Voionmaan koulutuskeskuksen opiskelijoita kokoontuu joka torstai olutkerhon merkeissä. Mutta entä jos ei voi sietää oluen makua ja tahtoisi mieluummin viettää iltaa esimerkiksi Coca-Cola kourassa?

Tammikuisena torstaina olutkerho järjestetään Pyynikin Brewhousessa, missä pelkästään baarin tunnelmallisuus lämmittää ulkona pakkasen kylmettämiä sormia. Astelen baariin noin seitsemän aikaan illalla ja huomaan, että tulin paikalle viimeisten joukossa. Aiempien kokemukseni mukaan paikallaolijoiden määrä on ollut lähes aina noin kymmenen hengen paikkeilla, minkä takia yllätyn, kun koko takaosa baarista on täynnä voitsilaisia!

Arno Rantanen (vas.) on aina olutkerhossa paikalla.

Vapaita istumapaikkoja onneksi löytyy seinän vierestä ja sujahdan sinne takinselkä hipaisten lähellä istuvan elokuva- ja tv-linjalaisen hiuksia. Tällä kertaa olutkerhon nimelle uskollisesti käyn tilaamassa trooppisen ja sitruksinen Pyynikin Mosaic Lagerin. Pöytiin vilkuillessa oluttuoppi on tyypillinen näky, mutta laseissa on muutakin: jollakin lonkeroa, toisella Pepsi Maxia.

Arno Rantanen pujottelee pöytien välistä tuoppi kädessä sujuvasti pöydästä toiseen. Rantasta voisi kuvailla nykyisen olutkerhon kantavaksi hengeksi: hän muistuttelee viikon aikana opiskelijoita tulemaan paikalle torstaina ja käy juttelemassa kaikkien kerhoon tulleiden kanssa vuorollaan.

– Siis täällä on tänään varmaan eniten porukkaa mitä olutkerhossa on ikinä ollut! Rantanen hehkuttaa istahtaessaan alas minua vastapäätä. Oluttuoppi kädestä on jäänyt tyhjänä edelliseen pöytään.

Avoinna muillekin kuin oluthifistelijöille

Olutkerho starttasi Voitsilla syksyllä 2018 nimenomaan Rantasen ideasta. Hän opiskeli itse elokuva- ja tv-linjalla vuosina 2016–2017 ja tuli uudelleen Voitsille ammattitutkintokoulutukseen audiovisuaaliselle linjalle vuoden tauon jälkeen. Rantanen kertoo, että nykyinen torstaisin kokoontuva olutkerho tavallaan perustuu aiemman vuosikurssinsa ajan toimineeseen oluen maistelukerhoon.
Tuolloin 2016 Voionmaan opisto oli juuri liittynyt Kiljavan opistoon, siirtynyt Tampereelle ja muuttanut nimensä Voionmaan koulutuskeskukseksi.

Miten luoda opiskelijoiden kesken sitä kuuluisaa Voitsin henkeä ja yhteisöllisyyttä ilman opiston pihapiirissa sijaitsevaa asuntolaa? Journalistilinjalla opiskeleva Jaakko Virolainen laittoi silloin alulle olutkerhon, joka oli silloin ihan oikeasti oluen maistelukerho ja oluen juominen oli olennaista.

– Se oli sellainen aika sivistynyt kerho, Rantanen kuvailee hymyillen kerhoa, jossa hän itsekin kävi muutamia kertoja.

Nykyään kerhoon voi tulla, vaikka ei edes pitäisi oluesta. En itsekään ole mikään oluthifistelijä, vaan käyn kerhon kokoontumisissa aivan muista syistä. Tänään pöydässämme aletaan kerätä kolehtia punaviinipullon ostamiseksi: pöydässä neljä henkeä kaivelee lompakoistaan kolikoita viittä euroa varten. Saan kunnian jakaa ostetun punaviinipullon laseihin neljälle kolehtiin osallistuneelle. Läikytän tehokkaasti viiniä pitkin pöytää tehtävän aikana, mutta onneksi se ei juojia haittaa.

Kuva: Maiju Jokinen

Myös entiset voitsilaiset ovat löytäneet paikan päälle.

Uusia ystäviä oluen äärellä

Rantanen kertoo, että olutkerhon perustamiseen innoitti halu tutustua uusiin ihmisiin. Päätellen siitä, miten tiheästi hän vaihtaa pöytäseurueesta toiseen, tämä tavoite on täytetty. Rantanen nappaakin itselleen yhden viinilaseista ja siirtyy huoneen toiselle puolelle seuraavan pöytäseurueen pariin.

Lähes aina olutkerhossa on paikalla tietty vakioporukka ja viime viikkoina mukaan on tullut uusiakin kasvoja. Olutkerholle luodaan joka viikko uusi Facebook-tapahtuma, mutta monet saavat tietää tapahtumasta lähinnä puskaradion kautta – kuten minäkin ihan koulun ensimmäisinä viikkoina. Olutkerhon tunnelma on vetävä; tuntee olevansa osa jotain suurempaa, vaikka ei ihan kaikkien kanssa juttelisikaan.

 

 

 

Teksti: Terhi Heikkinen

Kuvat: Maiju Jokinen

Juttu on julkaistu alunperin koulutuskeskuksen Väinö-lehdessä 2019.

Aiheeseen liittyvää