Voionmaan koulutuskeskuksen näyttelijälinja järjesti jo opintojensa puolivälissä kaikille avoimen esityksen, joka sisälsi taidokasta näyttelemistä sekä rohkeaa improvisaatiota.

Tammikuisena keskiviikkoiltana Kulttuuritalo Laikun yleisö on täyttynyt näyttelijälinjalaisten vanhemmista sekä Voionmaan koulutuskeskuksen opiskelijoista. Joukosta saattaa löytyä myös muutama täysin tuntematon kasvo. Näyttelijälinjan vastaava opettaja Pauli Poranen astelee lavan eteen.

– Emme ole teatteri, vaan paikka, jossa opiskelemme, Poranen muistuttaa alkuun ja kertoo lavademon sisällöstä sekä tarkoitusperistä.

Lavademo on kirjaimellisesti demo siitä, mitä näyttelijät ovat oppineet syksyn aikana. Marraskuun alusta asti harjoiteltu näytös sisältää laulua, tanssia, harjoiteltuja kohtauksia, perinteistä teatteria sekä improvisointia. Poranen opetti ryhmälle lavademon koreografiat sekä laulut.

Demo järjestetään Kulttuuritalo Laikussa, joka sijaitsee Tampereen keskustorin kupeessa. Tapahtuma on kaikille avoin, mikä tarkoittaa sitä, että jo puolen vuoden näyttelyopintojen jälkeen pääsee esiintymään tuiki tuntemattomien ihmisten edessä.

Esitys alkaa mahtipontisesti Tapio Rautavaaran kappaleella Muurari, tietysti näyttelijöiden laulamana. Tämän version jälkeen ei enää tarvitse ihmetellä näyttelijöiden Soihtu-luokasta kuuluvaa, välillä läpi koulutuskeskuksen kaikuvaa ääntelyä.

Näyttelijät valitsivat Minna Canthin Työmiehen vaimosta kolme kohtausta, joista he tekivät omat versionsa. Ohjaajan puikoissa on näyttelijälinjalta elokuva- ja tv-puolelle vaihtanut, 20-vuotias Elli Nieminen. Hän on tahtonut esittää Minna Canthia huumorin keinoin.

– Luon tekstin pohjalta näyttelijöiden kautta tilanteen. Suunnittelen ja ylläpidän kokonaiskuvaa, jotta se olisi mahdollisimman yhtenäinen paketti, Nieminen tiivistää.

Improvisaation iloa

Näytelmän jälkeen sali täyttyy naurulla improvisoidun tarinan voimin. Myös niin sanottu asentoimprovisaatio ei vatsalihaksia säästele. Näyttelijät asettuvat yleisön päättämään asentoon ja lähtevät asennoista rakentamaan kohtauksia. Improvisaatioharjoitus nostaa pitkiä miehiä sirojen tyttöjen käsivarsille, vie yleisön armeijan kovaan kuriin sekä vapaapainilattialle. Putouksen miljoonayleisöjä kahmineet improvisaatiokohtauksetkin kalpenevat näyttelijälinjan nokkeluuden rinnalla.

– Lavademoa on ollut ihan hauskaa toteuttaa, mutta tosi uuvuttavaa. Kokonaisuutena hyvä opetuskokemus siitä, millaista on tehdä tosi isolla porukalla näyttelijäproduktiota, kommentoi Lauri Ahonen, 19, joka pääsi improvisaatiotehtävässä muun muassa lankuttamaan täyden teatteriyleisön edessä.

Yleisöä pyydettiin kahvitauon aikana kirjoittamaan lapuille sanoja tai fraaseja, joita nyt käytetään improvisaatiotehtävässä. Näyttelijät ovat todellisella koetuksella, kun heille jaetaan yleisön toimesta tilanteet, joita improvisoida. Lisäksi he joutuvat sisällyttämään lapuista löytyviä sanoja esitykseen. Naurulta ei vältytä, kun lapuista paljastuu sanoja, kuten “infernaalinen ripuli” sekä “huulirasvan korkki.” Näyttelijät suoriutuvat lappuimprovisaatiosta sulavasti.

– Projekti on ollut tosi kiva, vaikka tietysti myös raskas. Heti kun sai kiinni näytelmästä ja omasta hahmosta, niin homma lähti kulkemaan tosi hyvin, kertoo Fatu Secka, 19, jolle lappuimprovisaatiossa napsahti yleisön päättämänä ennustajan rooli.

Näyttelijälinjalta saa monipuolista opetusta

– Jo koulun valintahaastattelussa ilmaisin mielenkiintoni erityisesti teatteriohjaamista kohtaan ja pääsin toteuttamaan toiveeni. Myös kokemukseni harrastajateatteritoiminnasta on ollut suurena apuna. Olen nähnyt erilaisia ohjaajia, joilta olen tiedostamattani napannut keinoja ohjaamiseen, lavademon ohjaaja Nieminen kertoo.

Improvisaatiopläjäyksestä kunnialla selvinneet näyttelijät kiittävät ja kumartavat. Yleisö poistuu hymylihakset arkana talvisen Tampereen syleilyyn.

NÄYTTELIJÄLINJA

  • Vastaava opettaja Pauli Poranen
  • Vierailevia opettajia muun muassa Leo Honkonen ja Oona Airola
  • Linjalla opiskellaan esimerkiksi näytelmä- ja elokuvanäyttelemistä, improvisaatiota sekä alan teoriaa
  • Näyttelijät haluavat usein jatkaa Tampereen teatterikorkeakouluun tai yliopiston näyttelijätyön pariin. Lisäksi koulutuskeskuksen opiskelijoita pyydetään usein erilaisiin rooleihin talon ulkopuolelle
Teksti: Elise Aaltonen
Kuvat: Vilma Ala-Haavisto

Juttu on julkaistu alunperin koulutuskeskuksen Väinö-lehdessä 2019.

Aiheeseen liittyvää

Vastaa