Valssia, kaartilaisia ja suomalaista melankoliaa näyttelijälinjalaisten esittämänä

Kirjailija Hannu Salaman kuvitteellisen elämän ja unien pohjalta rakentuu varsin monitasoinen näytelmä, joka saa ensi-iltansa marraskuussa.

Fiktiivisenä fantasiana esitys kuvaa Salaman elämän lisäksi osuvasti hänen elinaikanaan maailmassa vallinneita kipupisteitä. Vaikka tarina itsessään sijoittuu Suomen sisällissodan aikoihin, pätee osa viestistä myös nykyiseen yhteiskuntaan.

Kohta satavuotiaan Suomen historiaa, nykyisyyttä ja mahdollisesti tulevaa tuona tarkasti rajattuna aikana on mielenkiintoista katsoa. Varsinkin, kun mukaan on otettu myös huumoria, jotta tunnelma pysyy tasapainoisena.

Harjoituksia seuratessani huomaan, että näyttelijät pyrkivät löytämään rooliinsa syvyyttä improvisaation ja toistensa tuen avulla. Myös koreografioiden sekä laulujen ideoita lentää esiintyjiltä ja ohjaajana toimivalta Pauli Poraselta.

Teatterihan on silloin hyvä, kun se tehdään tunteella. Heidän työskentelystään sen huomaa.

Osalle esiintyjistä on löytynyt selkeitä luonnerooleja, jotka sopivat näytelmän moninaisiin henkilökuviin. Yhteistyö vaikuttaa hyvältä ja kantaa varmasti pitkälle.

Vaikka näytelmän luominen on vielä kesken, näen siinä hyvin paljon potentiaalia. Oli hienoa nähdä jo tässä vaiheessa harjoituksia, kuinka kokonaisuuteen oli saatu monta erilaista sanomaa luomaan katsojille elämys.

Kiinnostavaa olla katsomassa, miltä tämä teatteriesitys näyttää loppuunsa hiottuna.

kuvasarjapieni

Teksti: Janita Kanninen

Kuvat: Titta Brunfeldt

Aiheeseen liittyvää

Vastaa