Tietopinnissä on syksyn mittaan voinut bongata veikeän viiksekkään miehen toimittamassa monenkirjavia askareita. Nyt siviilipalvelusmiehemme aika opiston apupoikana on päättymäisillään. Kuka sivarimme oikeastaan on ja mitä hän on tehnyt täällä?

 

Pyry.Järvinen2

Työ Voionmaalla on ollut käytännönläheistä. Järvinen sanoo, että on kokenut todella olleensa töissä sivariaikanaan. ”Mutta ei tämä kuitenkaan ole mikään maailman raskain työpaikka.”

Pyry Järvisen, 20, tie Voionmaalle kävi ystävän kautta. Hän valmistui lukiosta syksyllä 2015 ja haki kirjoitusten ohessa siviilipalveluspaikkaa. Voionmaan opiston ilmoitus pisti silmään.

– Lukiokaverini opiskeli valokuvausta Voitsilla, ja ajattelin, että olisi vänkää olla sivarina kaverin koulussa, Järvinen kertoo päätymisestään Voionmaalle.

Kun Järvinen aloitti siviilipalveluksensa helmikuussa 2016, opisto sijaitsi vielä Ylöjärvellä. Sisäoppilaitosmainen koulu luonnon helmassa ei säikäyttänyt sivaria.

– Oli mukavaa, että sai olla ulkoilmassa paljon, sanoo partiota harrastanut Järvinen. Voionmaan opiston yhdistyminen Kiljavan opiston kanssa alkoi kuitenkin heti enteillä muuttoa Tampereen keskustaan. Järvinen pääsi nopeasti keskelle muuttourakkaa.

– Silloin kun saavuin, aloimme silloisen respan Piuken (Pirjo Johanssonin) johdolla tyhjentämään varastoja.

Varsinainen hulina alkoi kesällä koulun loputtua. Järvinen kertookin kesän olleen siviilipalveluksen kiireisintä aikaa, koska muuttomiehiä oli hänen lisäkseen vain vähän.

– En kuitenkaan ottanut stressiä ja hommat tuli hoidettua.

 

Eristyksistä keskelle vipinää

Sekä vanhan että uuden Voitsin kokenut Järvinen pohtii muuton hyviä ja huonoja puolia. Hän arvioi, että koulun yhteishenki on laskenut, mutta osaa listata myös positiivisia muutoksia.

– Kolikolla on kaksi kääntöpuolta. Ylöjärvellä saimme olla rauhassa, mutta jouduimme olemaan eristyksissä. Täällä Tampereella taas ”joudumme” ihmisten ilmoille, mutta saamme olla vipinässä mukana.

Siviilipalvelus oli Järviselle paria kesätyötä lukuun ottamatta ensimmäinen kosketus työkulttuuriin. Sivari Voitsilla valotti myös kansanopistojen toimintaa, joka oli ennestään Järviselle täysin tuntematonta maaperää.

Millaiseen työhön kansanopistomme sitten velvoitti siviilipalvelusmiehen? Opettaja Antti Jehkonen on Järvisen mukaan veistellyt, että Pyryllä menisi toinen sivariaika työtehtäviensä listaamiseen.  Järvinen luetteleekin kunnioitettavan kattauksen tehtävistään aina haravoinnista Hyhkyn studion kasaamiseen ja autokuskista näyttelijöiden avustajaan. Järvinen on vaatimaton osaamisistaan.

– Vähän mitä tahansa hommia on tullut hoidettua, mutta eivät nämä mitään asiantuntijatehtäviä ole. Olen lukiotaustalla, enhän minä oikeasti mitään osaa tehdä.

 

 

”Tulevaisuus on tulevaisuuden peitossa”

Järvisen siviilipalveluskortissa luki aiemmin työtehtävien kohdalla "kiinteistöhuolto". Vanha kortti kuitenkin hukkui kesäriennoissa, ja uuteen korttiin työnkuva päivittyi arvokkaammaksi.

Järvisen siviilipalveluskortissa luki aiemmin työtehtävien kohdalla ”kiinteistöhuolto”. Vanha kortti kuitenkin hukkui kesäriennoissa, ja uuteen korttiin tehtävä päivittyi arvokkaammaksi.

Pyry Järvisen lähtö jättää aukon monen voitsilaisen arkeen. Saammeko kuitenkin uuden siviilipalvelusmiehen päiviämme piristämään?

– Ette saa. Minä olen toistaiseksi Voionmaan viimeinen sivari. Yhdistyminen Kiljavan opiston kanssa teki meistä tehokkaan organisaation, jolla ei ole tarvetta tällaisille hipinretkuille, Järvinen virnistää.

Jatkosuunnitelmistaan viimeinen sivari on vaitonainen.

– Tulevaisuus on tulevaisuuden peitossa, kuten eräällä ystävälläni on tapana vitsikkäästi murjaista. Aika näyttää. Hyvin usein Voionmaan kiinteistösivarit ovat jossain vaiheessa päätyneet Voitsin elokuva- ja tv-linjalle. En tiedä käykö minulle niin, mutta historian kulku on ollut sellainen, Järvinen vihjailee kryptisesti.

Järvinen hiljentyy hetkeksi miettimään viimeisiä terveisiään Voionmaalle.

– Ennen kuin tulin Voitsille, pidin sivaria ikään kuin rangaistuksena niille, jotka eivät mene inttiin. Mutta nyt kun sivaria on enää 24 päivää jäljellä, koen olevani pikemminkin etuoikeutettu kuin rangaistu. Jos palveluksestani on ollut jotain hyötyä jollekin, se on pelkkää plussaa. Minulla ainakin oli hauskaa, ja oli tästä varmaan minullekin ihmisenä paljon hyötyä, Järvinen ynnää. Lopuksi hän kiirehtii vielä lisäämään:

– Jos Piuke lukee tämän, niin pahoittelen, että unohdin kirjoittaa nimeni hänen jäähyväiskorttiinsa. Terkut Piukelle ja hyvää eläkettä sinne Turkuun.

Pyry Järvinen lienee saava ainakin henkisen jäähyväiskortin koko Voionmaalta.

 

Pyryn kolme ohjetta elämään

  1. Keskity aina siihen mitä teet, ja tee yksi asia kerrallaan.
  2. Älä stressaa liikaa. Stressi johtaa turhautumiseen ja lopputuloksena on toimimaton kompromissi.
  3. Opettele tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen ja ymmärtämään muidenkin näkökulmia.

Vanhalla Voitsilla Pyry Järvinen asui opiston asuntolassa. ”Huoneeni oli yleisten tilojen naapurissa, joissa joku saattoi joskus juhliakin. Minutkin kutsuttiin juhliin. Joskus menin kutsumattakin.” Nyt Järvinen asuu vielä hetken uudessa asuntolassa Annalassa.

Teksti ja kuvat: Maria Muilu

 

Aiheeseen liittyvää

Vastaa