Onko edessäsi välivuosi, haluaisitko muuten vain vaihtaa alaa, tai syventää tietämystäsi jostain? Maksulliset opistot ovat usein tässä se vaihtoehto, johon ihmiset tuntuvat tarttuvan. Allekirjoittanut kahlaa läpi jo toista opistolinjaansa, joka tosin on täysin erilainen kuin käsikirjoittajan opinnot.

 

Halpaa hupiahan tämä ei ole. Opistot kun maksavat lähes poikkeuksetta muutaman tonnin per linja. Eikä tähän saa valtiolta muuta rahallista tukea kuin opintotuen. Ja sillähän nyt ei tunnetusti pitkälle pötki. Reilu neljäsataa euroa kuussa kun ei riitä kattamaan edes opiskelumaksuja, saati sitten vuokraa, ruokaa tai muuta.. No, yksinkertaisesti elintärkeää.

”Eihän siitä saa edes tutkintoa”, on kommentti, joka saattaa kuulua monen tutun suusta. Se on miete, joka saattaa pyöriä myös omassa päässä. Se on totuus. Onko opistolinjoista sitten mitään muuta hyötyä, kuin se, että lompakon paino laukussa kevenee kuin itsestään?

Opinnot opistossa antavat päiville rytmin, joten sängynpohjalle on hankala jäädä tuhlaamaan elämäänsä. Ne tarjoavat mahdollisuuden valmentautua jatko-opintoihin, sillä opinnoissa ainakin sivutaan asioita, joita pääsykokeissa tullaan kysymään. Usein linjoilla, joilla on jotain yhteyksiä korkeakoulumaailmaan, käydään läpi tehtäviä, jotka auttavat tulevien akateemisten tavoitteiden saavuttamisessa. Täällä suoritetaan journalismin ja psykologian linjoilla korkeakoulujen perusopintokokonaisuuksia. Nämä voi hyväksi lukea sisään päästyään.
Entäpä jos en ole lainkaan akateeminen? Onko kansaopistosta silloin minulle mitään hyötyä? Vastaus on varsin yksinkertainen: kyllä. Opistoissa on tuntiopettajina yleensä henkilöitä, jotka työskentelevät alalla, jota opiskelet: toimittajia, käsikirjoittajia, juontajia, tuottajia. He tietävät eri alojen raakuuden ja pelisäännöt, osaavat antaa vinkkejä siitä, kuinka työelämässä pärjää.
Opinnot ovat hyvin toiminnallisia ja antavat paljon käytännön kokemusta todellisten projektien kautta: jalkaudutaan kaduille haastattelemaan ihmisiä ja tuotetaan oikeaa mediaa. Monet työnantajat arvostavat käytännönosaamista loppupeleissä kuitenkin paljon enemmän kuin sitä, että sinun pitäisi olla paperiesi mukaan rautainen ammattilainen, mutta tosipaikan tullen oletkin aivan hukassa.

Kansanopistot tarjoavat lisäksi kullanarvoisia mahdollisuuksia. Usein ne ovat tunnettuja tasostaan. Siispä, kun keväällä tarjoutuu mahdollisuus viiden viikon työharjoitteluun, saattaa sinulla olla paremmat mahdollisuudet päästä harjoitteluun haluamaasi paikkaan kuin esimerkiksi yliopistossa ensimmäistä vuotta opiskelevalla. Miksi? Koska käytännön näyttöä on paljon enemmän. Toki tämäkin on koulu kohtaista.
Työharjoittelu taas saattaa poikia jotain suurta. Tiedän entisestä opistostani parikin, jotka saivat harjoittelunsa kautta vakityön ja ovat nyt olleet mukana isoissa projekteissa. Nostan fiktiivisen hattuni ilmaan näille henkilöille, he ovat tehneet uskomattoman määrän työtä.
Opiskelu opistoissa on hyvin raskasta tiettyinä kausina. Käteen saatetaan tyrkätä ohjeet isoon projektiin, jonka tekemiseen annetaan viikko. Toisina hetkinä opiskelu taas saattaa tuntua hyvin verkkaiselta ja juuri epätasaisuus on se, mikä saa monet kiroilemaan. Opinnoissa on paljon etäpäiviä, jotka saattavat helposti luisua siihen, ettei tee mitään. Ja silloinkos ottaa päähän! En osaa laskea kertoja, jolloin olen väsännyt jotain tehtävää yömyöhään. Onko sinusta selättämään etäpäivien laiskuus?

Eräs opistojen piirre on yhteishenki. Porukka on pienempi kuin korkeakouluissa, joten yleensä muut tunnetaan ainakin jotenkin, eikä kukaan jää ryhmätehtävissä ulkopuolelle. Tehtäviin ja opintoihin myös panostaa helposti enemmän kuin jos opiskelisi valtion kustantamassa koulussa – eihän kukaan tahdo rahojaan taivaan tuuliin heittää!

Teksti: Pinja Eskola Kuvat: Milka Koskinen

Aiheeseen liittyvää

Vastaa