Valokuvaamisessa tarvitaan niin teknistä osaamista kuin luovaa visiointikykyä. Onnistuneeseen otokseen ei riitä pelkkä napin painallus, eikä ideoista parhainkaan toteudu itsestään. Valokuvauslinjan opiskelija Henna Aitto-Oja kertoo näkemyksiään kameran takaa.

Aitto-Oja, 19, on ollut pienestä pitäen kiinnostunut valokuvaamisesta. Vuosi sitten hän sai idean: miksi en lähtisi opiskelemaan sitä? Aitto-Oja ei ollut käynyt vielä lukiota loppuun, joten korkeakoulujen sijasta hän päätti hakea opiskelemaan Voionmaan koulutuskeskukseen.

Voionmaan valokuvauslinja pureutuu laajasti valokuvaamisen maailmaan. Linjan sisältöihin kuuluu niin taidevalokuvausta, kuvajournalismia kuin studiokuvausta. Opintoihin sisältyy myös valokuvaamisen historiaa, kuvallista ilmaisua, oman portfolion tekemistä, kuvankäsittelyä, taittoa sekä videota.

Tukeva maaperä kukkivalle luovuudelle

Valokuvauslinjan opinnoissa yhdistyvät teknisyys ja luovuus. Onnistuneen valokuvan ottaminen ja oman vision toteuttaminen vaativat monipuolisia taitoja muun muassa käytettävän teknologian suhteen. Perfektionistiksi itseään kuvaileva Aitto-Oja pitää käytännön opiskelua ehdottoman tärkeänä.

– On painettava oikeaa nappia oikeaan aikaan. On tiedettävä, kuinka paljon valoa pitää päästää kuvaan, jotta se onnistuu.

Studiokuvaaminen on ollut teknisyytensä vuoksi Aitto-Ojalle erityisen antoisaa.

– Siinä pitää hallita esimerkiksi valot, varjot, sävyt, mallin ohjaus sekä itse kuvaaminen.

Kun kameran käyttö on rutiininomaisesti hallussa, omaa juttua on huomattavasti helpompi toteuttaa.

– Valokuvauslinjan alkumetreillä opiskelijoiden tekniset taidot pyritään saamaan sellaiselle tasolle, että sen jälkeen voi keskittyä omaan persoonalliseen ilmaisuun, kertoo valokuvauslinjan vastaava opettaja Tuula Alajoki.

Voiko luovuutta harjoitella tai opettaa?

Aitto-Ojan näkökulmasta kyllä, luovuuttakin voi harjoitella. Valokuvauslinjan opinnoissa käytetään jatkuvasti omaa mielikuvitusta ja ajattelua. Tällöin inspiraation on lähdettävä tekijästä itsestään.

– Jos tehtävänantona on kuvata jotain punaista, periaatteessa silloin voi kuvata mitä tahansa punaista, mitä vain keksii.

Aitto-Oja kokee, että omien rajojen rikkominen ja uusien asioiden kokeileminen kehittää luovuutta.

– Toiset ovat taiteellisia jo lapsena ja toiset oppivat siihen tekemällä, mutta hyväksi ei voi tulla, jos ei treenaa.

Siksi Aitto-Oja nautti myös vierailevan opettajan, Essi Orpanan, johtamasta taidekuvauksen kurssista, joka työnsi hänet valokuvaajana oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

– Taidekuvauksessa nautin siitä, että minun täytyi oikeasti ajatella sekä ilmaista itseäni oman osaamiseni ulkopuolelta. Aiemmin pysyttelin potreteissa ja muissa sellaisissa asioissa, jotka jo osaan. Nyt olen päässyt tekemään laidasta laitaan.

Valokuvauslinjan vastaava opettaja Alajoki myöntää, että luovuuden opettaminen kokonaiselle ryhmälle on haastavaa, sillä jokainen persoona on omanlaisensa.

– Opiskelijoita voi silti kannustaa ja rohkaista erilaisiin ilmaisutapoihin sekä etsimään omaa ääntään valokuvaajana.

Tulevaisuus linssin läpi

Valokuvaajan ammatista haaveileva Aitto-Oja kokee, että oppiminen on jatkuva prosessi, eikä itseään voi ikinä kehittää liikaa. Vaikka tulevaisuuden näkymät ovat hänelle vielä toistaiseksi kehittämätöntä filmiä, hän tietää valokuvaamisen pysyvän – vähintään harrastuksena ja mahdollisena opiskelusuuntana.

Voionmaan valokuvauslinjalta voikin esimerkiksi jatkaa suorittamaan media-alan ammattitutkintoa valokuvaamisen osaamisalalta. Tutkinnon voi suorittaa saman katon alla, Voionmaan koulutuskeskuksessa. Valokuvauslinja antaa myös valmiuksia jatko-opiskeluun korkeakoulutasolla muun muassa Turussa, Helsingissä tai Lahdessa.

Juttu on julkaistu alunperin koulutuskeskuksen Väinö-lehdessä 2019.

Teksti: Lasse Pyhtilä
Kuvat: Vilma Ala-Haavisto

Aiheeseen liittyvää