksi tuuliselle kulkureitillemme on saapunut Aamulehden kojun pitäjä, sekä kaksi Jehovan todistajaa. Vain harva pysähtyy juttelemaan heille, vaikka toisella puolen katua ihmisiä on melkein ruuhkaksi asti. Miten täällä voi olla täyttä, mutta samaan aikaan niin tyhjää.

Suomi tunnetaan hyvinvointivaltiona. Tiellämme istuu joitakin kerjäläisiä, joita ei ”tietenkään” tarvitse huomioida. Ihmiset kulkevat vain ohi.

Raitovaunutyömaa häiritsee aluksi Hämeenpuiston harmoniaa. Meteli ja pauke kadun päässä on kova. Pidemmälle käveltäessä tunnelma on kevyen rauhallinen. Pääsimme pois ruuhkasta, puisto on oiva pakopaikka, jossa pystyy hengähtämään.

 

Teksti: Sanna Erkkilä ja Emma Kataja

Kuvat: Juuso Salminen

 

 

 

 

 

 

Aiheeseen liittyvää

Vastaa