Osa opiskelijoista tulee Voionmaalle suoraan lukiosta tai ammattikoulusta, toisilla taas voi olla taustalla useita eri opintoja tai monia työvuosia.  Mielessä voi olla jopa täysi ammatinvaihdos. Haastattelimme kolmea eri opiskelijaa ja otimme selvää, miten he ovat päätyneet tänne, miksi ala kiinnostaa, ja mitä heillä on haaveissa.

Janne Ylitalo, Veera Huttunen ja Anu Holopainen

Anu Holopainen, valokuvaus

Anu Holopainen, 31, on aina pitänyt kuvaamisesta, mutta ennen Voionmaalle tuloaan hän on tehnyt ja opiskellut paljon muutakin.

-Mulle oli peruskoulun jälkeen todella auki se mitä musta tulee isona. Ihan aluksi menin lukioon vuodeksi, mutta se ei ollut yhtään mun juttu, Holopainen kertoo.

Lukiovuoden jälkeen hän lähti opiskelemaan hevostenhoitajaksi, ja siirtyi sieltä oppisopimuskoulutukseen Kajaaniin kymmeneksi kuukaudeksi. -Olin töissä hevostalleilla, ja mietin mitä oikeasti haluaisin elämältä.

Seuraavana vuorossa oli verhoilu- ja käsitöitä nuorten työpajalla, missä Holopainen innostui ajoneuvoverhoilusta. Hän aloitti opinnot Teuvan aikuiskoulutuskeskuksessa. -Silloin tuli selvät suunnitelmat siitä, että musta tulee ajoneuvoverhoilija. Ennen koulun loppumista lähdin työharjoitteluun Ylöjärvelle, minne jäin saman tien töihin. Kävin tekemässä näyttötutkinnot loppuun ja valmistuin ammattiin, lähes yhdeksän vuotta ajoneuvoverhoilijana työskennellyt Holopainen kertoo.

Monien työvuosien jälkeen uudet haasteet olivat tervetulleita, ja opiskelemaan lähteminen tuntui oikealta ratkaisulta. Innostus valokuvaukseen on ollut taustalla lapsesta asti.

-Olen tähän mennessä kuvannut lähinnä koiria ja hevosia. Viime talvena aloin myös kuvailemaan töissä valmistuvia ajoneuvoja, Holopainen sanoo.

Valokuvausopinnot ovat tähän mennessä tuntuneet erittäin mielenkiintoisilta.  -Tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä! Toivon pääseväni laajentamaan omaa osaamisaluettani, ja etenkin studiokuvauksen opetteleminen kiinnostaa. Haluan päästä tekemään asioita joita en ole ennen tehnyt.

 

Veera Huttunen, elokuva- ja tv-koulutus

-Mun iskä on kauhea fanaatikko ja aina näyttänyt mulle ihan tosi paljon elokuvia! Veera Huttunen, 20, kertoo. Innostus elokuviin kumpuaa jo lapsuudesta.

Huttunen mainitsee yhdeksi haaveammatikseen leipurin, mutta nyt kiinnostus on kääntynyt etenkin käsikirjoittamiseen ja ohjaamiseen.

-Haluaisin olla parempi kirjoittaja, siitä mulla ei ole vielä kamalasti kokemusta.

Huttunen kävi lukion Hämeenlinnassa ja otti siellä muun muassa videokuvauksen, taidehistorian ja luovan kirjoittamisen kursseja. Lukion jälkeen hän piti välivuoden töitä tehden. -Välivuoden ajan tein erilaisia duuneja, siivoamista ja sijaisuuksia päiväkodissa, ei mitään kovin mielenkiintoista.

Alunperin mielessä olivat yliopisto-opinnot Englannissa, mutta suunnitelmiin tuli muutoksia välivuoden aikana.

-Hakeminen sinne oli vähän stressaavaa, ja lopulta siitä ei tullut mitään. Kaverini sitten suositteli mulle, että kannattaisi hakea kansanopistoon, Huttunen kertoo.

-Taidealalle on niin vaikeaa päästä ilman mitään pohjaa, joten mietin, että se voisi olla hyvä idea. Etsin Googlesta isoimpia kansanopistoja, ja päädyin Voionmaan sivuille.

Hakuprosessi kävi nopeasti, ja muutaman viikon sisään opiskelupaikka varmistui.

Opistovuodelta Huttunen toivoo saavansa hyvää pohjaa korkeakoulua varten. Suunnitelmissa on jatkaa opintoja Suomessa, mutta Englantikaan ei ole vielä täysin kuopattu ajatus.

-Englanti kielenä ja maana on lähellä sydäntä, ja olen ajatellut lähteä sinne vielä joskus vaihtoon.

 

Janne Ylitalo, psykologia

Tie psykologian opintoihin on auennut Janne Ylitalolle, 35, monen mutkan ja ammatinvaihdoksen kautta. Koulutaival alkoi ammattikoulussa rakennuspuolella, jonka jälkeen hän toimi useamman vuoden ajan puuseppänä. -Kävin myös aikuiskoulutuskeskuksessa Forssassa muurauspuolen tutkinnon, mutta se ei tuntunut omalta jutulta.

Seuraavana haaveeksi nousi kaivinkoneenkuljettajan työ, ja Ylitalo aloitti työn kuorma-autonkuljettajana opetellen kaivinkoneen käyttöä siinä sivussa.

-Nämä jutut, mihin olen aiemmin keskittynyt, ovat olleet melko fyysistä tekemistä.

Psykologialinja on ollut Ylitalon mielessä jo useamman vuoden, mutta opintoja suunnitellessa monia asioita on otettava huomioon. Mielessä pyöri oma uskallus, sekä se, kuinka selvitä pitkä opiskeluaika taloudellisesti. Epäröinti sai jäädä, ja Ylitalo aloitti haaveilemansa opinnot.

-Tämä on nyt se niin sanottu intohimo, olen vapaa-ajalla lukenut paljon psykologiaa, ja ylipäätään aihe kiinnostaa, Ylitalo sanoo.

Nyt kun opiskelut ovat alkaneet, Ylitalo kuvailee fiilistään mahtavaksi.

-Tykkään todella paljon yliopistoympäristöstä sekä täällä olevista ihmisistä. Ilmapiiri on luotu mukavaksi ja yhtenäiseksi.

Ylitalo on viimeisen vuoden ajan harjoitellut hirrenveistoa, ja tekee sitä yhä kouluajan ulkopuolella. Vapaa-aikaa syövät myös koulutyöt ja itsenäinen opiskelu.

-Harrastan lukemista, ja olen aina lukenut paljon. Vähän täytyy sitä nyt sovitella kotona omaan elämään, mutta tuskin siitä tulee mitään ongelmaa.

-Ei ole ollut mukavaa, kun on tehnyt väärän alan töitä ja pakottanut itsensä pärjäämään niitä tekemällä. Nykyään on tullut tarkemmin mietittyä, kuinka tärkeää on seurata omaa sydäntään ja tehdä juttuja, jotka tuntuvat itsestä hyvältä, Ylitalo sanoo, ja vakuuttaa olevansa erittäin motivoitunut uusien opintojen äärellä. Tulevaisuuden haaveissa ovat yliopisto-opinnot.

-Tutkimuspuoli psykologiassa kiinnostaa tällä hetkellä, mutta en osaa sanoa mitään sen tarkempaa. On niin paljon eri suuntauksia, että en tiedä vielä, mikä tulee olemaan se oma juttu.

 

teksti: Milka Koskinen

kuvat: Elli Liukkonen

Aiheeseen liittyvää

Vastaa